Rauhallista joulua!

Yksityislenkki

Pääsin tässä yhtenä päivänä isännän kanssa privaattilenkille. Se oli aivan huippua pitkästä aikaa. Minä kuljin vapaana metsässä eikä tullut mieleenkään tehdä kolttosia. Isäntä antoi minun mennä ja tutkia paikkoja ihan rauhassa. Kerrankin sain nuuhkia tienpenkkoja ilman, että siihen viereen ilmaantui heti toinen kuono. Luksusta!
Isäntä heitteli minulle myös keppejä ja niitä oli ilo noutaa ilman räkyttävää kakaraa. Kerran minä jätin kepin maahan ja kävelin noin 20 metriä eteenpäin isännän kanssa. Sitten asetuin poikittain tielle ja sanoin isännälle: "Näetkö, jätin kepin tuonne kauas, saanko käydä hakemassa sen?" Isäntä lähetti minut hakuun. Puolivälissä matkaa pysähdyin ja katsoin isäntää: "Ai oikeasti, saanko hakea sen kepin?" Isäntä kutsui minut takaisin ja lähetti uudestaan hakuun. Sama kuvio toistui. Vasta kolmannella kerralla menin koko matkan kepin luokse ja toin sen isännälle. Olipa vaikeaa!

Hammaskontrolli

Kävin alkuviikosta näyttämässä suutani eläinlääkärille, joka poisti hampaan pari viikkoa sitten. Kaikki näytti oikein hyvälle ja suu on parantunut niin kuin pitikin. Olin ihan reipas vastaanotolla, vaikka minun tekikin mieli pyrkiä takaisin odotustilaan koko ajan. Onneksi tutkimus ei kestänyt kauaa. Lääkäritätikin sanoi, että olen rauhallinen ja hieno koira, enkä tunnu stressaavan turhista. Tottahan se on.

Adventtikävely

Kävimme lauantaina Kuhankuonolla rauhallisella retkellä, kun ensimmäinen adventtikin oli jo ovella. Kangenmiekan kierros on 8 km pitkä ja käytimme sen kävelyyn melkein neljä tuntia, koska se vaan oli niin kivaa.

Alkumatkasta me poukkoilimme sinne tänne ja riehuimme ihan kauheasti. Minähän olen kävellyt tämän reitin aiemminkin, mutta Sipi oli ensimmäistä kertaa mukana. Osa metsästä oli kaadettu ja polun vieressä oli isot röykkiöt puutavaraa, joka oli merkinnöistä päätellen menossa puuteollisuuteen.
Käärmelähteellä joimme raikasta vettä ja isäntäväkikin otti vettä mukiin. Lähteen vieressä meni melko syvä puro, johon muina koirina menin kahlaamaan. Vesi oli aika kylmää jo, mutta virkistävää! Hetken päästä Sipi seurasi minun esimerkkiäni, ja kävi myös kylpemässä. Märästä turkista seurasi tietenkin taas kauheat matsit. Juoksimme itsemme lämpimiksi.
Retken puolivälissä tulimme laavulle, ja isäntäväki teki tulet ja söi eväät. Me emme malttaneet juuri levätä, vaan juoksimme laavua ympäri ja Sipi kävi laavun allakin.
Takaisintullessa aloimme olla jo melko poikki, mutta emme näyttäneet sitä kenellekään. Autossa kyllä uni maittoi.

Illalla meille tuli vieraiksi Urpo ja Kärsä, joten lepoa jouduttiin lykkäämään. Me leikimme sisällä ja katsoimme kauhuissamme, kun pojat leikkivät meidän leluilla. Vältimme riidat kuitenkin.
Kylläpä illalla väsytti! Nukuimme makeasti aamuun asti.