Valppaana

En pidä hiipijöistä. Jos isäntä tai emäntä yrittävät hiipiä sisätiloissa, minä huomaan sen VÄLITTÖMÄSTI ja rupean vinkumaan tai jopa haukkumaan. Varmuuden vuoksi pinkaisen usein myös hakemaan lähimmän lelun, jos se vaikka saisi heidät lopettamaan ärsyttävän hiipimisen.

Toinen asia mistä en pidä on naapurin kissa, joka on viettänyt kesäpäiviä pihallaan liekaan kytkettynä. Eilen livahdin naapurin pensasaidan läpi haukkumaan kissalle. Se vaan seisoi tyynesti paikallaan eikä ollut moksiskaan huomiostani. Isäntä kyllä oli, ja sain tempauksen johdosta kuulla kunniani.

Fanaattiset Fanit

Minä olen kuuluisa, tai siis oikeasti todella kuuluisa. Blogillani on eräiden tilastojen mukaan jopa miljoonia lukijoita ja blogger onkin joutunut suosioni takia hankkimaan lisää kaistanleveyttä. Sen lisäksi minun mukaani on nimetty eräs parturi-kampaamo Lahdessa. Kaikkihan tietävät, että Raisiossa on kaikkien valkkareiden oma kuja, mutta Salossapa on aivan pelkästään minun mukaani nimetty tie!

Koirien taholta minun fanittamiseni saa joskus hieman fanaattisiakin piirteitä. Rafun seuraksi suurimpien fanieni joukkoon on nykyään liittynyt Urpo. Ja mikäs siinä ollessa kuuluisa. Naantalissa minulla on oma maatila, jonne myös johtaa Villantie. Espanjassa olen kuulemma erityisen kuuluisa! Siellä minun mukaani on kuulemma nimetty kokonaisia kaupunkeja. Ainakin siellä on se yksi jalkapalloilija joka on kaimani (mutta hän ei osaa edetä pallon kanssa läheskään yhtä nopeasti kuin minä tai harhauttaa yhtä nokkelasti).

Kesän parhaat

Kesässä on parasta...

... tuore ruoho ja heinä. Ne pitävät vatsan kunnossa.

.. ojiin ja lätäköihin pulahtelu. En viitsi kuitenkaan kovin usein mennä polskimaan ilman Rekkua. Ei se ole puoliksikaan niin hauskaa yksin!

... lämpimät poutapäivät, kun ei ole liian kuuma eikä liian kylmä ja saadaan tehdä pitkiä kävelylenkkejä metsäpoluilla.

Hellepäivien huvit

Nyt on ollut koko viikon ihan älyttömän kuumaa. Emme ole pystyneet lenkkeilemään juuri yhtään, eikä oikein mitään muutakaan jaksa tehdä. Päivät menee kotona nukkuessa. Uimaankaan ei voi mennä, kun Rekku on vielä toipilas. Yöaikaan, yhdentoista jälkeen, onneksi voidaan tehdä vähän pidempiä lenkkejä metsässä.

Olen sentään päässyt parina päivänä riehumaan Urpon kanssa!

Intoa piukassa

Minähän olen tunnetusti aina valmis kaikenlaiseen hauskanpitoon. Olen hauskanpidon asiantuntija, joten jos muilla on hauskaa, on minun ehdottomasti päästävä siitä osalliseksi. Jos muilla ei ole hauskaa, osaan kyllä järjestää hauskaa itselleni ihan omin päin.

Olimme tässä eräänä päivänä Maskun suunnalla kävelyllä. Jossain vaiheessa Rekku vetäytyi syrjemmäksi luonnollisilla tarpeillaan käymään. En kuitenkaan voinut olla aivan varma siitä, ettei Rekku vetäytynyt syrjään pitääkseen hauskaa. Toimin siis kuten aina: heti kun Rekku palaa asioiltaan, ryntään hänen luokseen tarkastamaan, ettei hän vaan ole pitänyt hauskaa ilman minua.

Missäs kävit? Löysitkö syötävää vai piditkö muuten vaan hauskaa yksinäsi? Kerro heti kaikki!

Minun pitää tunnustaa, että olen suohullu. Kun pääsen suolle minulla alkaa välittömästi tassuja kuumottaa ja päässä viirata. Ehkä se johtuu suokaasuista tai pehmeästä turpeesta, mistäs minä tietäisin, mutta hepuli siitä joka tapauksessa seuraa. Ja kun hepuli iskee, silloin on mentävä.

Lähdetkös mukaan, Rekku? Tajuatko, me ollaan suolla! Nyt pitää ravata päättömästi ympyrää niin että turve lentää kaaressa! (Tämän jälkeen lähdin viipottamaan sellaista kyytiä, että kuvaan tallentui vain valkoinen viiva horisontissa!)

Kai sentään veteen tulet, Rekku? Sinä olet sentään vesilintujen noutaja, jolla on nopeasti kuivuva turkki. No, tule jo!

Hah, osaan tehdä isompia aaltoja kuin sinä!

Tämä on vielä aika kylmää. Alkaa tassut taas viilentyä suojuoksun jälkeen.