Sipin ja Nukan lumipainit

Meille satoi joulun ja uudenvuoden välipäivinä vähäksi aikaa hieman lunta. Sipi ja Nukka pääsivät Kullaanvuorelle käymään tutustuakseen toisiinsa paremmin. Heillä on ollut hieman vaikeuksia sen asian kanssa, joten isäntäväki päätti viedä heidät jonnekin, missä he voisivat olla yhdessä stressaamatta. Se onnistuikin oikein hyvin, sillä Sipi oli aivan innoissaan lumesta ja kivasta ulkoilupaikasta. Niin innoissaan, että hän intoutui leikkimään pienen Nukan kanssa. 

Aluksi Sipi koitti tietenkin pitää yllä hieman auktoriteettia ja esitteli hampaitaan.  

Mutta oikeastaan hän oli jo valmis riehumaan.

Nukka koitti mielistellä Sipille. 

Ja niin se riehuminen sitten jatkui. 

Sipi piti huolen, että Nukka pysyi maassa koko ajan. Nukka ei saanut edetä kuin puoli askelta kerrallaan, sitten Sipi taas hyökkäsi niskaan ja painoi pennun maahan. 

Sehän on selvää, että Nukan pitää tietää paikkansa laumassa.

Ja kyllähän Nukka sen tietää. 

Reissu oli oikein onnistunut! Harmi vaan, että kotona sisällä Sipi ei vieläkään voi sietää Nukkaa. 

Ehkä se tästä kuitenkin vähän helpottaa, kunhan Nukka kasvaa ja on vähän vähemmän ärsyttävä. 

13. jouluni

Olemme taas viettäneet joulua. Tämä on jo minun 13. jouluni, joten tiedän jo, miten joulua vietetään: nuuhkitaan hyviä ruokia, levätään ja ulkoillaan paljon. Ensimmäisenä joulunani olin saaristossa, silloin olin melkein yhtä pieni kuin Nukka nyt. 

Tänä vuonna tosin emme ole ulkoilleet niin paljon kuin yleensä, koska Nukka on niin pieni ettei se jaksa lenkkeillä ollenkaan, enkä minäkään kauhean pitkiä lenkkejä jaksa. Oikeastaan vain Sipi käy normaalit lenkit tällä hetkellä. 

Eilen oli jouluaatto ja isäntäväki juhli sitä syömällä kaikkia hyviä ruokia. Me emme saaneet mitään tavanomaisesta poikkeavaa, emme edes luita kuten yleensä jouluna. Sipin vatsa on vasta noin viikon verran ollut kunnossa ja antibiottikuuri on edelleen kesken, joten isäntäväki kai pelkää, että vatsa menee uudestaan sekaisin. 

Nukka on ollut todella ärsyttävä. Minä olen ärähtänyt sille muutaman kerran ja tehnyt selväksi, että minulle ei kannata ryppyillä. Nyt se käyttäytyy minun seurassani rauhallisesti ja kunnioittavasti. En tietenkään ole tehnyt sille mitään fyysisesti, mutta olen näyttänyt kaapin paikan. Tämä toimii oikein hyvin. Minun ei tarvitse kun ilmaantua paikalle, niin Nukka rauhoittuu.

Nukka seuraa Sipiä koko ajan, mikä on melko ärsyttävää. Sipillä on vielä takapäässä haava, joka on aika kipeä. Sen takia Sipi ei todellakaan jaksaisi esittää mitään lapsenvahtia nyt. Onneksi isäntäväki antaa meille senioireille omaa tilaa ja aikaa, eivätkä päästä pentua meidän luokse joka hetki.

Jostain kumman syystä isäntäväki kuitenkin näyttää tykkäävän Nukasta, joten kai meidän on hyväksyttävä, että se on osa meidän laumaa nyt. 

Nukka tuli taloon

Kyllä olimme tänään Sipin kanssa ihmeissämme, kun isäntäväki tuli kotiin ja heillä oli mukanaan pieni pentu! 

Lähdimme heti kiertämään ihan pienen lenkin niin että pääsimme käymään tarpeillamme ja tutustumaan toisiimme. Isäntä kantoi penneliä sylissä, kuulemma se ei olisi jaksanut vielä itse kävellä. Saimme nuuhkia sitä isännän sylistä. Se tuoksui todella oudolle minusta. 

Kun tulimme kotipihaan, Sipi ja minä ajattelimme, että nyt pentu varmaan lähtee takaisin sinne mistä tulikin, mutta ei! Se käveli pokkana meidän mukana sisälle! 

Nyt se on täällä ja yrittää välillä leikkiä meidän leluilla, mutta enimmäkseen se vaan nukkuu. Se tuntuu olevan todella väsynyt tyyppi. 

Ehkä meistä tulee kaverit myöhemmin, kunhan se vähän kasvaa. 

Sipin sairaalareissu

Viime viikkoisen lääkekuurin seurauksena Sipin vatsa meni löysälle. Ensin minä huomasin, että Sipin takapää haisee oudolle ja koitin hoitaa sitä parhaani mukaan. Se ei kuitenkaan tuntunut auttavan, vaan Sipin vatsa oli edelleen kipeä ja kakkaaminenkaan ei onnistunut normaalisti, vaan kakkaa tuli pieninä annoksina monta kertaa. 

Isäntäväki huomasi, että jotain on meneillään ja lopettivat lääkekuurin ja koittivat antaa Sipille jotain vatsaa kovettavaa ruokaa. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä anaalirauhaset olivat tulehtuneet. 

Keskiviikkoiltana Sipi oli jo todella huonovointinen ja isäntäväki päätti viedä hänet seuraavana päivänä eläinlääkärille. Yöllä tilanne meni kuitenkin vielä huonommaksi ja Sipi läähätti ja oli stressaantunut. 

Aamulla Sipi meni eläinsairaalan päivystykseen ja siellä todettiin, että anaalirauhaset olivat tulehtuneet ja toinen oli jo puhjennut ihon läpi. Se piti heti hoitaa kuntoon, joten Sipi nukutettiin ja vietiin hoidettavaksi. Lääkäri sai putsattua molemmat rauhaset, mutta puhjennut rauhanen oli tehnyt takapäähän ison reiän. 

Kun Sipi heräili, emäntä vei hänet kotiin ja minä olin todella huolissani kun Sipi vaan nukkui ja vaikeroi. Onneksi hän sai kovat kipulääkkeet, antibiotit sekä vatsatautiin lääkettä. Nyt hän joutuu kulkemaan kauluri päässä viikon. Kuulemma takapäässä oleva reikä on noin peukalonpään kokoinen ja sitä hoidetaan avohaavana. 

Kyllä Sipi kai tästä tokenee ja hänen vointinsa onkin jo parempaan päin. Inhottavaa vaan, kun hän käyttää kauluria, se ei ole kenenkään mielestä mukavaa. 

Retki Matildanjärvelle

Eilen oli kolmas adventti ja päätimme sen kunniaksi lähteä Teijon kansallispuistoon Matildanjärvelle retkeilemään. Mukaan lähti Urpo ja Kärsä sekä muutamia ihmisiä. 

Reitti menee suureksi osaksi metsäpolkuja ja kallioita pitkin ja maisematkin ovat oikein hienot. Mutta juuri ennen Roosinniemen taukopaikkaa pitää mennä erään märän kosteikon yli pitkospuita pitkin ja se oli ihan hirveää. Minä en halunnut mennä ollenkaan pitkospuita, koska ne olivat liukkaat ja minun edessä ja takana oli kulkijoita, mistä ahdistuin. Niinpä hyppäsin sivuun ja juoksin kosteikkoa pitkin niin että tassut ja massu sekä takki kastuivat. 

Taukopaikalla riehaannuimme aivan holtittomasti! Me koirat emme saaneet eväitä, joten pistimme pystyyn hirveät painit! Kukaan ei varmaan olisi arvannut, että meistä lähtee niin paljon ääntä ja että pystymme riehumaan niin villisti. Minäkin jahtasin Urpoa laavun ympäri ja välillä pistimme Sipin kanssa Kärsän ihan matalaksi, jos se yritti juosta liian kovaa. Meillä oli kyllä tosi hauskaa! Ja näin pysyimme hyvin lämpiminäkin. 

Paluumatkalla jouduimme vähän poseeraamaan eräällä kalliolla. Minua hävetti, koska ohi käveli ihmisiä je ne varmasti huomasivat, että tässä on joku Instagram-sessio meneillään. 

Sipin ontuva jalka

 Sipiä on jo muutaman viikon ajan vaivannut kipeä etujalka, jota pitää ontua toisinaan. Vaiva tulee ja menee, välillä se on poissa monta kuukautta, mutta sitten se taas ilmaantuu ja jalka vaikuttaa aika kipeälle varsinkin reippaan liikunnan jälkeen.

Eilen emäntä vei Sipin eläinlääkäriin tutkittavaksi. Juuri eilen Sipi ei tietenkään ontunut, joten eläinlääkärin oli vähän vaikea tutkia vaivaa. Mutta kun lääkäri hieman väänteli jalkoja ja tutki Sipin muutenkin, hän oli sitä mieltä, että todennäköisesti Sipillä on lievää nivelrikkoa. Juuri nyt ei ole syytä tutkia sitä tarkemmin, koska Sipi ei nyt onnu, mutta ehkä myöhemmin sitten pitää ottaa jotain röntgenkuvia.

Lääkkeeksi tulee parin viikon lepo sekä viikon kipulääkekuuri. Muutenhan Sipi voi ihan hyvin, joten emme ole kovin huolissaan. 

Itsenäisyyspäivän seikkailu

 Itsenäisyyspäivän kunniaksi Sipi pääsi seikkailuretkelle Nipsun kanssa. Suuntana oli Kuusiston linnanrauniot. Emme olleet ennen käyneet siellä, mutta nyt Sipi pääsi. 

Ensin tietenkin valokuva portilla, ja Sipiä kyllästyttää. 

Raunioiden sisäpuolella olikin kaikkea jännää tutkittavaa. 

Esimerkiksi pieniä ikkunoita, joista pieni koira mahtuu hyvin läpi.

Ilma oli ankea, kylmä ja sateinen, mutta ei sille mitään voi. Sipi nautti uusien jännien paikkojen tutkimisesta Nipsun kanssa. Ja siinä mielessä mukavaa mennä huonolla säällä, koska saa olla aika rauhassa. 

Adventtikävelyllä

Olemme monena vuonna käyneet adventtikävelyllä Kangenmiekan kierroksella, mutta tänä vuonna päätimmekin lähteä Haunisten altaalle hieman pidennetylle lenkille. Kiersimme altaan lisäksi pari lisälenkkiä, joten koko retki kesti melkein puolitoista tuntia. Se oli aivan riittävästi minulle. Pari kertaa minä kompuroin ja kaaduin, koska maassa oli juurakkoa tai muita esteitä, joita en huomannut. 

Sipi on pidemmän aikaa kärsinyt kipeästä jalasta, jonka takia hän ontuu välillä. Vaiva tulee ja menee, eikä ontuminen yleensä kestä kuin pari päivää. Nyt se on kuitenkin kestänyt pidempään, ja sen takia Sipi sai eilen uuden hienon verkkoloimen. Sen pitäisi auttaa lihasten ja nivelten palautumiseen rasituksesta. Minäkin sain lainata loimea eilen ja on se kyllä mukava, kun se pitää lämpinänä. 

Viime aikoina isäntäväki on puhunut jostain oudosta asiasta, jota en meinaa uskoa todeksi: ilmeisesti minun laumani on kasvamassa! Meille on kai tulossa joku pieni pentu pian. Toivon, että se ei ole totta. 

Ensilumi!

Eilen aamulla herätessämme maahan oli satanut ensilumi. Emme olleet uskoa silmiämme, sillä minusta tuntuu että viime aikoina on vain satanut vettä ja ollut kurja sää. Minusta kaikkein kivointa on olla takapihalla ja touhuta rauhallisia pihajuttuja, mutta sateella ja pimeällä emme ole kauheasti päässyt pihalle. 

Eilen kuitenkin saimme olla ulkona ja nauttia hetken edes pienestä talvesta. 

Ikävä kyllä illalla tuli myrsky ja rankkasade, joka sulatti kaiken lumen. 

Sipin tallipäivä

Pitkästä aikaa Sipi pääsi käymään hevostallilla. Minutkin oli kutsuttu, mutta en jaksanut lähteä mukaan. Tallilla tuli heti vastaan saksanpaimenkoira Rudolf. Sipi empi vähän aluksi, mutta lopulta he hyväksyivät toisensa ja touhusivat vähän yhdessä. Leikkimisestä ei kuitenkaan tullut mitään, Rudolf oli vähän liian iso ja pelottava kaveri Sipille. 

Sipi pääsi Taku-hevosen kanssa pienelle kävelylenkille pimeälle metsätielle. Taku kulki taluttimessa kuten Sipikin, joten lenkki oli ihan rauhallinen. Sipi käyttäytyi hienosti, hän tietenkin tietää, ettei hevosen kanssa auta alkaa hermoilemaan, ettei vaan jää jalkoihin.

Tallilla parasta on tietenkin ihanat hajut ja hevosten herkut, joita löytyy tallin lattialta. Sipi kulkikin koko ajan kuono maassa ja imuroi kaikkea hyvää suuhunsa. 

Tallikissa Pulla oli satulahuoneessa nukkumassa eikä Sipi nähnyt sitä ollenkaan, mutta toinen tallikissa Maitokahvi tepasteli röyhkeästi tallin käytävillä. Sipi ei meinannut uskoa silmiään, kun kissa istahti keskelle lattiaa eikä tehnyt elettäkään väistääkseen. Onneksi välimatkaa oli sen verran, ettei kummankaan tarvinnut alkaa isottelemaan toiselle. Hetken päästä Sipi antoi kissan istua rauhassa ja keskittyi itse muihin asioihin. 

Kyllä tallipäivän jälkeen aina uni maistuu, kun on pää pyörällä hyvistä tuoksuista ja uusista kavereista. Minä nuuhkin Sipin hyvin tarkkaan, kun hän tuli kotiin. 

Haukkavuoren retki

Viikonloppuna kävimme retkeilemässä Pöytyän Haukkavuorella. Siellä on laajat ulkoilu- ja retkeilyalueet, jotka soveltuvat hyvin myös koirien päiväretkiksi. Isäntäväellä oli repuissa eväitä ja tulentekovälineet. Meillä oli yllä huomioliivit, koska meidän on hyvä erottua metsän eläimistä. 

Menomatkalla olimme aivan villejä. Tai no Sipi enimmäkseen. Hän riehui ja temmelsi aivan vauhkona, hyökkäili minun kimppuuni ja otti nopeita spurtteja polulla. Kun olimme edenneet vähän matkaa, hän rauhoittui hieman ja malttoi kävellä normaalimmin. 

Reitti oli hyvin merkitty eikä eksymisen vaaraa ollut. Tästä kohtaa käännyimme laavulle, joka oli retkemme kohde. Laavulla isäntäväki paistoi makkaraa ja saimme mekin tietysti osamme. Laavussa oli myös kiva pitää taukoa ja lepuuttaa tassuja. 

Sipi tosin käytti suuren osan tauosta vahtimiseen. Emme kuitenkaan nähneet muita kuin pari retkeilevää naista, jotka ohittivat laavun noin 50 metrin päästä. Muuten olimme aivan yksin, mikä oli tietenkin ihan kivaa. 

Pöytyällä asuu kuulemma myös susilauma, mutta emme nähneet siitä vilaustakaan. Peurojen jälkiä sen sijaan oli kauhean paljon. 

Palasimme samaa reittiä takaisin autolle. Minua alkoi jo vähän väsyttää, enkä olisi totta puhuen halunnut tehdä näin pitkää lenkkiä. Mutta kotona olin kuitenkin ihan onnellinen ja iloinen, että meillä oli niin hieno retkipäivä.  

Viikonloppu Valpperissa

Viime viikonloppuna olimme mökkeilemässä Valpperissa. Minä en ollut ennen käynyt siellä, eikä ollut Sipikään. Ensin tapasimme tilan kissan, joka ei arvostanut lainkaan sitä, että me tunkeuduimme hänen reviirille. Kissa meinasi käydä meidän päälle ihan oikeasti, mutta onneksi välikohtauksesta selvittiin ilman naarmuja. Kissa joutui sitten loppuajaksi navettaan ja me saimme olla pihalla vapaasti. Siellä oli myös hanhia ja muita isoja lintuja, mutta emme onneksi nähneet niitä läheltä. 

Iltapäivällä paikalle saapui myös vanha tuttumme Miska. Minä ja Miska emme oikein välitä toistemme seurasta, mutta minä olen jo sen ikäinen etten jaksa kohkata. Niinpä annoin Miskan vähän räyhätä ja kävelin vaan tyynesti tilaanteesta pois. Miska on kyllä siitä hauska kaveri, että meidän ei tarvitse juurikaan seurustella ja silti tiedämme toisistamme ihan riittävästi. 

Yöllä minä nukuin isäntäväen makuuhuoneen lattialla omassa pedissäni. Tosin lattiatilaa oli niin vähän, että oikeastaan sinne ei mahtunutkaan muuta kuin minun peti. Sipi nukkui isäntäväen sängyssä, mutta minä en jaksanut hypätä sinne. Yön aikana valuin omasta pedistäni lattialle sängyn alle, ja yhtäkkiä huomasin, että olen siellä ahtaassa tilassa enkä mahdu kääntämään kylkeä. Rupesin selvittelemään tilannetta kauhealla kolinalla ja lopulta isäntä heräsi ja auttoi minut pois sieltä takaisin omaan petiini. 

Aamulla kävimme vielä ulkoilemassa Miskan kanssa ja sitten pakkasimmekin tavarat ja lähdimme kotiin. 

Syyslomalla Kuusamossa

Vietimme viime viikon syysloman merkeissä Kuusamossa. Automatka sinne oli aivan kamalan pitkä, vaikka onneksi pidimmekin taukoa ensin Perniössä ja sitten nukuimme yön Rautalammilla. Kun pääsimme perille mökille Kuusamoon, olimme melko poikki. Onneksi isäntäväki levitti sohvalle meidän peiton, joten saatoimme tehdä olomme mukavaksi. Sillä sohvalla minä vietinkin melkein koko viikon. Siinä oli ihanan lämmin ja pehmeä nukkua. 

Maanantaina Sipi ja isäntäväki kävivät Riisitunturilla kiertämässä Riisin rietas -nimisen vaellusreitin. 

Tällä kivellä minäkin poseerasin viisi vuotta sitten, kun olin mukana Riisitunturilla. Silloin oli kesä ja aurinko paistoi, mutta tällä reissulla sumu pilasi kauniit maisemat.

Sipi oivalsi melko nopeasti, että tauot kannattaa käyttää tassujen ja silmäluomien lepuuttamiseen. 

Juomavettä oli Sipille tarjolla ihan riittävästi ja hän halusikin maistaa jokaisesta purosta ja lätäköstä tunturin raikasta vettä. 

Yleensä hän ensin kysyi lupaa juomiseen. 

Riisinsuolla oli pitkospuut, mutta Sipiä ne eivät haittaa kun voi kävellä myös niiden vieressä. 

Loppua kohti Sipi alkoi selvästi väsähtää, mutta onneksi hän jaksoi vielä poseerata kylttien luona ennen autoon hyppäämistä. 

Seuraavana päivänä me lekottelimme sohvalla molemmat, koska olimme sen ansainneet. Sipi oli melko väsynyt vielä edellisen päivän reippailusta ja minä olin muuten vaan tyytyväinen toisesta sohvapäivästä. 

Keskiviikkona Sipi pääsi taas uusiin seikkailuihin! Tällä kertaa Hossan kansallispuistoon Julma-Ölkylle. Siellä menee noin 11 km:n pituinen Ölökyn ähkäsy -niminen reitti, joka oli huikea. 

Sipi oli intoa täynnä!

Kanjonin reuna oli korkea, mutta onneksi Sipi ei pelkää.

Polku kulki kanjonin reunaa ylös ja alas ja paikoitellen oli hyvinkin vaikeita kohtia. Sipi selvitti ne kuitenkin hienosti! Muun muassa tuolla alhaalla näkyvän riippusillan ylitys piti tehdä kahdesti ja sen jälkeen vielä kiivetä kamalat kierreportaat melkein pystysuoraan. Sipi ensin epäröi, mutta lopulta hän kiipesi portaat sujuvasti. 

Taukopaikalla lepo taas maistui ja Sipi odotteli makkaranjämiä rauhallisena.

 

Myös suomaisemat olivat hienot. Tauon jälkeen ilma alkoi kirkastua.

Kanjoni näytti upealle myös toiselta reunalta.

Sipikin aivan innostui ihailemaan maisemia ja esiintyi kameralle ryhdikkäänä.

Paluumatkalla piti ylittää riippusilta uudestaan ja sen jälkeen kiivetä kauheat kierreportaat. Sipiltä se onnistui. 

Maisemista ei saanut tarpeekseen.

Sipiä alkoi naurattaa, kun hän hoksasi, että kohta ollaan autolla.

Ennen autoon hyppäämistä vielä nopea pulahdus usvaiseen kanjonijärveen, jotta kuratassut puhdistuisivat.

Minä katselin koko päivän kauniita unia mökin pehmeällä sohvalla. Laitoin tassut nippuun. 

Torstaina me saimme taas levätä, kun isäntäväki kävi Rukalla pyöräilemässä. 

Perjantaina Sipi pääsi taas retkelle, tällä kertaa Pienelle karhunkierrokselle. 

Reitti oli aika vilkas ja paikoitellen jopa ruuhkainen. Tässä isäntäväki ja Sipi odottelevat vuoroaan riippusillalle. 

Myllykoskella oli taas riippusillan ylitys. Tässä Sipi ja emäntä ovat juuri ylittämässä siltaa. Sipiltä riippusillat sujuivat jo tosi hienosti. 

Sipi ei halunnut uida tässä, vaikka oli tilaisuus. Vesi kelpasi kuitenkin juomiseen. 

Taas taukopaikalla odottelua...

... ja taas riippusillan ylitys.

Jyrävän koskella oli kova virta, ja siitäkin Sipi halusi juoda.

Lenkin lopuksi Sipi kävi vielä pulahtamassa nakuna, jotta turkki puhdistuisi ja jalat virkistyisivät. 

Nyt ehkä luulette, että minä en tehnyt koko viikolla mitään muuta kuin makasin sohvalla sillä aikaa, kun Sipi on ollut valloittamassa Lappia ja Kainuuta. Noh, aika pitkälti se menikin niin, mutta pääsin minä sentään kiipeämään Konttaisen päälle kaksi kertaa. Sieltä oli upeat maisemat ja se oli muutenkin minulle sopivan pituinen lenkki. Ja tietenkin kävin lenkillä muutenkin.

Loma on nyt loppu, ajoimme kotiin lauantaina. Kävimme matkalla Siilinjärvellä tervehtimässä isäntäväen sukulaisia ja pidimme siellä vähän pidemmän tauon. Kyllä oli ihanaa illalla tulla omaan kotiin! Menin heti omaan petiin ja nukuin aamuun asti.

Sipin kuntokuuri

Sipi on joutunut laihikselle! Kun olimme leirillä muutama viikko sitten, Sipi sai kommentteja hieman tuhdista olomuodostaan. Jos totta puhutaan niin hän sai samanlaisia kommentteja jo viime vuoden leirillä. 

Nyt isäntäväki otti vihjailut tosissaan ja ovat laittaneet Sipin kuntokuurille. Ruoka-annosten kokoa on pienennetty ja herkuttelu on jätetty vähemmälle. Minä en onneksi joudu kärsimään tästä, sillä saan edelleen normaalit annokset ja herkut. Minullahan on se hyvä tilanne, että mitkään kilot eivät minuun tartu.

Myös kuntoilua on lisätty. Minä en jaksa niin pitkiä lenkkejä, minkä takia Sipinkin lenkkeily on vaivihkaa päässyt vähentymään viime kuukausina. Nyt siihen tuli muutos: Sipi käy pitkillä lenkeillä ilman minua. Tälläkin viikolla Sipi on päässyt ainakin kolmesti reippaalle pitkälle lenkille emännän kanssa kahdestaan. Ja kyllä sen on huomannutkin, että Sipillä oli alkanut kestävyyskunto laskemaan. 

Toivotaan, että Sipi saa kilot karisemaan ja jaksaa pian taas lenkkeillä enemmän. Olemme pian kuulemma lähdössä jonnekin lomalle ja siellä ulkoillaan tosi paljon.

12 vuotta!

Minä olen nyt täyttänyt 12 vuotta!

Juhlistin tätä iloista tapahtumaa kahtena päivänä. Varsinaisena synttäripäivänä kävin Sipin ja Nipsun kanssa Haunisten altaalla ulkoilemassa. Sää oli mitä kesäisin, vaikka on jo syyskuun loppu. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Kävimme Sipin kanssa kahlaamassa ja Nipsu piti meitä ihan hulluina.

Kävelimme koko altaan ympäri ja jaksoin ihan hyvin, kun pidimme rauhallista tahtia.

Välillä tietenkin pidimme valokuvaustaukoja.

Seuraavana päivänä jatkoimme juhlia Paimion luontopolulla Urpon ja Kärsän kanssa.
Luontopolku on tosi kiva ja monipuolinen. Olemme kävelleet sen monta kertaa, mutta aina löytyy uusia kivoja juttuja, joita emme ole ennen huomanneet.


Kuten aina, pidimme tauon laavulla. Minä en tosin malttanut lainkaan levätä, vaan tutkin ympäristöä ja koitin löytää jotain sopivaa suuhunpantavaa. En kyllä valitettavasti löytänyt mitään.



Tämä oli tosi kiva retki, ja minusta oli hauskaa, että minua juhlittiin. Ihmiset jopa lauloivat minulle onnittelulaulun metsässä!

Kelpaa olla 12-vuotias, kun jokainen päivä on yhtä juhlaa.