Päiväretki Metziin

Perjantaina oli seuraavan retkipäivä, mutta valitettavasti se ei ollut meille koirille yhtä hauska kuin eilinen luontoretki. Menimme autolla Ranskaan Metziin. 

Matka ei kestänyt kuin reilun tunnin, mutta perillä me jouduimme olemaan lyhyissä remmeissä koko päivän ja kävelimme melkein pelkästään kaupungilla. Välillä menimme puistoon, mutta sielläkään emme saaneet telmiä.

Tuntui että kävelimme koko päivän tällaisia kapeita jalkakäytäviä ja väistelimme ranskalaisia ihmisiä ja koiria. Välillä olimme kahvilan terassilla, mutta sielläkin meidän piti vain olla paikallaan emmekä saaneet tehdä mitään hauskaa - emme edes päässet tervehtimään viereisen pöydän bassettia.

Keli oli niin lämmin, että ihmisilläkin oli kuuma vaikka heillä oli kesävaatteet. Menimme onneksi välillä varjoon pitämään taukoa. Ihmiset söivät eväitä. 

Sitten kävelimme taas. Menimme Mosel-joen yli siltaa pitkin. Kummallista että se sama joki on joka kaupungissa, jossa käymme.

Eräässä puistossa pääsimme sentään vähäksi aikaa juoksemaan vapaina. Aloitimme kauhean painin ja takaa-ajon, mutta sitten huomasimme että meidän kyljet ja hännät ja vatsakarvat olivat täynnä takiaisia! Hyi olkoon, se oli inhottavaa kun ne takertuivat turkkiin. Onneksi ne saatiin nopeasti irti, mutta samalla me jouduimme taas remmiin. 

Kun päivä alkoi olla lopussa, menimme takaisin autolle ja vihdoin me koiratkin saimme ruokaa. Sitten ajoimme auringonlaskussa takaisin Luxemburgiin. Kun pääsimme perille, oli jo ihan pimeää. 

Lisää vieraita

Meillä oli viikonloppuna lisää vieraita. Villan kummitäti ja pikkupoika tulivat meille! Olin aivan uskomattoman onnellinen, kun menimme lentokentälle ja huomasin, ketkä tulivat. Kaikki muutkin huomasivat, että Viki ja minä ilahduimme valtavasti. 

Ensimmäisenä yhteisenä päivänä lähdimme Consdorfiin esittelemään heille Luxemburgin luontoreittejä. 

Sää oli upea ja koska oli arkipäivä, poluilla ei ollut hirveästi muita kulkijoita. 

Pidimme evästauon aurinkoisessa kallionkolossa. Viki ja minä emme varsinaisesti yllättyneet, että kukaan ei ollut taaskaan pakannut koirille mitään eväitä. Valitettavasti aina sama juttu.

Kallionkolot ja luolat olivat huikeita. Meillekin on joka kerta elämys, kun menemme pimeisiin luoliin eikä silmillä aina näe mitään. 

Iltapäivällä sää lämpeni niin että ihmiset tarkenivat t-paitasillaan. Me olimme jo vähän väsyneitä retkestä ja saimme olla vapaina kun kävelimme takaisin autolle. 

Oli niin hieno päivä. 

Vieraita kylässä

Meillä on käynyt vieraita taas. Ensin isäntä tuli viikonlopuksi, mutta hänhän ei varsinaisesti ole vieras. Veimme isännän Consdorfiin katsomaan kalliomuodostelmia. 

Kävimme isännän kanssa myös Saksan puolella katsomassa maisemia Luxemburgiin. Aurinko oli juuri laskemassa. 

Toisena iltana esittelimme kylän, jossa asumme. Tässä olemme Mosel-joen rannassa. 

Seuraavat vieraat saapuivatkin jo heti viikon päästä. Veimme heidät mm. Echternachiin katsomaan kauniita kukka-asetelmia. Teimme tietysti paljon muutakin hauskaa, mutta en enää muista mitä. Ainakin kävimme Trierin keskustassa vanhoissa maisemissa.