Sipin ja Nukan lumipainit

Meille satoi joulun ja uudenvuoden välipäivinä vähäksi aikaa hieman lunta. Sipi ja Nukka pääsivät Kullaanvuorelle käymään tutustuakseen toisiinsa paremmin. Heillä on ollut hieman vaikeuksia sen asian kanssa, joten isäntäväki päätti viedä heidät jonnekin, missä he voisivat olla yhdessä stressaamatta. Se onnistuikin oikein hyvin, sillä Sipi oli aivan innoissaan lumesta ja kivasta ulkoilupaikasta. Niin innoissaan, että hän intoutui leikkimään pienen Nukan kanssa. 

Aluksi Sipi koitti tietenkin pitää yllä hieman auktoriteettia ja esitteli hampaitaan.  

Mutta oikeastaan hän oli jo valmis riehumaan.

Nukka koitti mielistellä Sipille. 

Ja niin se riehuminen sitten jatkui. 

Sipi piti huolen, että Nukka pysyi maassa koko ajan. Nukka ei saanut edetä kuin puoli askelta kerrallaan, sitten Sipi taas hyökkäsi niskaan ja painoi pennun maahan. 

Sehän on selvää, että Nukan pitää tietää paikkansa laumassa.

Ja kyllähän Nukka sen tietää. 

Reissu oli oikein onnistunut! Harmi vaan, että kotona sisällä Sipi ei vieläkään voi sietää Nukkaa. 

Ehkä se tästä kuitenkin vähän helpottaa, kunhan Nukka kasvaa ja on vähän vähemmän ärsyttävä. 

13. jouluni

Olemme taas viettäneet joulua. Tämä on jo minun 13. jouluni, joten tiedän jo, miten joulua vietetään: nuuhkitaan hyviä ruokia, levätään ja ulkoillaan paljon. Ensimmäisenä joulunani olin saaristossa, silloin olin melkein yhtä pieni kuin Nukka nyt. 

Tänä vuonna tosin emme ole ulkoilleet niin paljon kuin yleensä, koska Nukka on niin pieni ettei se jaksa lenkkeillä ollenkaan, enkä minäkään kauhean pitkiä lenkkejä jaksa. Oikeastaan vain Sipi käy normaalit lenkit tällä hetkellä. 

Eilen oli jouluaatto ja isäntäväki juhli sitä syömällä kaikkia hyviä ruokia. Me emme saaneet mitään tavanomaisesta poikkeavaa, emme edes luita kuten yleensä jouluna. Sipin vatsa on vasta noin viikon verran ollut kunnossa ja antibiottikuuri on edelleen kesken, joten isäntäväki kai pelkää, että vatsa menee uudestaan sekaisin. 

Nukka on ollut todella ärsyttävä. Minä olen ärähtänyt sille muutaman kerran ja tehnyt selväksi, että minulle ei kannata ryppyillä. Nyt se käyttäytyy minun seurassani rauhallisesti ja kunnioittavasti. En tietenkään ole tehnyt sille mitään fyysisesti, mutta olen näyttänyt kaapin paikan. Tämä toimii oikein hyvin. Minun ei tarvitse kun ilmaantua paikalle, niin Nukka rauhoittuu.

Nukka seuraa Sipiä koko ajan, mikä on melko ärsyttävää. Sipillä on vielä takapäässä haava, joka on aika kipeä. Sen takia Sipi ei todellakaan jaksaisi esittää mitään lapsenvahtia nyt. Onneksi isäntäväki antaa meille senioireille omaa tilaa ja aikaa, eivätkä päästä pentua meidän luokse joka hetki.

Jostain kumman syystä isäntäväki kuitenkin näyttää tykkäävän Nukasta, joten kai meidän on hyväksyttävä, että se on osa meidän laumaa nyt. 

Nukka tuli taloon

Kyllä olimme tänään Sipin kanssa ihmeissämme, kun isäntäväki tuli kotiin ja heillä oli mukanaan pieni pentu! 

Lähdimme heti kiertämään ihan pienen lenkin niin että pääsimme käymään tarpeillamme ja tutustumaan toisiimme. Isäntä kantoi penneliä sylissä, kuulemma se ei olisi jaksanut vielä itse kävellä. Saimme nuuhkia sitä isännän sylistä. Se tuoksui todella oudolle minusta. 

Kun tulimme kotipihaan, Sipi ja minä ajattelimme, että nyt pentu varmaan lähtee takaisin sinne mistä tulikin, mutta ei! Se käveli pokkana meidän mukana sisälle! 

Nyt se on täällä ja yrittää välillä leikkiä meidän leluilla, mutta enimmäkseen se vaan nukkuu. Se tuntuu olevan todella väsynyt tyyppi. 

Ehkä meistä tulee kaverit myöhemmin, kunhan se vähän kasvaa. 

Sipin sairaalareissu

Viime viikkoisen lääkekuurin seurauksena Sipin vatsa meni löysälle. Ensin minä huomasin, että Sipin takapää haisee oudolle ja koitin hoitaa sitä parhaani mukaan. Se ei kuitenkaan tuntunut auttavan, vaan Sipin vatsa oli edelleen kipeä ja kakkaaminenkaan ei onnistunut normaalisti, vaan kakkaa tuli pieninä annoksina monta kertaa. 

Isäntäväki huomasi, että jotain on meneillään ja lopettivat lääkekuurin ja koittivat antaa Sipille jotain vatsaa kovettavaa ruokaa. Se oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä anaalirauhaset olivat tulehtuneet. 

Keskiviikkoiltana Sipi oli jo todella huonovointinen ja isäntäväki päätti viedä hänet seuraavana päivänä eläinlääkärille. Yöllä tilanne meni kuitenkin vielä huonommaksi ja Sipi läähätti ja oli stressaantunut. 

Aamulla Sipi meni eläinsairaalan päivystykseen ja siellä todettiin, että anaalirauhaset olivat tulehtuneet ja toinen oli jo puhjennut ihon läpi. Se piti heti hoitaa kuntoon, joten Sipi nukutettiin ja vietiin hoidettavaksi. Lääkäri sai putsattua molemmat rauhaset, mutta puhjennut rauhanen oli tehnyt takapäähän ison reiän. 

Kun Sipi heräili, emäntä vei hänet kotiin ja minä olin todella huolissani kun Sipi vaan nukkui ja vaikeroi. Onneksi hän sai kovat kipulääkkeet, antibiotit sekä vatsatautiin lääkettä. Nyt hän joutuu kulkemaan kauluri päässä viikon. Kuulemma takapäässä oleva reikä on noin peukalonpään kokoinen ja sitä hoidetaan avohaavana. 

Kyllä Sipi kai tästä tokenee ja hänen vointinsa onkin jo parempaan päin. Inhottavaa vaan, kun hän käyttää kauluria, se ei ole kenenkään mielestä mukavaa. 

Retki Matildanjärvelle

Eilen oli kolmas adventti ja päätimme sen kunniaksi lähteä Teijon kansallispuistoon Matildanjärvelle retkeilemään. Mukaan lähti Urpo ja Kärsä sekä muutamia ihmisiä. 

Reitti menee suureksi osaksi metsäpolkuja ja kallioita pitkin ja maisematkin ovat oikein hienot. Mutta juuri ennen Roosinniemen taukopaikkaa pitää mennä erään märän kosteikon yli pitkospuita pitkin ja se oli ihan hirveää. Minä en halunnut mennä ollenkaan pitkospuita, koska ne olivat liukkaat ja minun edessä ja takana oli kulkijoita, mistä ahdistuin. Niinpä hyppäsin sivuun ja juoksin kosteikkoa pitkin niin että tassut ja massu sekä takki kastuivat. 

Taukopaikalla riehaannuimme aivan holtittomasti! Me koirat emme saaneet eväitä, joten pistimme pystyyn hirveät painit! Kukaan ei varmaan olisi arvannut, että meistä lähtee niin paljon ääntä ja että pystymme riehumaan niin villisti. Minäkin jahtasin Urpoa laavun ympäri ja välillä pistimme Sipin kanssa Kärsän ihan matalaksi, jos se yritti juosta liian kovaa. Meillä oli kyllä tosi hauskaa! Ja näin pysyimme hyvin lämpiminäkin. 

Paluumatkalla jouduimme vähän poseeraamaan eräällä kalliolla. Minua hävetti, koska ohi käveli ihmisiä je ne varmasti huomasivat, että tässä on joku Instagram-sessio meneillään. 

Sipin ontuva jalka

 Sipiä on jo muutaman viikon ajan vaivannut kipeä etujalka, jota pitää ontua toisinaan. Vaiva tulee ja menee, välillä se on poissa monta kuukautta, mutta sitten se taas ilmaantuu ja jalka vaikuttaa aika kipeälle varsinkin reippaan liikunnan jälkeen.

Eilen emäntä vei Sipin eläinlääkäriin tutkittavaksi. Juuri eilen Sipi ei tietenkään ontunut, joten eläinlääkärin oli vähän vaikea tutkia vaivaa. Mutta kun lääkäri hieman väänteli jalkoja ja tutki Sipin muutenkin, hän oli sitä mieltä, että todennäköisesti Sipillä on lievää nivelrikkoa. Juuri nyt ei ole syytä tutkia sitä tarkemmin, koska Sipi ei nyt onnu, mutta ehkä myöhemmin sitten pitää ottaa jotain röntgenkuvia.

Lääkkeeksi tulee parin viikon lepo sekä viikon kipulääkekuuri. Muutenhan Sipi voi ihan hyvin, joten emme ole kovin huolissaan. 

Itsenäisyyspäivän seikkailu

 Itsenäisyyspäivän kunniaksi Sipi pääsi seikkailuretkelle Nipsun kanssa. Suuntana oli Kuusiston linnanrauniot. Emme olleet ennen käyneet siellä, mutta nyt Sipi pääsi. 

Ensin tietenkin valokuva portilla, ja Sipiä kyllästyttää. 

Raunioiden sisäpuolella olikin kaikkea jännää tutkittavaa. 

Esimerkiksi pieniä ikkunoita, joista pieni koira mahtuu hyvin läpi.

Ilma oli ankea, kylmä ja sateinen, mutta ei sille mitään voi. Sipi nautti uusien jännien paikkojen tutkimisesta Nipsun kanssa. Ja siinä mielessä mukavaa mennä huonolla säällä, koska saa olla aika rauhassa.