sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Ensilumi!

Eilen aamulla herätessämme maahan oli satanut ensilumi. Emme olleet uskoa silmiämme, sillä minusta tuntuu että viime aikoina on vain satanut vettä ja ollut kurja sää. Minusta kaikkein kivointa on olla takapihalla ja touhuta rauhallisia pihajuttuja, mutta sateella ja pimeällä emme ole kauheasti päässyt pihalle. 
Eilen kuitenkin saimme olla ulkona ja nauttia hetken edes pienestä talvesta. 


Ikävä kyllä illalla tuli myrsky ja rankkasade, joka sulatti kaiken lumen. 

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Sipin tallipäivä

Pitkästä aikaa Sipi pääsi käymään hevostallilla. Minutkin oli kutsuttu, mutta en jaksanut lähteä mukaan. Tallilla tuli heti vastaan saksanpaimenkoira Rudolf. Sipi empi vähän aluksi, mutta lopulta he hyväksyivät toisensa ja touhusivat vähän yhdessä. Leikkimisestä ei kuitenkaan tullut mitään, Rudolf oli vähän liian iso ja pelottava kaveri Sipille. 

Sipi pääsi Taku-hevosen kanssa pienelle kävelylenkille pimeälle metsätielle. Taku kulki taluttimessa kuten Sipikin, joten lenkki oli ihan rauhallinen. Sipi käyttäytyi hienosti, hän tietenkin tietää, ettei hevosen kanssa auta alkaa hermoilemaan, ettei vaan jää jalkoihin.

Tallilla parasta on tietenkin ihanat hajut ja hevosten herkut, joita löytyy tallin lattialta. Sipi kulkikin koko ajan kuono maassa ja imuroi kaikkea hyvää suuhunsa. 

Tallikissa Pulla oli satulahuoneessa nukkumassa eikä Sipi nähnyt sitä ollenkaan, mutta toinen tallikissa Maitokahvi tepasteli röyhkeästi tallin käytävillä. Sipi ei meinannut uskoa silmiään, kun kissa istahti keskelle lattiaa eikä tehnyt elettäkään väistääkseen. Onneksi välimatkaa oli sen verran, ettei kummankaan tarvinnut alkaa isottelemaan toiselle. Hetken päästä Sipi antoi kissan istua rauhassa ja keskittyi itse muihin asioihin. 

Kyllä tallipäivän jälkeen aina uni maistuu, kun on pää pyörällä hyvistä tuoksuista ja uusista kavereista. Minä nuuhkin Sipin hyvin tarkkaan, kun hän tuli kotiin. 

maanantai 16. marraskuuta 2020

Haukkavuoren retki

Viikonloppuna kävimme retkeilemässä Pöytyän Haukkavuorella. Siellä on laajat ulkoilu- ja retkeilyalueet, jotka soveltuvat hyvin myös koirien päiväretkiksi. Isäntäväellä oli repuissa eväitä ja tulentekovälineet. Meillä oli yllä huomioliivit, koska meidän on hyvä erottua metsän eläimistä. 


Menomatkalla olimme aivan villejä. Tai no Sipi enimmäkseen. Hän riehui ja temmelsi aivan vauhkona, hyökkäili minun kimppuuni ja otti nopeita spurtteja polulla. Kun olimme edenneet vähän matkaa, hän rauhoittui hieman ja malttoi kävellä normaalimmin. 


Reitti oli hyvin merkitty eikä eksymisen vaaraa ollut. Tästä kohtaa käännyimme laavulle, joka oli retkemme kohde. Laavulla isäntäväki paistoi makkaraa ja saimme mekin tietysti osamme. Laavussa oli myös kiva pitää taukoa ja lepuuttaa tassuja. 


Sipi tosin käytti suuren osan tauosta vahtimiseen. Emme kuitenkaan nähneet muita kuin pari retkeilevää naista, jotka ohittivat laavun noin 50 metrin päästä. Muuten olimme aivan yksin, mikä oli tietenkin ihan kivaa. 
Pöytyällä asuu kuulemma myös susilauma, mutta emme nähneet siitä vilaustakaan. Peurojen jälkiä sen sijaan oli kauhean paljon. 

Palasimme samaa reittiä takaisin autolle. Minua alkoi jo vähän väsyttää, enkä olisi totta puhuen halunnut tehdä näin pitkää lenkkiä. Mutta kotona olin kuitenkin ihan onnellinen ja iloinen, että meillä oli niin hieno retkipäivä.  

torstai 5. marraskuuta 2020

Viikonloppu Valpperissa

Viime viikonloppuna olimme mökkeilemässä Valpperissa. Minä en ollut ennen käynyt siellä, eikä ollut Sipikään. Ensin tapasimme tilan kissan, joka ei arvostanut lainkaan sitä, että me tunkeuduimme hänen reviirille. Kissa meinasi käydä meidän päälle ihan oikeasti, mutta onneksi välikohtauksesta selvittiin ilman naarmuja. Kissa joutui sitten loppuajaksi navettaan ja me saimme olla pihalla vapaasti. Siellä oli myös hanhia ja muita isoja lintuja, mutta emme onneksi nähneet niitä läheltä. 

Iltapäivällä paikalle saapui myös vanha tuttumme Miska. Minä ja Miska emme oikein välitä toistemme seurasta, mutta minä olen jo sen ikäinen etten jaksa kohkata. Niinpä annoin Miskan vähän räyhätä ja kävelin vaan tyynesti tilaanteesta pois. Miska on kyllä siitä hauska kaveri, että meidän ei tarvitse juurikaan seurustella ja silti tiedämme toisistamme ihan riittävästi. 

Yöllä minä nukuin isäntäväen makuuhuoneen lattialla omassa pedissäni. Tosin lattiatilaa oli niin vähän, että oikeastaan sinne ei mahtunutkaan muuta kuin minun peti. Sipi nukkui isäntäväen sängyssä, mutta minä en jaksanut hypätä sinne. Yön aikana valuin omasta pedistäni lattialle sängyn alle, ja yhtäkkiä huomasin, että olen siellä ahtaassa tilassa enkä mahdu kääntämään kylkeä. Rupesin selvittelemään tilannetta kauhealla kolinalla ja lopulta isäntä heräsi ja auttoi minut pois sieltä takaisin omaan petiini. 

Aamulla kävimme vielä ulkoilemassa Miskan kanssa ja sitten pakkasimmekin tavarat ja lähdimme kotiin. 

maanantai 12. lokakuuta 2020

Syyslomalla Kuusamossa

Vietimme viime viikon syysloman merkeissä Kuusamossa. Automatka sinne oli aivan kamalan pitkä, vaikka onneksi pidimmekin taukoa ensin Perniössä ja sitten nukuimme yön Rautalammilla. Kun pääsimme perille mökille Kuusamoon, olimme melko poikki. Onneksi isäntäväki levitti sohvalle meidän peiton, joten saatoimme tehdä olomme mukavaksi. Sillä sohvalla minä vietinkin melkein koko viikon. Siinä oli ihanan lämmin ja pehmeä nukkua. 

Maanantaina Sipi ja isäntäväki kävivät Riisitunturilla kiertämässä Riisin rietas -nimisen vaellusreitin. 


Tällä kivellä minäkin poseerasin viisi vuotta sitten, kun olin mukana Riisitunturilla. Silloin oli kesä ja aurinko paistoi, mutta tällä reissulla sumu pilasi kauniit maisemat.


Sipi oivalsi melko nopeasti, että tauot kannattaa käyttää tassujen ja silmäluomien lepuuttamiseen. 


Juomavettä oli Sipille tarjolla ihan riittävästi ja hän halusikin maistaa jokaisesta purosta ja lätäköstä tunturin raikasta vettä. 


Yleensä hän ensin kysyi lupaa juomiseen. 


Riisinsuolla oli pitkospuut, mutta Sipiä ne eivät haittaa kun voi kävellä myös niiden vieressä. 


Loppua kohti Sipi alkoi selvästi väsähtää, mutta onneksi hän jaksoi vielä poseerata kylttien luona ennen autoon hyppäämistä. 

Seuraavana päivänä me lekottelimme sohvalla molemmat, koska olimme sen ansainneet. Sipi oli melko väsynyt vielä edellisen päivän reippailusta ja minä olin muuten vaan tyytyväinen toisesta sohvapäivästä. 

Keskiviikkona Sipi pääsi taas uusiin seikkailuihin! Tällä kertaa Hossan kansallispuistoon Julma-Ölkylle. Siellä menee noin 11 km:n pituinen Ölökyn ähkäsy -niminen reitti, joka oli huikea. 


Sipi oli intoa täynnä!


Kanjonin reuna oli korkea, mutta onneksi Sipi ei pelkää.



Polku kulki kanjonin reunaa ylös ja alas ja paikoitellen oli hyvinkin vaikeita kohtia. Sipi selvitti ne kuitenkin hienosti! Muun muassa tuolla alhaalla näkyvän riippusillan ylitys piti tehdä kahdesti ja sen jälkeen vielä kiivetä kamalat kierreportaat melkein pystysuoraan. Sipi ensin epäröi, mutta lopulta hän kiipesi portaat sujuvasti. 


Taukopaikalla lepo taas maistui ja Sipi odotteli makkaranjämiä rauhallisena.
 

Myös suomaisemat olivat hienot. Tauon jälkeen ilma alkoi kirkastua.


Kanjoni näytti upealle myös toiselta reunalta.


Sipikin aivan innostui ihailemaan maisemia ja esiintyi kameralle ryhdikkäänä.


Paluumatkalla piti ylittää riippusilta uudestaan ja sen jälkeen kiivetä kauheat kierreportaat. Sipiltä se onnistui. 


Maisemista ei saanut tarpeekseen.


Sipiä alkoi naurattaa, kun hän hoksasi, että kohta ollaan autolla.


Ennen autoon hyppäämistä vielä nopea pulahdus usvaiseen kanjonijärveen, jotta kuratassut puhdistuisivat.


Minä katselin koko päivän kauniita unia mökin pehmeällä sohvalla. Laitoin tassut nippuun. 

Torstaina me saimme taas levätä, kun isäntäväki kävi Rukalla pyöräilemässä. 

Perjantaina Sipi pääsi taas retkelle, tällä kertaa Pienelle karhunkierrokselle. 


Reitti oli aika vilkas ja paikoitellen jopa ruuhkainen. Tässä isäntäväki ja Sipi odottelevat vuoroaan riippusillalle. 


Myllykoskella oli taas riippusillan ylitys. Tässä Sipi ja emäntä ovat juuri ylittämässä siltaa. Sipiltä riippusillat sujuivat jo tosi hienosti. 


Sipi ei halunnut uida tässä, vaikka oli tilaisuus. Vesi kelpasi kuitenkin juomiseen. 


Taas taukopaikalla odottelua...


... ja taas riippusillan ylitys.


Jyrävän koskella oli kova virta, ja siitäkin Sipi halusi juoda.


Lenkin lopuksi Sipi kävi vielä pulahtamassa nakuna, jotta turkki puhdistuisi ja jalat virkistyisivät. 

Nyt ehkä luulette, että minä en tehnyt koko viikolla mitään muuta kuin makasin sohvalla sillä aikaa, kun Sipi on ollut valloittamassa Lappia ja Kainuuta. Noh, aika pitkälti se menikin niin, mutta pääsin minä sentään kiipeämään Konttaisen päälle kaksi kertaa. Sieltä oli upeat maisemat ja se oli muutenkin minulle sopivan pituinen lenkki. Ja tietenkin kävin lenkillä muutenkin.

Loma on nyt loppu, ajoimme kotiin lauantaina. Kävimme matkalla Siilinjärvellä tervehtimässä isäntäväen sukulaisia ja pidimme siellä vähän pidemmän tauon. Kyllä oli ihanaa illalla tulla omaan kotiin! Menin heti omaan petiin ja nukuin aamuun asti.

perjantai 2. lokakuuta 2020

Sipin kuntokuuri

Sipi on joutunut laihikselle! Kun olimme leirillä muutama viikko sitten, Sipi sai kommentteja hieman tuhdista olomuodostaan. Jos totta puhutaan niin hän sai samanlaisia kommentteja jo viime vuoden leirillä. 
Nyt isäntäväki otti vihjailut tosissaan ja ovat laittaneet Sipin kuntokuurille. Ruoka-annosten kokoa on pienennetty ja herkuttelu on jätetty vähemmälle. Minä en onneksi joudu kärsimään tästä, sillä saan edelleen normaalit annokset ja herkut. Minullahan on se hyvä tilanne, että mitkään kilot eivät minuun tartu.
Myös kuntoilua on lisätty. Minä en jaksa niin pitkiä lenkkejä, minkä takia Sipinkin lenkkeily on vaivihkaa päässyt vähentymään viime kuukausina. Nyt siihen tuli muutos: Sipi käy pitkillä lenkeillä ilman minua. Tälläkin viikolla Sipi on päässyt ainakin kolmesti reippaalle pitkälle lenkille emännän kanssa kahdestaan. Ja kyllä sen on huomannutkin, että Sipillä oli alkanut kestävyyskunto laskemaan. 
Toivotaan, että Sipi saa kilot karisemaan ja jaksaa pian taas lenkkeillä enemmän. Olemme pian kuulemma lähdössä jonnekin lomalle ja siellä ulkoillaan tosi paljon.

perjantai 25. syyskuuta 2020

12 vuotta!

Minä olen nyt täyttänyt 12 vuotta!

Juhlistin tätä iloista tapahtumaa kahtena päivänä. Varsinaisena synttäripäivänä kävin Sipin ja Nipsun kanssa Haunisten altaalla ulkoilemassa. Sää oli mitä kesäisin, vaikka on jo syyskuun loppu. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Kävimme Sipin kanssa kahlaamassa ja Nipsu piti meitä ihan hulluina.



Kävelimme koko altaan ympäri ja jaksoin ihan hyvin, kun pidimme rauhallista tahtia.



Välillä tietenkin pidimme valokuvaustaukoja.

Seuraavana päivänä jatkoimme juhlia Paimion luontopolulla Urpon ja Kärsän kanssa.
Luontopolku on tosi kiva ja monipuolinen. Olemme kävelleet sen monta kertaa, mutta aina löytyy uusia kivoja juttuja, joita emme ole ennen huomanneet.


Kuten aina, pidimme tauon laavulla. Minä en tosin malttanut lainkaan levätä, vaan tutkin ympäristöä ja koitin löytää jotain sopivaa suuhunpantavaa. En kyllä valitettavasti löytänyt mitään.



Tämä oli tosi kiva retki, ja minusta oli hauskaa, että minua juhlittiin. Ihmiset jopa lauloivat minulle onnittelulaulun metsässä!

Kelpaa olla 12-vuotias, kun jokainen päivä on yhtä juhlaa.

maanantai 21. syyskuuta 2020

Viikonloppu Seinäjoella

Teimme viikonloppuna reissun Seinäjoelle. Siellä en ollut ennen käynytkään, joten oli mielenkiintoista tutustua uuteen kaupunkiin. Ensin ajoimme autolla kauhean pitkän matkan. Kankaanpäässä pidimme pienen tauon ja lepuutimme lihaksia. Minusta tulee nykyään niin kankea kun olen pitkään autossa enkä pääse jaloittelemaan. 

Seinäjoella menimme ulkoilemaan ensiksi. Löysimme ihanan metsän, jossa teimme reippaan tunnin lenkin.

Sitten menimme hotelliin. Se oli aivan Lakeuden ristin lähellä ja saatoimme katsella sitä ikkunasta, koska koirapeti oli sijoitettu ikkunalle. Oikeasti nukuimme kyllä isäntäväen sängyssä.


Meille koirille oli hotellissa myös tervetulolahjaksi monta herkkutikkua. 

Vietimme illan huoneessa yksin, kun isäntäväki oli jossain humputtelemassa. Yöllä pääsimme pienelle lenkille läheiseen puistoon, ja sen ansiosta nukuimme aamulla melko pitkään.

Aamulenkillä kävimme katsomassa Lakeuden ristiä tarkemmin. Olihan se aika komea. 

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä uudestaan siellä kivassa metsässä ulkoilemassa, jotta jaksoimme matkustaa koko matkan takaisin kotiin. 

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Metsän antimet

Viime viikolla olimme metsässä samoilemassa ja etsimässä sieniä ja marjoja. Kävelimme rauhallisesti polkujen vieressä ja katselimme maahan, näkyisikö mättäillä poimittavaa. 
Minä hoksasinkin yhtäkkiä, että erään kannon päällä oli minulle hyvää välipalaa: omenapiirakkaa! Joltain oli varmaan jäänyt siihen metsäeväät, ehkä vahingossa. Minä hotkaisin äkkiä ison palan suuhuni ja nielaisin sen ennen kuin isäntäväki ehti kieltää. 
Tällä metsäreissulla oli eväät kohdillaan.

torstai 10. syyskuuta 2020

Kasvattajan leirillä

Viime viikonloppuna olimme jokavuotisella kasvattajan leirillä Savitaipaleella. Samassa paikassa leireilimme viime vuonna. Tänä vuonna oli vähän vähemmän osallistujia, noin 40 koiraa ja ehkä 15 ihmistä. 

Perjantaina saavuimme perille illalla melko myöhään ja kävimme heti moikkaamassa kaikki tutut ihmiset. Tietenkin kasvattaja Tiina oli paikalla, ja lisäksi monta muuta tuttua. Melkein kaikki koirat olivat mökeissä tai autoissa, jottei tulisi tappeluita tai muuta yleistä kaaosta. Tapasimme ainoastaan muutamia pentuja, ainakin Nuutin ja Källin. Leirillä oli myös siskoni Oikku ja Sipin sisko Pihka, mutta emme ehtineet tavata heitä.

Ihmiset menivät saunaan ja uimaan ja me koirat odottelimme mökissä. Meidän mökissä nukkui myös ystävämme Arman, mutta hän oli isossa häkissä jottei tulisi mitään hämminkiä. Yöksi häkin ovi avattiin ja saimme kaikki olla vapaana. Mitään ei silti sattunut, koska Arman pääsi aina häkkiinsä "turvaan" ja me tiesimme, että sinne emme menisi. 

Lauantaina kävimme Armanin kanssa aamukävelyllä ennen kuin muut heräsivät. Metsätiellä oli rauhallista lukuunottamatta hirvikärpäsiä. Emäntä on yrittänyt suojautua niiltä pukeutumalla huppariin, mutta ei se mitään auttanut. Niitä hirvikärpäsiä oli joka paikassa. 


Poseerasimme Armanin kanssa opaskyltin luona. 


Päivällä saimme kokeilla erilaisia aktiviteettejä. Sipi meni kokeilemaan rallitokoa! Se oli tosi jännää, vaikkei sen enempää Sipi kuin emäntäkään tiedä lajista mitään. Oli kuitenkin kiva kokeilla ja tutustua lajiin. 


Minä menin kokeilemaan taas leirimätsäreitä. Ja kuten aina, sijoituin tosi hyvin! 


Tässä näette leirimätsäreiden SIN2 BIS3 -koiran. Palkinnot eivät tulleet mukaan kuvaan, mutta sain ison kasan kaikkia herkkuja ja yhden uuden vinkulelun (jonka Sipi kylläkin takavarikoi kotona ja vingutti sitä koko ajan niin kauan kunnes emäntä laittoi sen kaappiin).
BIS-kehän muuten voitti Arman! Hänhän on niin komea, joten en ihmettele että hän voitti.

Toisena yönä Arman oli jo lähtenyt kotiin ja meidän mökkiin tulivat uudet kaverit. Emme tunteneet niitä ennestään, joten ne nukkuivat omissa tilavissa häkeissään, jotka oli peitetty niin ettemme edes nähneet toisiamme. Yö meni hyvin. Jotkut koirat tietenkin haukkuivat yöllä, kun kävivät tekemässä tarpeitaan tai muuten vaan riekkumassa. 

Kun lähdimme kotiin sunnuntaina, olimme aivan poikki. Paluumatka kesti noin 5 tuntia jonka käytimme tehokkaasti lepäämiseen. Silti olimme uupuneita vielä seuraavanakin päivänä. 

Kyllä leirillä on aina mukavaa! Ensi vuonna sitten uudestaan!