maanantai 30. maaliskuuta 2020

Kettugether!

Eräällä iltalenkillä juuri kotiin palatessamme näimme ketun! Se oli puistossa joka on ihan kotipihamme lähellä. Sipi aloitti kauhean metelin ja kettu lähtikin lipettiin. Mutta se suuntasi suoraan meidän kotipihallemme! Sipi meinasi seota aivan totaalisesti ja minun piti puuttua peliin. Näykkäsin Sipiä pari kertaa poskesta niin että se tajusi vähän rauhoittua. Mutta kun lähdimme kulkemaan kotia kohti kettu tuli meitä vastaan. Se oli kai huomannut että ei se oikeastaan voi oikaista MEIDÄN pihamme poikki. Kun kettu huomasi että me olemme kytkettyinä niin sillä ei ollut enää minnekään kiire. Siinä se seisoi puiston reunassa vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä esitellen tuuheaa häntäänsä. Sipi olisi kyllä rökittänyt sen jos vain olisi saanut olla vapaana. Sitten kettu jolkotti jonnekin ja me pääsimme haistelemaan sen jälkiä. Se oli käynyt kääntymässä vain muutaman metrin päässä meidän pihastamme. Uskallapas tulla uudestaan, niin pidetään oikea kettugether!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Villa 11,5 vuotta!

Tänään on minun 11,5-vuotispäiväni. Emäntä sanoi, että nyt aletaan jo laskemaan puolikkaitakin vuosia.

Perjantaina olimme viimeistä iltaa pohjoisessa ja pääsimme kivalle iltalenkille metsään. Lumi narskui kun pakkanen paukkui ja yllämme loistivat revontulet.

Tulimme eilen kotiin reissusta. Koko päivä meni autossa ja se oli aika rankkaa. Kun olimme lähdössä ja koitin hypätä autoon, liukastuin ja jäin roikkumaan auton reunalle. Se sattui aika paljon.
Kun matkaa oli taitettu noin tunnin verran, minulla alkoi vatsassa kuplia ja oli pakko päästä ulos tarpeille. Onneksi se järjestyi nopeasti, kävimme Pellossa Torniojoen jäällä pitämässä pienen tauon.

Raahessa pidimme pidemmän tauon Kekkospuistossa. Isäntäväki söi take-away-kebabia Kekkosen patsaan vieressä ja me pääsimme vähän jalottelemaan ja vetreyttämään lihaksia.
Raahen jälkeen matka jatkui emmekä pitäneet enää pitkiä taukoja. Pääsimme tietenkin käymään tarpeillamme aina sopivassa paikassa.

Kun tulimme kotiin, olimme aivan poikki. Matka kesti yhteensä melkein 14 tuntia. Onneksi nyt olemme voineet levätä omalla pihalla ja ennen kaikkea omassa pedissä!

Näin olen juhlinut tätä merkkipäivää.

torstai 19. maaliskuuta 2020

Postikortteja Lapista

Nyt on kuulemma joku poikkeuksellinen aika menossa, mutta me olemme täällä Lapissa mökissä hyvässä turvassa.


Käymme ulkoilemassa lähimaastoissa, emmekä ole nähneet oikein ketään. Lenkkipolun varrella on hyviä lappilaisia keppejä, joita olen maistellut.


Meillä on paljon energiaa, jota käytämme mm. riehumiseen ja juoksemiseen.


Sipi koittaa hyökkäillä minun kimppuuni.


Mutta en minä hämäänny, vaikka hän näyttää käyvän kimppuun.


Lopulta Sipi rauhoittuu ja ehtii nauttia lumimaisemista paremmin.


Lunta on paljon, ainakin metrin verran. Me uppoamme hankeen, jos lähdemme polulta sivuun.


Nautimme kyllä tästä talvisäästä.


Uskon, että isäntäväki nauttii myös.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Lomalla Lapissa

Olen päässyt lomareissuun! Eilen matkasimme autossa yhteensä 14 tuntia ja se oli todella rankkaa. Yöllä minun selkääni särki ja vinguin vähän väliä.
Mutta kaikki oli sen arvoista, koska täällä on ihana talvisää. Mökkimme on mukava ja ulkona on yli metrin verran lunta ja pientä pakkasta.


Aurinko ei paistanut tänään, mutta lumi heijastaa niin kirkkaasti, että minä joudun pitämään silmiä sikkurassa.


Kattojen päällä on paljon lunta ja lumipenkat ovat niin korkeat, ettemme näe niiden yli.


Olemme aivan innostuneita talvesta ja ulkoilusta. Teimme pitkän lenkin eräälle laavulle ja riehuimme kauheasti.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Uusimmat kuulumiset

En ole muistanut päivittää kuulumisia pitkään aikaan. Oikeastaan meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Olemme parantuneet mahataudista ja elämä on muutenkin ollut ihan normaalia.

Viime lauantaina teimme pitkän lenkin uusilla poluilla. Siellä oli todella hauskaa ja me juoksimme Sipin kanssa innostuneina ja tutkimme uusia hajuja. Koko lenkki kesti noin pari tuntia ja jaksoin sen oikein hyvin, mutta seuraavana päivänä se kostautui. Olin aivan poikki ja jaksoin oikeastaan vain nukkua. Pari päivää meni palautumiseen, mutta nyt olen jo ihan kunnossa. Pitää jatkossa muistaa, etten lähde tekemään tuollaisia äärisuorituksia enää.

Kaikista eniten tykkään siitä, kun saan lämmitellä omassa pedissä lampaantaljan alla. Talja tuo sellaisen syvälämmön, joka menee luihin ja ytimiin. Voin olla taljan alla monta tuntia ja nautin siitä.

lauantai 29. helmikuuta 2020

Terveisiä sairastuvalta

Tämä viikko on mennyt sairastaessa. Ensin Sipi alkoi voimaan pahoin; hänellä oli mahakipuja eikä ruoka pysynyt sisällä. Hän ei alkuviikosta halunnut syödäkään mitään, mikä on pieni ihme. Yleensä Sipi ei jätä ruokaa syömättä, vaikka olisi millainen olo.
No Sipi alkoi voida paremmin jo parin päivän päästä, kun hän oli ollut levossa ja riisi-piimä-dieetillä ja ruoka alkoi pysyä sisällä. Voimat palasivat nopeasti ja nyt hän on jo ihan ennallaan.
Mutta nyt se vatsatauti iski minulle! Yhtenä päivänä minun mahaani alkoi kivistää ja oksensin pari erittäin isoa lammikkoa sisälle - matolle ja sohvalle tietenkin. Yhden kerran sentään tähtäsin parketille ja osuin, mutta valitettavasti kynnyksen kohdalle ja oksennusta meni lattialistojen alle.
Mikään ruoka ei maistu minulle tällä hetkellä, ei edes riisivelli. Olen sentään juonut riittävästi ja niinpä olen suhteellisen hyvissä voimissa. Eiköhän tämä tästä.
Ulkona olen jaksanut käydä lähes normaalit lenkit. Tänään aamulla meille satoi vähän lunta ja tietenkin menimme Sipin kanssa takapihalle painimaan.


Sipi luulee olevansa niskan päällä.


Hän tekee kaikkensa saadakseen minut mukaan leikkiin.


Pienen suostuttelun jälkeen alan lämmetä.


Painan Sipin maahan!


Mutta hän nousee sieltä nopeasti ja lähtee vastahyökkäykseen.


Annan hänen halata minua.


Ja lopulta Sipi tekee kuitenkin yllätyshyökkäyksen.

Tällaisia meidän painit on. Ihan samanlaista kuin kaikki nämä vuodet, mutta nykyään painimme vähän harvemmin ja painit kestää lyhyemmän aikaa.


PS. Tänään on kuulemma karkauspäivä. Tarkoittaako se sitä, että pitää karata??

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Ruissalon luontopolulla

Eilen oli taas myrsky, mutta tänään paistoi aurinko. Menimme aurinkoisen sään kunniaksi Ruissaloon ulkoilemaan. Siellä oli tosi paljon porukkaa, mutta onneksi luontopolulle mahtuu. Meillä oli kaverina mukana Nipsu.


Vesi oli vielä tosi korkealla merenrannassa. Tuokin kaislikko näyttää olevan keskellä merta.


Olimme iloisia kun vihdoin oli kiva ulkoilusää.


Nipsu oli vauhdikkaalla päällä ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. Emme yhtään räyhänneet toisillemme.


Kävelimme enimmäkseen rauhallisina ja ryhdikkäinä. Nipsu kulki meidän mukana ihan pokkana.


Kuuvannokassa oli tuulista, mutta oli silti ihana nähdä ja haistaa meri.


Meinasimme vähän riehaantua, mutta kalliot olivat aika liukkaat.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Myrskyn jälkeen paistaa aurinko

Viikonloppuna oli kova myrsky. Onneksi minun ei tarvinnut mennä pitkälle lenkille, vaan sain lämmitellä omassa pedissä pehmeillä patjoilla vällyjen alla.


Sipi sen sijaan kävi emännän kanssa hölkkäämässä 8 km lenkin kauheassa kaatosateessa ja kovassa tuulessa.


Lenkin jälkeen Sipikin lepäsi raukeana.

Tänään oli aurinkoinen päivä. Nykyään on valoisaa vielä puoli kuuden maissa iltapäivällä, joten ehdimme hyvin käydä metsässä päivänvalossa isäntäväen työpäivän jälkeen.


Myrsky oli kaatanut puita metsässä.


Vanhan padon luona vesi pauhasi niin kovaa, että meitä melkein alkoi pelottaa.


Joissakin kohdissa puita oli kaatunut polun päälle, niin että jouduimme oikein miettimään, mistä pääsee etenemään.


Lenkin loppupuolella mennään pellon poikki, ja eikös Sipi bongannut pellon laidalla peuroja! Me halusimme nähdä ne lähempää, mutta emmehän me niitä kiinni saaneet. Juoksimme äkkiä takaisin.
Olimme aivan kuraisia, kun pääsimme kotiin, mutta kaikki oli sen arvoista.

torstai 6. helmikuuta 2020

Talvikelit

Vihdoin meille on tullut vähän lunta ja pakkasta. Minä niin tykkään, kun ulkona on kuivaa ja turkki pysyy puhtaana. Eilen illalla maahan oli jopa satanut vähän lunta! Arvatkaa ilahduimmeko!

Tykkään kovasti talvisäästä, mutta siinä on se huono puoli, että minua alkaa paleltaa niin helposti. Siksi en vastustele, vaikka emäntä laittaa minulle paksun ulkoilutakin, vaikka pakkasta olisi vain 5-10 astetta. Aikaisemmin olin niin säänkestävä, että tarvitsin takkia vain tosi kovilla pakkasilla, mutta nyt minusta on ihanaa lämmitellä paksun takin sisällä. Ei haittaa viima ja pakkanen, kun on toppatakki suojana.

Sisällä hakeudun usein takkahuoneen sohvalle siihen kohtaan, mihin ilmalämpöpumppu puhaltaa lämmintä ilmaa. Toinen hyvä suosikki on oma petini, jossa on korkeat reunat ettei kylmä ilma pääse sinne. Joskus emäntä laittaa päälleni lampaantaljan ja silloin voin olla pedissä vaikka kuinka kauan. Kun nousen sieltä, olen ihan lämpöinen ja pehmeä.


keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Moniongelmainen Sipi

Sipillä on ollut vaikea alkuviikko. Maanantaina hänen vatsansa meni aivan sekaisin jostain syystä. Aamulenkillä kaikki oli vielä hyvin, mutta sitten päivällä vatsa oli ihan kuralla. Mikään ei pysynyt sisällä ja peräpäästä suihkusi nestemäistä ulostetta.
Sipi joutui riisi-piimä-dieetille ja minäkin sain siitä vähän. Sehän on ihan hyvää, ainakin minun mielestäni. Kyllä Sipin vatsa siitä alkoi rauhoittua ja nyt se on jo selkeästi parempi.

Sitten eilen illalla teimme pitkän kävelylenkin lähimetsissä. Tarkoitus oli kävellä vain sen verran kuin minä jaksan ja kääntyä sitten takaisin jos alkaisin väsyä. Mutta keli oli niin kiva, pitkästä aikaa oli pakkasta ja maa oli kuiva, että kävelimmekin yli puolitoista tuntia. Minä jaksoin tosi hyvin ja kävelin edellä vielä ihan loppumatkastakin.
Lenkin jälkeen Sipi alkoi ontua toista etujalkaa. Se on vanha vaiva, joka aina välillä uusii. Liikkeessä kaikki on hyvin, mutta liikunnan jälkeen jalkaa sattuu.
Jalkaa särki niin paljon, että Sipi meni omaan petiin nukkumaan ja oli siellä pari tuntia täydessä levossa.
Kun oli aika lähteä pienelle iltakävelylle, Sipi alkoi aristaa toista silmää. Mitään erikoista ei ollut tapahtunut, sillä Sipihän oli vaan makoillut pedissä, mutta toinen silmä oli aivan sikkurassa eikä Sipi halunnut pitää sitä auki. Luultavasti silmään oli mennyt joku roska tai ripsi ja se ärsytti.

Päätimme seurailla tilannetta - sekä tassun että silmän - aamuun asti. Se oli oikea päätös, sillä aamulla kaikki oli paremmin. Tassu ei vaivannut enää ja silmäkin alkoi parantua.

Taas on ollut kaikenlaista vaivaa, mutta onneksi nyt asiat on taas hyvin.