Olemme taas viettäneet joulua. Tämä on jo minun 13. jouluni, joten tiedän jo, miten joulua vietetään: nuuhkitaan hyviä ruokia, levätään ja ulkoillaan paljon. Ensimmäisenä joulunani olin saaristossa, silloin olin melkein yhtä pieni kuin Nukka nyt.
Tänä vuonna tosin emme ole ulkoilleet niin paljon kuin yleensä, koska Nukka on niin pieni ettei se jaksa lenkkeillä ollenkaan, enkä minäkään kauhean pitkiä lenkkejä jaksa. Oikeastaan vain Sipi käy normaalit lenkit tällä hetkellä.
Eilen oli jouluaatto ja isäntäväki juhli sitä syömällä kaikkia hyviä ruokia. Me emme saaneet mitään tavanomaisesta poikkeavaa, emme edes luita kuten yleensä jouluna. Sipin vatsa on vasta noin viikon verran ollut kunnossa ja antibiottikuuri on edelleen kesken, joten isäntäväki kai pelkää, että vatsa menee uudestaan sekaisin.
Nukka on ollut todella ärsyttävä. Minä olen ärähtänyt sille muutaman kerran ja tehnyt selväksi, että minulle ei kannata ryppyillä. Nyt se käyttäytyy minun seurassani rauhallisesti ja kunnioittavasti. En tietenkään ole tehnyt sille mitään fyysisesti, mutta olen näyttänyt kaapin paikan. Tämä toimii oikein hyvin. Minun ei tarvitse kun ilmaantua paikalle, niin Nukka rauhoittuu.
Nukka seuraa Sipiä koko ajan, mikä on melko ärsyttävää. Sipillä on vielä takapäässä haava, joka on aika kipeä. Sen takia Sipi ei todellakaan jaksaisi esittää mitään lapsenvahtia nyt. Onneksi isäntäväki antaa meille senioireille omaa tilaa ja aikaa, eivätkä päästä pentua meidän luokse joka hetki.
Jostain kumman syystä isäntäväki kuitenkin näyttää tykkäävän Nukasta, joten kai meidän on hyväksyttävä, että se on osa meidän laumaa nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti