Villa 6-vuotias!

Eilen täytin kuusi vuotta. Juhlin syntymäpäivääni hieman etukäteen viikonloppuna matkustamalla Lahteen. Siellä tapasin tuttuja ihmisiä ja nautin elämästä ulkoilemalla.
Lauantaina olimme paljon pihalla, kun ihmiset tekivät puutöitä. Meidän koirien tassuihin jäi kuusenpihkaa anturoiden väliin ja tassukarvoihin. Emäntä joutui leikkaamaan niitä pihkapalleroita irti saksilla.
Sunnuntaina lähdimme sienimetsään. Se oli tosi kivaa; juoksentelimme Sipin kanssa metsässä, hyppelimme ja painimme ja laukkasimme ihmisten välillä. Olimme aivan poikki sen jälkeen.
Sellaiset juhlat minulla oli tänä vuonna.

Tässä synttäriposeeraus viime viikolta, kun eräänä aamuna oli kova sumu. Tänään olikin pakkasta.

Päivän opetus

Isäntä vei meidät työpäivän jälkeen Koivuluotoon kävelylle. Minä olin ihan kiltisti, kunnes pääsimme rantaan. Olisi kauheasti tehnyt mieli riehua! Koohasin, vinguin ja olin levoton. Mutta isäntä ei tehnyt mitään, seisoi vaan paikoillaan ja katsoi meitä.
Lopulta rauhoituin. Kävin kastautumassa ja kahlaamassa. Silloin isäntä palkitsi minut heittämällä veteen kepin, jonka sain noutaa. Osaavat ne ihmisetkin joskus olla ovelia.

SG-leiri

Sipin juoksut loppuivat viimein, ja pääsimme poikain kanssa lenkille. Urpo kirjoittikin siitä jo ja jakoi kuvatkin.

Viikonloppuna lähdimme taas kasvattajan jokavuotiselle leirille. Meno oli samanlaista kuin muutamana aiempana vuotena. Paikalla oli ...odottakaapas...yksi, kaksi, kolme, neljä... tosi monta koiraa! Ainakin 30. Minä ja Sipi edustimme turkulaisia tällä kertaa kahdestaan, sillä muita ei ollut tältä suunnalta paikalla.

Lauantaina treenasimme huippukouluttajan opastuksella. Tässä odottelemme treenivuoroa isännän kanssa. 

Treenasimme ensin yksitellen kouluttajan kanssa ja sitten pienryhmissä. Minä keskityin sivulletuloon (isäntä ei jostain syystä pidä siitä, että hypin häntä vasten kun menen sivulle) ja Sipi harjoitteli kestoaihettaan seuraamista. 

Me menimme aluksi ilman lupaa sängylle nukkumaan, mutta sitten isäntäväki tuli järkiinsä ja päästi meidät siihen luvan kanssa. Sipi ei meinannut uskoa, että meillä tosiaan on lupa olla kerrossängyn alapedillä. 

Sunnuntaina meillä oli perinteiset leirimätsärit. Tässä valmistaudumme omiin vuoroihimme. 

Minä olin punaisten viides ja Sipi sinisten neljäs! Meidän rusettivarasto senkun kasvaa!

Sipin juoksut

Sipin juoksut ne vaan kestää ja kestää. Kolmatta viikkoa viedään, eikä loppua näy. Sipi vinkuu tuskissaan, kun ei ole yhtään komeaa poikakoiraa näkyvissä. Ikkunasta kurkimme yhdessä, jos naapurin vinttikoirista näkyisi edes vilaus. Mutta ei, ei näy ketään. Ainakaan ketään sellaista, joka olisi sopiva Sipin lasten isäksi.

Ulkona tilanne on hieman helpompi, kun siellä on muutakin ajateltavaa. Sisällä Sipin päähän ei mahdu muuta kuin pentujenteko. Se yrittää välillä liehitellä minuakin, mutta olen sanonut suoraan, että minä olen leikattu narttu, turha haaskata aikaa minuun.