Hei kaikki Villan blogin lukijat. Tässä Nukka. Olen aikonut kirjoittaa jo monta kertaa, mutta tuntuu vaikealle astua Villan isoihin saappaisiin.
Minä en ehtinyt tuntea Villaa kovin kauaa, vain muutaman viikon, mutta hänen suuri persoonallisuutensa tuli minulle tutuksi. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen tiesin, että tässä on arvokas narttu, jota minun tulee kunnioittaa kaikissa tilanteissa. Kyllä meistä sitten ystävät tuli, ja uskalsin jopa kutsua Villaa leikkiinkin.
Mutta sitten yhtenä iltana Villa lähti isäntäväen kanssa eläinlääkäriin eikä tullut takaisin. Emännällä oli kädessään Villan kaulapanta, talutusremmi ja toppatakki, mutta Villaa ei näkynyt enää. Sipi kävi iltakävelyllä isännän kanssa ja koitti koko matkan jäljestää Villaa, mutta mitään ei löytynyt. Me luulemme, ettei se enää tule takaisin.
Elämä jatkuu. Sipistä ja minusta on tullut hyvä parivaljakko. Minä rakastan Sipiä enemmän kuin mitään muuta. Olen Sipin kimpussa oikeastaan koko ajan. Sipi ei aina tunnu arvostavan minun rakkauttani, mutta hän kuitenkin sietää sitä melkein koko ajan.
Sipi tuntuu kaipaavan Villaa tosi paljon. Minä koitan parhaani mukaan piristää Sipiä. Olen siinä aika hyvä ainakin omasta mielestäni.
Ja tähän loppuun vielä muutama arkisempi asia:
- Kävin eläinlääkärissä viime viikolla toisilla rokotuksilla. Nyt minulla on kaikki tarvittavat rokotukset, jotta voin käydä kaikissa paikoissa ja tavata kaikkia ihmisiä ja eläimiä.
- Painoni oli viime viikolla tasan 10 kiloa, eli aivan sopivasti.
- Olen opetellut uusia asioista ihan hirveästi. Tiedän esimerkiksi, että täällä kotona on pari huonetta, jonne minulla ei ole asiaa. Ensimmäinen on isäntäväen makuuhuone - sinne emme Sipin kanssa saa ollenkaan mennä. Toinen on isäntäväen työhuone. Sinne Sipi saa mennä, mutta minä en. Se on kuulemma joku Sipin turva-alue, jossa hän saa olla rauhassa jos minä alan käydä hermoille. Hehe, en tiedä miksi kukaan tarvitsee rauhaa minusta!
- Osaan myös odottaa ruokaa todella kärsivällisesti. Tiedän, että ennen ruokaa pitää istua kauniisti ja katsoa emäntää tai isäntää silmiin. En saa vinkua tai olla levoton. Tämän osaan hienosti!
- Sisäsiisteysasia on vielä vähän kesken. Yleensä en muista tai jaksa pyytää ulos, vaikka minulla olisi hätä. Joskus pyydän ulos, vaikkei hätää olisikaan. Sen takia vahinkoja sattuu sisälle vielä joka päivä. Lupaan kuitenkin, että teen parhaani.
- Kynsienleikkaus on alkanut sujua hyvin. En enää viitsi pyristellä vastaan, vaan annan isäntäväen leikata kynnet aina kun he haluavat. En ymmärrä miksi on tärkeää leikata kynsiä, mutta olen antanut periksi tässä asiassa.
- Tänään minulta irtosi ensimmäinen maitohammas. Se oli yläkulmahammas ja se irtosi kun riehuin luun kanssa. Kohta minulle kasvaa rautahampaat ja luulen, että saan silloin enemmän tuhoa aikaan täällä kotona. Odottakaapa vain!
