perjantai 24. toukokuuta 2019

Kevättervehdys

Kevät on ollut lämmin ja aurinkoinen. Olemme enimmäkseen lekotelleet takapihalla ja haistelleet ulkoilmaa. Isäntäväki on puuhastellut kaikkia ulkohommia ja me olemme hakeneet ulkolelukorista punaisen pallon ja punaisen kongin ja leikkineet niillä. Joskus emäntä piilottaa lelut eri puolille pihaa ja meidän pitää etsiä ne. Siinä tulee Sipillä yleensä niin kova innostunut huuto, että naapurit varmaan ihmettelevät, mitä täällä oikein tapahtuu. 

Olemme molemmat onneksi voineet ihan hyvin. Sipin mahatauti on ohi ja minun selkäkivut ovat hellittäneet vähän. Liian helteisinä päivinä me emme tee pitkiä lenkkejä. Käymme ehkä vanhan myllyn luona lammella uimassa. Ja kun on oikein kuuma, meidät kastellaan puutarhaletkulla ennen ulkoilua - niin pysymme viileinä eli cooleina pidempään. 


On vielä kevät mutta kohta on kesä. 

tiistai 14. toukokuuta 2019

Terveisiä sairastuvalta

Viime viikko oli ihan kamala. Ensin sekä emäntä että isäntä lähtivät reissuun eri puolille maailmaa ja me menimme siksi aikaa hoitolaan.
Aluksi minä olin vain vähän allapäin siitä, että jouduimme hoitolaan, mutta yhtäkkiä minulle tulikin todella huono olo. Ruoka ei maistunut enkä suostunut syömään ollenkaan. Siinä jäi tietenkin lääkkeetkin saamatta, kun ne oli sekoitettu ruokaan. Sitten minä aloin oksentamaan ja olin todella väsynyt.
Seuraavana päivänä minulla oli kuitenkin jo parempi olo ja illalla isäntä tulikin jo hakemaan meidät kotiin.
Mutta sitten tämä mahatauti olikin Sipillä! Isäntä käytti meitä normaalisti aamulenkillä ja me olimme aivan reippaita. Kun isäntä tuli kotiin iltapäivällä, olikin aivan toisenlainen meininki! Mahatauti oli yllättänyt Sipin ja kakkaa oli takkahuoneessa joka puolella: matolla, sängyllä, fudiksen päällä, lattialla, tyynyillä ja seinässäkin.
Sipi-parka ei voinut sille mitään, että maha oli aivan löysällä. Isäntä pesi kaiken huolella ja laittoi matot ja tyynyt pyykkiin. Seuraavana yönä Sipin piti käydä kykkimässä pusikossa pari kertaa. Ja vielä pari seuraavaakin vuorokautta meni surkeissa merkeissä maha kuralla.
Saimme ruuaksi riisiä ja jauhelihaa. Minä tosin sain myös nappuloita, koska olin jo terve. Sipi oli pari päivää erikoisdieetillä, mutta nyt hänkin saa jo normaalia ruokaa.
Ja voi että nyt on mukava olla, kun vatsa toimii molemmilla normaalisti ja energiat alkaa palautua! Kävimme tänään Nipsun kanssa Kullaavuorella kävelyllä ja meillä oli niin hauskaa! Riehuimme hurjasti, koska oli vaan niin hyvä olla.

torstai 2. toukokuuta 2019

Vappuhulinat

Vappuaattona meille tuli vieraita ja vietimme iltaa takapihalla. Grilli oli testikäytössä ja minusta se toimi aivan hyvin (vaikken saanutkaan maistaa mitään grillattuja lihoja tai vihanneksia).
Me pysyimme pihassa hienosti, vaikka naapurissakin grillattiin ja siellä oli pieni westie-koiravieras. (Kun kukaan ei nähnyt niin kävin naapurin pihalla vähän tutkimassa. Mutta tämä tapahtui vasta myöhemmin illalla eikä siitä aiheutunut mitään haittaa kenellekään.)

Vappupäivänä Sipi pääsi pitkälle lenkille. Isäntäväki kävi juoksemassa 8 km pituisen polkujuoksutapahtuman ja Sipi otettiin mukaan. Se meni aivan hienosti ja monet juoksijat ilahtuivat kun näkivät reippaasti juoksevan kauniin koiran. Sipi otti niin kovan loppukirin, että emäntä meinasi kaatua!
Juoksulenkin jälkeen oli kotona sauna ja Sipi meni tietenkin myös lauteille lämmittelemään.

torstai 25. huhtikuuta 2019

Haunisten altaalla

Koska oli kaunis päivä, lähdimme tänään Haunisten altaalle.


Siellä on aina hauskaa, koska lenkki kiertää altaan ja koko ajan on mahdollisuus käydä juomassa vettä tai uimassa ja kahlaamassa. Sen takia me jaksamme aina innostua, kun menemme sinne.

Tänäänkin minä innostuin aluksi taas ihan valtavasti. Oli ihanaa kahlata rantavedessä ja roiskia vettä joka puolelle. Yhtäkkiä pohja syvenikin jyrkästi ja minä kastuin ihan kokonaan! En olisi kuulemma vielä saanut uida, koska meille laitettiin alle viikko sitten vasta punkkipannat ja sen jälkeen ei saa uida muutamaan päivään. No, minkäs minä sille voin että pulahdin. Se oli vahinko.

Loppulenkistä minua alkoi väsyttää. En olisi millään jaksanut kävellä takaisin autolle. Tällaista se on nykyään, että väsyn nopeasti. Ensin selkä on usein jäykkä, mutta se vetreytyy kun liikun. Mutta sitten kun olen liikkunut paljon, alan väsyä.

Kun olimme kiertäneet altaan, menimme vielä eläinlääkärille, jossa minulle laitettiin toinen kipupiikki. Onneksi se ei tuntunut oikein missään ja selvisin siitä ihan hyvin. Eläinhoitaja antoi minulle monta hyvää makupalaa sen jälkeen, ja siitä minulle jäi hyvä mieli.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Pääsiäisemännät

Pääsiäisenä emännöimme täällä meillä vieraita. Meille tuli ensin Urpo ja Kärsä emäntineen ja taaperoineen, sitten Nipsu emäntineen, sekä vielä yksi vieras tällä kertaa ilman koiraa.
Aluksi tietenkin otimme kaikki parhaat lelut itsellemme, kuten meillä on tapana kun vieraita tulee. Mutta oikeastaan se oli turhaa, sillä lähdimmekin ulos saman tien ja lelut sai jäädä sisälle.

Teimme pitkän lenkin yhdessä ja nautimme lämpimästä pääsiäispäivästä.


Järjestäydyimme kuvaa varten näin roduittain. Näyttää siltä kuin kukaan meistä ei missään nimessä haluaisi istua liian lähellä vieraita koiria.

Lenkin jälkeen tulimme kotiin ja emännöimme vielä lisää. Kaikki koiravieraat olivat kyllä niin väsyneitä, että mitään erityistä ohjelmaa meidän ei tarvinnut keksiä.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Lankalauantain puuhat

Tänään ollut aktiivinen päivä. Heti aamusta lähdimme Ruissaloon Kuuvaan meille uudelle kävelyreitille. Mukana oli tuttuja lapsia, joiden perässä meidän piti juosta koko ajan. Meille heiteltiin keppiä ja meitä komennettiin istumaan ja maahan jatkuvasti. Oli kyllä mukava leikkiä niiden kanssa. Minun selkänikään ei ollut kipeä ja jaksoin hyvin kävellä ja säntäillä edestakaisin.
Sitten ihmiset pitivät evästauon ja minä päätin käyttää sen ajan lepäämiseen. Jostain syystä tämä näky oli ihmisten mielestä huvittava:


Minusta oli mukavaa loikoilla ja nauttia auringon lämmöstä, ja siitä, että kukaan ei komentanut tekemään mitään, eikä tarvinnut vahtia ketään.

Iltapäivällä emme olleet vielä edes toipuneet Ruissalon rasituksista, kun meitä jo odotti uusi seikkailu. Lähdimme käymään Urpon ja Kärsän luona.
Kävimme vaan vähän moikkaamassa taaperoa ja sellaista.
Tietenkin poseerasimme metsässä kameralle.


Vaikuttaisi siltä, että kevät on todella jo täällä, sillä minusta on löytynyt tänään kaksi punkkia. Meille laitettiin sen takia pikapikaa punkkipannat.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

torstai 18. huhtikuuta 2019

Eläinlääkärissä

Kuten viimeksi kerroin, olen ollut vähän allapäin viime aikoina. Emäntä huolestui minusta niin paljon, että varasi minulle ajan eläinlääkärille. Siellä varmistui, että selässäni oleva spondyloosi vaivaa taas. Lääkäri koitti selvittää, voisiko vaisulle olemukselleni olla joku muu selitys, mutta todennäköisesti syy on juuri selkäkivuissa.

Minusta otettiin verinäyte, mikä oli kamalaa. Ensin säikähdin neulan pistosta ja vetäisin tassun pois, jolloin neula irtosi. Seuraavalla yrityksellä koko tassusta oli verisuonet karanneet. Vanhemmille koirille kuulemma käy usein niin että verisuonet katoavat, kun pitäisi ottaa verinäyte. Toisesta tassusta näytteenotto onnistui paremmin.

Verikokeen tulokset olivat ihan normaalit, ja seuraavaksi eläinhoitaja laittoi minulle niskaan pistoksena kipulääkettä. Näitä pistoksia tulee vielä 3 lisää, ja tämän kuurin pitäisi auttaa kipuihin monta kuukautta.


Eläinlääkärikäynti meni siis ihan hyvin.

Sain kehuja viisaasta katseestani. 

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Tallivisiitti

Olen ollut viime päivinä vähän allapäin. Ehkä se johtuu siitä, että isäntä on reissussa. Tai siitä, että minun selkääni sattuu.
Tänään emäntä päätti piristää minua ja Sipiä ja vei meidät tallille haistelemaan heppoja! Se olikin erittäin hauskaa ja virkistävää!
Ensin Sipi jäi autoon ja minä pääsin tervehtimään Takua ja muita heppoja sekä nuuhkimaan tallin hajuja. Tapasin myös mukavan schäfer-pojan Rudolfin.


Ensin minä tietenkin jouduin näyttämään sille kaapin paikan, ja sen jälkeen tulimme hyvin juttuun. 
Myös Sipi pääsi autosta tutustumaan talliin ja Rudolfiin. Kauhea metelihän siitä taas tuli, mutta lopulta kaikki meni ihan hyvin ja tulimme kaikki kolme hyvin toimeen. 


Lähdimme lenkille kävelemään metsäteitä. Täällä Suomessa niitä riittää, ja se on tosi kivaa.
Jenni ratsasti Takulla ja me kävelimme vierellä. Se meni hyvin. Emäntä tosin yritti varoitella meitä, ettei kannata mennä niin lähellä Takua, koska se voi muka olla vaarallista. Ei se Taku minusta niin vaaralliselta vaikuta.

Me haistelimme kaikkea tosi tarkasti ja kun tulimme takaisin tallille, napsimme tallin lattialta kaikkea ihanaa kuten hevosenlantaa ja heppojen herkkuja. Kävimme maneesissa vähän katsastamassa paikkoja ja sielläkin oli vaikka mitä mielenkiintoista.

Lopuksi me menimme autoon ja emäntä kävi vielä katsomassa viikon vanhaa varsaa. Se oli kuulemma tosi pieni, vain vähän meitä isompi.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kevätvierailu Vartsalaan

Tänään kävimme Vartsalassa kylässä. Ensin menimme Urpon ja Kärsän luokse, mutta kas he eivät itse olleet kotona. Otimme kummitätini ja taaperon kyytiin ja jatkoimme matkaa Vartsalaan.
Perillä oli meille koirille herkkutikkutarjoilu ja ihmisille kahvia.
Kun kahvit oli juotu ja taaperon kanssa leikitty, oli aika lähteä ulkoilemaan. Kävimme merenrannassa katsomassa, näkyisikö mitään mielenkiintoista. Ainakin siellä oli paljon hyvin kiinnostavia hajuja.


Venerannassa ei ollut vielä montaa venettä vesillä. Sipi olisi halunnut uimaan, mutta se kiellettiin.


Maalla on mukavaa, kun on niin rauhallista.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Kaverit kylässä

Lauantaina emäntä tuli kotiin iltapäivällä oltuaan monta tuntia poissa. Huomasimme heti, että hän oli ollut Urpon ja Kärsän luona. Ajattelimme, että olipas outoa ettemme päässeet mukaan poikien luokse.
No, sunnuntaina olimme kaikessa rauhassa nauttimasta vapaapäivästä, kun ovikello soi ja sieltä saapuivat ketkäs muut kuin Urpo ja Kärsä! Aloitimme kauhean mekkalan ja riehunnan. Matot menivät rullalle ja Sipi takavarikoi heti kaikki tärkeimmät lelut lelukorista. Urpo ja Kärsä alkoivat järsiä meidän vanhoja luita, koska heillä ei kotona ole luita sisällä ollenkaan. Me katsoimme Sipin kanssa vierestä epäuskosina. Tapahtuuko tämä todella?

Emäntämme lähtivät käymään jossain ja me jäimme kotiin. Isäntä vähän hermostui, kun me vinguimme ja haukuimme melkein koko ajan.

Onneksi pääsimme sen jälkeen yhdessä lenkille. Minua ei poseeraaminen kauheasti kiinnostanut...


Yhdessä on kuitenkin mukava kulkea metsässä.


Kaikkia mielenkiintoisia hajujakin voi tutkia yhdessä ihan hyvin.

Kotona me olimme aivan poikki, mutta uskalsimme levätä kunnolla vasta sitten kun Urpo ja Kärsä olivat lähteneet omaan kotiinsa.