sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Kasvattajan leirillä

Tänä viikonloppuna pääsimme pitkästä aikaa kasvattajan leirille! Edellisestä kerrasta olikin ehtinyt kulua jo neljä vuotta.
Tällä kertaa leiri järjestettiin uudessa paikassa Lappeenrannan kupeessa. Paikka oli oikein kiva.



Ensimmäisenä kävimme katsastamassa lammen ja laiturin, mutta emme käyneet uimassa. Emäntä kävi sitten myöhemmin illalla saunassa ja uimassa.

Perjantaina illalla ei tapahtunut mitään kovin erikoista. Tutustuimme mökkiimme ja kävimme myös katsomassa paikkoja muuten, esimerkiksi grillikota on aina hyvä tutkia tarkkaan.



Leirillä oli paljon tuttuja koiria, mutta myös muutamia ihan uusia tuttavuuksia. Sipi tapasi poikansa Urhon, mutta mitään kovin syvällistä suhdetta heidän välilleen ei kehkeytynyt. Kumpikin taisi olla vähän ihmeissään kohtaamisesta.

Lauantaina oli vuorossa leikkimieliset tottelevaisuuskilpailut, joihin sekä minä että Sipi osallistuimme. Kisa meni ihan hyvin. Minä selvisin kaikesta muuten kunnialla, mutta esteen yli hyppäämisestä kieltäydyin. Mitä vikaa on siinä, että kiertää esteen? Minusta se on paljon järkevämpää.
Sipin kisat menivät paremmin kuin minun, mutta emme kumpikaan sijoittuneet pisteille. Hauska kokemus se oli kuitenkin!

Tottelevaisuuden jälkeen oli leirimätsärit. Sipi meni ensin kehään ja sai punaisen nauhan. Sipin jälkeen oli minun vuoroni ja sain myös punaisen nauhan! Kun oli punaisten vuoro mennä yhdessä, emäntä ei voinut viedä meitä molempia yhtä aikaa eikä apukäsiä löytynyt siihen hätään, niin päätettiin että vain minä osallistun ja Sipi luopuu paikastaan. Se oli hyvä päätös! Minun esiintyminen meni hyvin, siitä huolimatta että Sipi kiljui kentän laidalla kateellisena.
Tulin punaisten kolmanneksi ja sain kutsun BIS-kehään! BIS-kehässä olin jo tosi väsynyt esiintymään ja minulla oli kauhean kuumakin. Kuitenkin selvisin koko kilpailun toiseksi! Sain palkinnoksi hienon pokaalin ja repullisen herkkuja.


Näiden kisojen jälkeen meidän leiriviikonloppu päättyi ja lähdimme ajamaan kotiin. Kotona olimme vasta pimeällä, mutta ei se haitannut kun me muutenkin vain nukuimme autossa. Leiriviikonloput on aina niin väsyttäviä.

torstai 29. elokuuta 2019

Kalajoen hiekkasärkillä


Kotimatkalla pysähdyimme pitämään taukoa Kalajoella. Koska oli lämmin päivä, päätimme käydä uimassa samalla. Se oli oikein mukavaa. Matalaa rantavettä riitti todella pitkälle ja me juoksimme särkillä ja vedessä. Tämä lyhyt pysähdys Kalajoella oli yksi reissumme kohokohdista.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Hailuodossa

Olin oikeassa, kun arvelin, että matkamme jatkuu Kuusamosta. Ajoimme sieltä maanantaina Hailuotoon.
En ollut koskaan ennen käynyt Hailuodossa, joten paikka oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Sinne piti mennä lossilla, mutta Sipi ja minä emme päässeet lossin kannelle, vaan matkustimme autossa.
Perillä meitä odotti ihana hiekkaranta! Mökkimme sijaitsi aivan rannassa, mikä oli todella mukavaa ja kätevää. Pienessä mökissä oli kerrossänky, jonka alapetille emäntä laittoi meidän peittomme, jotta saatoimme nukkua siinä pehmeällä alustalla.



Ennen nukkumaanmenoa kävimme kuitenkin tutustumassa Hailuotoon. Ajoimme autolla pienen matkan luontopolun päähän ja siitä lähdimme kävelemään.



Maisemat olivat huikeat, varsinkin kun pääsimme rannalle.



Sipi ja minä innostuimme kauheasti matalista rantavesistä ja pitkistä rannoista!



Oli niin ihanaa uida ja juosta vedessä  ̶  todella virkistävää pitkän autoilupäivän jälkeen.



Missään ei näkynyt muita ihmisiä, joten saimme rauhassa tutkia saarta.



Hiekkarannat ovat meidän mielestämme parhaita.



Illalla palasimme mökille ja teimme rannalle tulet. Oli aika rentouttavaa lämmitellä nuotion äärellä ja nauttia hiljaisuudesta.

Kun menimme mökkiin, oli jo pimeä ja aika kylmä. Minä menin heti pehmeälle sängylle ja nukahdin.


Seuraavana aamuna kävimme vielä tutkimassa Hailuodon läntistä osaa Marjaniemeä. Siellä oli tällaiset leveät pitkospuut ja (yllätys yllätys) vielä lisää hiekkarantaa. Juoksimme ja uimme ja purimme kaiken energiamme, ennen kuin matkamme jatkui kohti etelää.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Pohjois-Pohjanmaalla

Olemme jatkaneet matkaa Kuusamoon, eli Pohjois-Pohjanmaalle Lapin rajalle.
Tämä on tuttu paikka aiemmilta reissuilta, mutta mökki on ihan uusi.



Täällä on paljon mukavia ulkoilureittejä, sillä Karhunkierroksen hyvät reitit alkavat ihan tästä läheltä.
Muutenkin pohjoisessa on kivaa; olin nimittäin jo unohtanut miten hyvältä poronkakka maistuu.

Ensimmäisenä päivänä kävimme Konttaisen huipulla katsomassa maisemia ja kiersimme lyhyen Sinipyrstön pyrähdys -nimisen lenkin. Oli mukavaa.

 

Tietenkin kävimme myös uimassa järvessä. 



Eräänä toisena päivänä lähdimme käymään Lapin rajan toisella puolella Oulangan kansallispuistossa. Siellä on erittäin kaunis polku nimeltä Kanjonin kurkkaus. Maisemat olivat huikeat.



Emme menneet riippusiltaa pitkin, koska se olisi voinut olla liian vaativaa. Isäntäväki kävi sillan toisella puolella katsomassa maisemia ja me odottelimme.



Jyrkät rotkot pelottivat emäntää, mutta emme me menneet liian lähelle reunaa.



Olemme myös paistaneet makkaraa ja tietenkin saimme oman osamme.



Olemme myös patikoineet Ruka-tunturilla Pyhän jyssäys -nimisen polun. Oli aika sateista, mutta muuten mukavaa. Poroja ei ole näkynyt juuri muuten kuin auton ikkunasta. Sipin kanssa haukumme niille, jotta tajuavat pysyä kaukana meistä.

Minusta voisimme jäädä tänne asumaan, mutta luulen, että kotimatka alkaa pian.

torstai 22. elokuuta 2019

Kolin huiputus

Matka jatkui Öölannista kodin ja Lahden kautta Kolille. Täällä meillä on ihana rauhallinen mökki, jossa on oma uimaranta Pielisellä. Olemme uineet monta kertaa ja isäntäväkikin on uinut rantasaunasta. 

Eilen teimme taas uuden hienon valloituksen, kun kävelimme Kolin huipulle. Lähdimme mökin pihasta suoraan vaellusreitille ja kiipesimme ensin Mäkrävaaralle ja sitten Paha-Kolille, Akka-Kolille ja viimeisenä Ukko-Kolille. Maisemat olivat aivan uskomattoman upeat. Minua ensin vähän väsytti tämä vaeltaminen, mutta oikeastaan on kiva ulkoilla ja retkeillä, kunhan ei tarvitse istua autossa. Selkänikin on vetreytynyt. 


Olimme aivan iloisina Ukko-Kolilla. Reitillä oli aika paljon ihmisiä ja muita koiria, mutta ei nyt ihan ruuhkaksi asti. Me kuljimme aivan kiltisti.


Tässä pidimme taukoa isännän kanssa. Tauot ovat tärkeitä, niin energiatasot palautuu ja jaksaa taas jatkaa matkaa.

perjantai 16. elokuuta 2019

Borgholmin linnan raunioilla

Tänään me lähdimme tutkimaan Öölannin nähtävyyksiä.
Kävimme ihailemassa Borgholmin linnan raunioita ja kuninkaallisten kesäpaikkaa Sollidenia. Emme tosin käyneet kummassakaan linnassa sisällä, mutta kävelimme ulkopuolella ja Sollidenissa pidimme kahvitauon.
Ennen sitä kävimme kuitenkin kävelyllä hienossa isossa tammimetsässä prinsessa Leonoren polulla. Polku kulki aivan rannan tuntumassa ja tietenkin halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja pulahtaa suolaiseen mereen.



Metsälenkin jälkeen tutustuimme Borgholmin linnaan, mutta olimme jo niin poikki, ettemme jaksaneet kauheasti innostua siitä. Emme edes nähneet lehmiä, vaikka oikaisimme niiden laitumen poikki.


Päivä oli melko lämmin, joten meitä ei haitannut jäädä majapaikkaamme lepäilemään siksi aikaa kun isäntäväki kävi Kalmarissa hoitamassa asioita.
Illalla Sipi pääsi vielä emännän kanssa iltahölkälle Öölannin poluille, ja minä pienelle yksityiskävelylle iltahämärään.

torstai 15. elokuuta 2019

Öölannissa

Tänään olemme taas matkustaneet Ruotsiin. Eilen illalla hyppäsimme laivaan ja aamulla heräsimme Ruotsissa. En olekaan ollut täällä pitkään aikaan.
Aamulla ensimmäiseksi pidimme ulkoilu- ja aamupalatauon, koska pitkän laivamatkan jälkeen se oli tarpeen. Aamukävelyn jälkeen minun turkistani löytyi kolme punkkia! Onneksi meillä on punkkipannat.
Tukholmasta jatkoimme matkaa etelää kohti. Pidimme pari lyhyempää jaloittelu- ja juomataukoa ja lisäksi yhden kunnon lenkkitauon Gamlebyssä. Gamlebyn Folkparkissa oli hauska trollipolku, jonka varressa oli kymmeniä erilaisia betonista tehtyjä trolliveistoksia. Ne oli aika hauskoja ja me tutkimme niitä iloisina.


Ulkoilun jälkeen matka jatkui Kalmariin. Kävimme tutustumassa Ironmanin kisapaikkaan ja tietenkin ottamassa muutaman kuvan.


Kalmarista ajoimme vielä Öölannin puolelle ja aiomme olla täällä muutaman yön. Majapaikkamme vaikuttaa ihan kivalle. Olen kyllä niin poikki matkustuspäivästä, että olen enimmäkseen nukkunut täällä tänäiltana. Huomenna uudet kujeet sitten.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Koirakisoissa turistina

Eilen minulla oli hauska päivä. Olin emännän kanssa Paimiossa seuraamassa tottelevaisuuden SM-kisoja. Minä olin tietenkin ihan turistina paikalla ja vain katselin muiden suorituksia. Se oli kyllä vaikuttavan näköistä, kun koirat tekivät kaiken, mitä käskettiin. Minä olin aivan äimänkäkenä, kun näin minkälaiset suoritukset ovat mahdollisia.
Käyttäydyin todella hyvin: olin rauhallinen enkä haukkunut tai häirinnyt ketään. Minusta oli mukava loikoilla nurmikolla ja seurata ihmisiä ja koiria.

Tapasin kisoissa myös veljeni Everin! Everillä oli mukana Justus, joka on myös vanha tuttuni. Ensimmäiseksi minä näytin pojille, kuka määrää. Justus oli kovin kiinnostunut minusta, joten jouduin ärähtämään sille vähän enemmän. Everi sen sijaan tietenkin kunnioitti minua, ja minä häntä.
Poseerasimme kameralla erään kiven päällä.



Kun lähdimme pois kisoista, menimme vielä käymään Urpon ja Kärsän luona. Pojat olivat olleet pihalla koko päivän, joten kun menimme sisälle juomaan kahvia, me koirat nukahdimme samantien reporankoina. Rauhallinen vierailu siis tällä kertaa!

torstai 1. elokuuta 2019

Kovassa kunnossa

Minä olen jo tulossa vähän vanhaksi. En jaksa enää yhtä pitkiä lenkkejä kuin joskus aikaisemmin. Kaikkein parhaiten viihdyn oikeastaan oman pihalla, jossa voin vain istua ja fundeerata, tietenkin aina välillä torkkuen. Omalla pihalla aika ei koskaan käy pitkäksi: voin heitellä itselleni palloa, jahdata perhosia tai nuuhkia nurmikosta aina uusia jälkiä. Vaihtelua tuo myös se, että välillä siirryn auringosta varjoon ja sitten taas takaisin aurinkoon.

Toisinaan Sipi tulee seurakseni ulos ja silloin teemme usein jotain yhdessä. Useimmiten vain nuuhkimme, mutta melkein joka päivä innostumme myös painimaan. Minä en enää jaksa painia niin kauan tai rajusti kuin Sipi. Kivaa se painiminen silti vieläkin on, vaikka selkä on jäykkä eikä tassuissa ole voimaa entiseen malliin. Tänä aamuna sain taas kipulääkettä, koska olen ollut ajoittan vähän tavanomaista vaisumpi. Josko se sitten piristäisi.

Sipi sen sijaan on erinomaisessa kunnossa: toissapäivänä kun oli viileämpää hän kävi isännän kanssa 18 kilometrin juoksulenkillä. Matkan varrella Sipi kävi uimassa kolme kertaa ja näki sekä peuran että hirven! Loppupäivän ja seuraavankin hän ei kyllä unohtanut huilata, mutta myös palautui nopeasti tavanomaisia paniharjoituksiamme varten. Kyllä minäkin silloin joskus jaksoin hölkätä vaikka koko päivän, mutta nykyään nurmikko kutsuu polkua voimakkaammin.

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Vahdolla uimassa

Huh mitä hellettä on ollut viime päivät! Olemme olleet aivan voipuneita kuumuudesta. Ulkona on voinut käydä vain pikaisilla tarpeidentekolenkeillä ja muuten olemme makoilleet sisällä viileässä. Takkahuoneessa on niin viileä, että helposti unohtuu miten tukalaa ulkona on. Olemme olleet todella ikävystyneitä tähän helteeseen, vaikka isäntäväki onkin yrittänyt viihdyttää meitä parhaansa mukaan.

Olemme käyneet viikon sisään noin neljä kertaa Haunisten altaalla. Se on mukava lenkki, koska koko ajan pääsee veteen vilvoittelemaan ja juomaan. Mutta muuten sama lenkki monena peräkkäisenä päivänä alkaa olla vähän tylsä.

Eilen illalla kävimme Vahdon hiekkamontuilla uimassa. Siellä on yksi iso hiekkakuoppa, jossa koirien ja hevosten uittaminen on sallittua. Siellä olikin kova kuhina illalla pahimman helteen helpotettua. Meidän lisäksi uimassa oli muutama koira sekä kolme hevosta. Me menimme isännän ja emännän kanssa uimaan ja minä villiinnyin niin että koitin monta kertaa hukuttaa Sipin. En tietenkään tahallaan, mutta en aluksi tajunnut että jos kiipeän Sipin selkään vedessä, se painuu pinnan alle. Sipi tietenkin suuttui siitä ja rähjäsi minulle. Meillä oli vähän tunteet kuumina!

Nyt on onneksi vähän viileämpi ilma. Olen aivan energinen monen päivän levon jälkeen ja ehdotan lenkillä koko ajan pidempiä reittejä.