Pentu-uutisia!

Viikko sitten maanantaina lähdin kasvattajan luokse pentulomalle. 

Vielä viimeinen pieni kävelylenkki Sipin kanssa ja viimeinen yhteinen poseeraus valokuvaa varten, sitten olin valmis lähtemään. 

Tässä olen Espoossa odottamassa, että kasvattaja ottaa minut mukaansa ja vie uuden väliaikaisen laumani luokse. Emäntää taisi jännittää aika paljon, miten pärjään siellä. 

Torstaina aloin valmistautumaan synnytykseen. Menin pentulaatikkoon asumaan, siellä minulla oli vesikuppi ja pehmeitä peittoja. Ruoka ei enää maistunut minulle. 

Pentulaatikon reunoilla menee putki, jotten vahingossa liiskaa pikkuisia pentuja.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä pentuja alkoi putkahtamaan maailmaan. Minä synnytin hitaasti, rauhalliseen tahtiin. 

Aamuun mennessä oli kuusi pentua syntynyt, kolme tyttöä ja kolme poikaa. 

Aamun ja aamupäivän aikana syntyi vielä kaksi tyttöä. Pentuja on siis yhteensä kahdeksan, viisi tyttöä ja kolme poikaa. 

Kun kaikki pennut olivat syntyneet, kasvattaja vei minut pesulle, käytti minut ulkona tarpeilla ja antoi ruokaa. Peitot vaihdettiin puhtaisiin. Sitten pääsin nukkumaan pentujen luokse. 

Pentukuvat ovat kasvattajan ottamia.

Keskikesän juhla

Juhannusaattona paistoi aurinko ja sää oli lämmin. Menimme autolla Vartsalaan ja vietimme keskikesän juhlaa maaseudun rauhassa. 

Teimme pari rauhallista kävelylenkkiä merenrannassa. Rannassa menimme kahlaamaan. Minä en viitsi nyt uida lainkaan, kun pennut painavat vatsaa. Sipi kävi syvemmällä vedessä, mutta ei hänkään mennyt kokonaan uimaan.

Sitten ihmiset söivät ja nostivat lipun salkoon juhlallisin menoin. Mekin seurasimme tilannetta sivusta, eli vahdimme ettei kukaan yllätä juhlijoita. Onneksi vahdimme, sillä naapurin kissa oli aikeissa tulla paikalle! Ajoimme sen pois.

Illaksi menimme takaisin omaan kotiin ja yöllä saimme kivan yllätyksen kun isäntä tuli kotiin omalta reissultaan.  
Seuraavana päivänä meille tuli vieraita ja ihmiset jatkoivat juhannuksen viettoa.

Mökkiloma Keski-Suomessa

Voitteko uskoa miten onnellinen olin, kun pääsin lomamatkalle Sipin, Urpon ja Kärsän kanssa! Ajoimme kahdella autolla Jämsään ja olimme siellä mökillä yötä. 

Ensimmäisenä lomapäivänä lähdimme käymään Palvian luontopolulla. Siellä oli aivan upeat maisemat, eikä ketään muita koko reitillä. 

Pidimme taukoa pimeässä kodassa, ja sotkin otsaani nokea.

Mökin lähellä oli hyvät ulkoilureitit myös. Kaikki tykkäsivät yhteislenkeistä. Minä olin erityisen iloinen siitä, että olin kaikkien rakkaiden ympäröimä.

Välillä menimme kuitenkin eri porukoissa pihalle ja silloin muut tarkkailivat ikkunasta. Tässä Kärsä vahtii, kun Urpo lähti omalle lenkille. Matot oli rullattu pois lattioilta, koska Urpolla oli vähän vatsavaivoja ja ihmiset eivät muutenkaan halunneet, että karvastamme kaikki matot.

Sohva oli kovalla käytöllä - enimmäkseen siinä lepäsivät Urpo ja Kärsä. Sipi kokeili sohvaa pari kertaa, mutta totesi pian että hänen on paras olla omassa huoneessa. Siellä hän olikin melkein koko loman, kaikki yöt ja melkein kaikki päivätkin.

Toisena retkipäivänä kävimme katsomassa upean 7 metriä korkean vesiputouksen Juveninkoskella. 

Samana päivänä meidän pieni turistiryhmämme meni Jämsän keskustan tuntumassa olevalle kuntopolulle. Siellä oli tällainen hieno näköalapaikka ja tietysti otimme selfien siellä.

Viimeisenä lomapäivänä satoi koko päivän, mutta lähdimme silti käymään Synninlukko-nimisessä rotkossa. Siellä oli hirveän korkeita kallioseiniä ja isoja kivenmurikoita sikin sokin. 

Lomareissu loppui nopeasti, mutta meille kaikille jäi erittäin hyvät muistot yhteisestä reissusta. 

Sadepäivä Paimiossa

Juuri kun olimme toipumassa Joensuun-reissusta, lähdimme uudestaan matkaan!

Ajoimme Paimioon, jossa Urpo ja Kärsä ottivat meidät vastaan. Ilma oli sateinen, joten olimme sisällä melkein koko päivän. Ihmisillä oli joku valokuvien järjestelyprojekti, ja me koirat lepäilimme ja vahdimme pikkupoikaa joka ei meinannut jaksaa olla paikoillaan. 

Iltapäivällä valokuvat oli järjestelty ja sadekin lakkasi, joten lähdimme metsäkävelylle. 

Tämä mäntymetsä on ihanan satumainen. Teimme ihan hyvän reilun tunnin pituisen lenkin ja Sipikin jaksoi hienosti. Lenkin jälkeen menimme vielä syömään ja palautumaan ja sitten lähdimme takaisin kotiin. Kesä on kivaa aikaa kun on paljon ohjelmaa. 

Kesäreissu Itä-Suomeen

Perjantaina meidät pakattiin autoon ja nokka suunnattiin kohti Itä-Suomea. Pitkän ajomatkan jälkeen tulimme perille Joensuuhun. Siellä menimme hotelliin ensin vähän lepäämään ja sitten kävimme tutustumassa kaupunkiin. 

Joensuussa oli paljon vettä ja sehän on aina mukavaa. Emme kuitenkaan käyneet uimassa tässä, koska joessa oli kova virtaus. Eräässä toisessa kohdassa kävimme kyllä kastelemassa tassut ja maistamassa, miltä Pielisjoen vesi maistuu. (Hyvältä.) 

Hotellissa oli hyvin huomioitu koiravieraat. Saimme oman lahjakassin, jossa oli kaksi pussillista herkkuja, pieni vinkulelu sekä kakkapusseja. Sipi ihastui vinkuleluun ja piti sitä koko ajan itsellään. Yöksi se jouduttiin laittamaan piiloon, ettei se olisi vahingossa vingahtanut, jos joku vaikka olisi kääntänyt kylkeä vinkulelun päälle. 

Yleisarvosanaksi tästä reissusta annan ysin. Matka oli hiukan liian pitkä, mutta muuten reissu oli onnistunut. Viihdyin hotellissa, sänky oli pehmeä, ulkoilumahdollisuudet hotellin läheisyydessä olivat erittäin hyvät ja sääkin oli muuten hyvä, lukuunottamatta muutamaa rankkasadekuuroa. Onneksi olimme niiden sattuessa sisällä. 

Tämä reissu olisi saanut kestää pidempääkin, mutta tällä kertaa viivyimme vain kaksi yötä. 

Synttäripiknik Hangossa

Isännän synttärien kunniaksi menimme Hankoon nauttimaan ilta-auringosta ja merenrannasta. 
Meille ei ollut eväitä mukana, joten metsästimme kivenkoloista mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Tiineyden takia minulla on hirvittävä nälkä koko ajan ja voisin syödä vaikka hevosen. 

Isäntäväki itse söi herkullisen näköiset Subwayn leivät.

Täällä olimme myös vuosi sitten juhlistamassa isäntää. Tällä kertaa oli vähän vähemmän juhlallista, mutta minun mielestäni paljon kivempaa. 

Retkipäivä Urpon ja Kärsän kanssa

Maanantai alkoi sateisesti, mutta ei se haitannut mitään kun saimme vieraiksi Urpon ja Kärsän! Ensin pitelimme sadetta vähän aikaa sisällä ja ihmiset söivät lounasta. Sipi vei kaikki lelut turvaan, etteivät Urpo ja Kärsä ottaisi niitä. Sitten lähdimme metsäretkelle Västerbyhyn. 

Menimme eri reittiä kuin yleensä. Tällä kertaa valitsimme minun ja emännän juoksureitin, joka menee hiihtokeskukselta Davatorpin majalle ja sieltä Storträsketin laavulle. Laavulla ihmiset söivät eväitä, mutta taas kerran oli unohdettu ottaa koirille mitään syötävää. Harmittaa, että aina käy näin. 

Sade oli lakannut, mutta maasto oli silti märkää ja meidän turkit kastuivat. Se ei minua haitannut.

Kun tulimme takaisin kotiin, oli Sipi käynyt isännän kanssa pienemmällä lenkillä. Kärsä ja minä olimme aika poikki, joten kävimme samalle pedille vierekkäin nukkumaan. Urpo tajusi mennä muualle, koska emme olisi mitenkään mahtuneet tähän kolmestaan. Sipi piti huolen siitä, ettei kukaan tullut hänen viereensä. 

Retkipäivät ovat parhaita! 

Retkellä merenrannassa

Viikonloppuna teimme ihanan kesäretken merenrantaan Dagmarin puistoon ja Källvikeniin. Ilmassa oli alkukesän tuntua. Oli niin lämmin, että Sipi ja minä kävimme meressä kahlailemassa niin syvällä, että mahakarvatkin kastuivat. Ihmisiä ei rannalla vielä näkynyt, ehkä merivesi oli heille liian kylmää. 

Kävelimme Vitsandiin asti ja Sipikin jaksoi aivan hienosti. Perillä ihmiset söivät eväitä ja nauttivat lämpimästä auringonpaisteesta. Minä ja Sipi kahlailimme rannassa ja hörpimme merivettä. Katselimme ohiajavia moottoriveneitä ja uiskentelevia vesilintuja. 

Valoisat kesäillat

Olen nauttinut valoisista kesäilloista rauhallisilla iltakävelyillä. Enää ei tarvitse laittaa heijastimia päälle, vaikka mentäisiin myöhään iltalenkille. Pelloilla ei näy enää jäniksiä eikä juuri peurojakaan, kun vilja on kasvanut niin korkeaksi.

Koiranputket kasvavat hurjaa vauhtia, melkein yhtä nopeasti kuin minun vatsassa olevat pennut.

Maasta löytyi tällainen "Best Friend"-lappu ja aloin miettimään, kuka on minun paras ystäväni. Se on tietysti Sipi. Kakkossijan jakavat Urpo ja Kärsä.

Tiineyteni etenee hyvin ja minun ei tee mieli riehua niin paljon enää. Metsälenkillä ehdin nuuhkia ilmaa ja katsella kaukaisuuteen haaveilevasti.

Salaisuuteni on paljastunut

Minulla on ollut jonkun aikaa pieni salaisuus. Se on seurausta siitä kun kävin treffeillä Knutin kanssa kolme kertaa. Sisälläni kasvaa pieniä pentuja! 

Sipi on tietysti tiennyt tämän jo pitkään. Jostain syystä minä en onnistu pitämään häneltä mitään salassa, hän aina keksii kaiken. Mutta isäntäväki ei tiennyt tästä mitään! 

Olen ollut vähän rauhallisempi viime päivinä, lepään mielelläni enkä riehu enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Aamuisin en enää huuda kun aamupalatarjoilu on hidasta, vaan odottelen rauhallisena että joku ehtii tulla antamaan ruuan. Muutenkin kaipaan rauhallista elämäntyyliä ja lepoa.

Tällä viikolla emäntä vei minut eläinlääkäriin ultraan. Siellä minut pistettiin selälleen makaamaan ja minun vatsani päältä ajettiin karvat pois. Se kutitti aika paljon ja yritin rimpuilla, mutta ei se mitään auttanut. Sitten eläinlääkäri alkoi tutkimaan vatsaani. Siellä näkyi ehkä kolme pentua kummallakin puolella. Tosin näin aikaisessa vaiheessa on mahdollista että joku pentu imeytyy pois, ja toisaalta on mahdollista että joku on vielä piilossa. Muutama siellä kuitenkin on. 

Menimme iltakävelylle Vitsjölle sulattelemaan asioita. Tämähän tarkoittaa sitä, että olen koko kesän pentulassa enkä voi olla Sipin kanssa. Niinpä koitamme nyt viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja tehdä kivoja asioita. 

Kyllä minun sitten kuitenkin piti vetäytyä omaan rauhaan ja miettiä asioita itsekseni.