Kesäloma Kainuussa

Tällä viikolla kävimme minilomalla Kainuussa, tarkemmin sanottuna Kuusamon Rukalla. (Vai onko se jo Lappia? Mitäpä minä etelän koira näistä tietäisin.) Menomatkalla istuimme autossa varsin pitkään. Matka tuntui pitkältä siitä huolimatta että autossa on ilmastointi ja että pidimme monta mukavaa taukoa, mm. Iisalmessa. Myös tiellä tepastelleet porot kohottivat vireystilaamme ajoittain. Kun lopulta pääsimme perille oli jo ilta, mutta tietenkin vielä aivan valoisaa.

Seuraavana päivänä menimme pienelle Karhunkierrokselle kävelemään. Siellä oli hurjan hienot maisemat ja monta uimapaikkaa. Reitin neljä riippusiltaa eivät olleet niin mukavia, mutta uskalsimme kuitenkin ylittää ne varsin reippaasti, kunhan isäntä oli ensin varmistanut, että silta on turvallinen.

Tunturilammen vesi oli ihanan vilpoista ja lievitti mäkäräisenpuremien aiheuttamaa kutinaa. Lampien rannat olivat usein äkkisyviä, mikä viivästytti Sipin uimaanlähtöä aina jonkin verran.

Sipi pääsi poseraamaan kanjonin laidalle, kytkettynä tietenkin, luonnonpuistossa kun ollaan.

Laavun nuotiopaikoilla oli paljon väkeä, joten me saimme odotella syrjemmässä. Onneksi savu piti sääskiä vähän loitommalla.

Isäntä ja Sipi ylittävät rauhallisempaa vesistöä riippusiltaa pitkin. Minä odotan varmuuden vuoksi kunnes he ovat ylittäneet puolivälin.

Kerättyäni rohkeutta jonkin aikaa astelin sillalle. Sen lautojen välistä saattoi nähdä alas veteen, mikä oli vähän epäilyttävää.

Kyllä kuivalla maalla on sittenkin mukavampi kulkea, jos vesi on noin paljon alempana.

Vaikka pieni Karhunkierros on vain n. 11 kilometriä pitkä, on kaikki tauot syytä käyttää tarkasti palautumiseen.

Jyrävän kosken jälkeisessä suvannossa on niin kova virta, että saimme uida vain kytkettynä.

Perinteisiin lomarutiineihimme kuuluu se, että sohvalla on luvallista viettää aikaa. Joskus jopa myös sängyssä! Nämä käytännöt poikkeavat jyrkästi kotioloista, mutta lomat ovatkin erikseen.

Toisena päivänä kävimme Riisin rietas -nimisellä polulla. Se oli myös n. 10 kilometrin pituinen mutta maisemiltaan hyvin erityyppinen.

Riisitunturin laelta oli upea näköala.

Päivä oli melko lämmin, mutta tunturipurojen vesi oli raikasta juotavaksi.

Tauolla paistoimme makkaraa ja tietysti saimme maistiaiset.

Nuotion ääressä kelpasi huilata.

Illalla kävimme ystävien luona saunomassa ja tapasimme 1-vuotiaan mäyräkoirapojan nimeltään Konsti. Hän oli varsin leikkisä kaveri.

Viimeisenä päivänä kävimme parilla pikku mäennyppylällä: ensin Konttaisella ja sitten Valtavaaralla. Molemmilta näkyi se mökki, jossa olimme olleet yötä.

Sitten olikin jo aika lähteä kohti kotia. Matkalla Kuusamosta Rovaniemelle nautimme päivällisen Kemijoen rannassa. Siellä oli kuitenkin niin paljon mäkäräisiä, että ruoan jälkeen hyppäsimme pikaisesti takaisin autoon suojaan. Automatkailun vaivoilta säästyäksemme olimme kehottaneet isäntäväkeä varaaman paikan yöjunaan. Onneksi he suostuivat. Yöjunassa on aina mukava matkustaa...

...sillä silloin saamme nukkua VR:n pehmeillä lakanoilla!