Rysän päältä kiinni

Viime yönä minä ajattelin, että koska olohuoneen sohva on vapaana ja kaikki muut nukkuu, käyn siihen sohvalle nukkumaan. Oikeastaan en kai saisi olla sohvalla, mutta ei näitä kaikkia sääntöjä ole niin helppo muistaa joka tilanteessa.

Nukuin oikein sikeästi pienellä kerällä ja nautin pehmeästä sohvasta, mutta en huomannut että isäntä olikin herännyt! Hän oli siinä vieressä yhtäkkiä ja otti minua niskasta kiinni ja heivasi minut lattialle. Sipikin tuli omasta pedistään katsomaan, mitä tuhmaa olen taas tehnyt. Onneksi isäntä ei ollut vihainen. Eihän minulle kukaan ole vihainen, kun käytän viaton koiranpentu -ilmettäni.

En voi luvata, etten enää koskaan mene sohvalle. Kyllä se oli sen verran mukavaa. 
Ja kaikenlisäksi Villa-täti kertoi minulle kaikkia hyviä jekkuja, joita kannattaa sopivan tilaisuuden tullen kokeilla. Tämä sohvajuttu on yksi niistä. 

Juhlaviikonloppu

Viikonloppu oli yhtä juhlaa. Lauantaina vietimme koiranpäivää. Me vietimme sitä kotona, koska ulkona oli aikamoinen koiranilma. Illalla emäntä lähti Sipin ja minun kanssa Kangenmiekan kierrokselle. Emme toki kiertäneet koko kierrosta, sillä 8 kilometrin reitti on liian pitkä minulle. Yhdessä mutkassa Sipi alkoi yhtäkkiä haukkumaan kovasti ja ryntäsi eteenpäin kauhealla vauhdilla. Minä pelästyin ja laitoin selän karvat pystyyn. Sitten kuulin tutun äänen ja tajusin, että siellä polulla olikin isäntä!
Kävelimme takaisin samaa reittiä ja isäntäkin tuli meidän mukaan. En ymmärrä, miksi isäntä oli siellä metsässä, mutta kiva yllätys se oli kuitenkin. 

Sunnuntaina oli varsinainen juhlapäivä, sillä minä täytin puoli vuotta! En saanut lahjoja, vaikka olin varautunut siihenkin. Aamupäivällä teimme Sipin kanssa yksinoloharjoituksen, kun isäntäväki lähti pyöräilemään. Harjoitus meni hyvin, en tehnyt mitään kolttosia. Näitä hyviä harjoituksia on ollut viime aikoina enemmänkin. Joskus heittelen sohvatyynyjä lattialle tai vien niitä toisiin huoneisiin, mutta yleensä olen nykyään aika rauhallisesti kotona. 
Sitten päivällä emäntä vei meidät pitkälle, rauhalliselle kävelylle Kullaavuorelle. Olen käynyt siellä jo monta kertaa Sipin kanssa, mutta aina sieltä vaan löytyy uusia kivoja reittejä. 
Päivän kohokohta oli tietenkin iltaruoka, kuten jokaisena päivänä. Minä olen tosi nälkäinen ja rakastan ruokaa. 

Tämä kuva on otettu Haunisten altaalla pari iltaa sitten, kun aurinko paistoi ja olin Nipsun kanssa iltakävelyllä. Olen jo aika iso.

Sipin eläinlääkärintarkastus

Emäntä vei Sipin eläinlääkärille tarkastukseen, koska Sipi on ollut niin vaisu aika pitkään. Eläinlääkäri kyseli ensin Sipin voinnista, ruuansulatuksesta, liikkumisesta, syömisestä ja mielialasta. Sitten hän kuunteli Sipin keuhkot ja sydämen, katsoi suuhun, silmiin ja korviin, tutki peräaukon ja tunnusteli vatsaa ja selkää. Lopuksi otettiin vielä verikokeet ja virtsanäyte. 

Kaikki vaikutti hyvälle. Näytteissä ei ollut mitään erikoista, eikä muutakaan vikaa löytynyt. Selässä oli pieni kipukohta, voi siis olla että Sipille tulee samanlaisia selkävaivoja kuin Villalla oli. Mutta vielä tilanne ei ole paha. 

Näyttää siis siltä, että Sipillä on fyysisesti kaikki kunnossa, mutta hän varmaan vaan suree parhaan ystävänsä Villan poismenoa. 

Meidän pitää nyt koittaa piristää Sipiä. Minä ainakin yritän tehdä sinä parhaani joka päivä. Riehun ja rähisen Sipin edessä ja koitan saada häntä leikkiin. Usein se onnistuukin, varsinkin takapihalla. 

Toivon, että Sipi piristyy pian, niin voidaan leikkiä koko ajan.

Paimion luontopolulla

Olin eilen ensimmäistä kertaa Paimion luontopolulla. Sipi on käynyt siellä monta kertaa Villan kanssa, ja edellinen kerta oli syyskuussa, kun he viettivät Villan 12-vuotispäiviä. Nyt oli ensimmäinen kerta minun kanssani. 

Minä olen tosi reipas ja jaksan kulkea vaikka miten kauan, mutta kuulemma en saa vielä tehdä kauhean pitkiä lenkkejä. Metsässä maasto on monipuolista ja menimme lenkin rauhalliseen tahtiin. Mukana retkellä olivat Urpo ja Kärsä sekä Nipsu. Minä yritin vähän Nipsun kanssa leikkiä, mutta hän pistikin minut matalaksi. Ilmeisesti en saakaan enää kaikkea anteeksi, vaikka olenkin vielä pentu. Oikeasti se on hyvä, että joku pitää rajoja, sillä Sipi on aika lepsu. Kärsä ei vieläkään ole lämmennyt minulle, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa.

Sipi juoksenteli ympäriinsä, koska hän tuntee paikat niin hyvin. Minä koitin vaan seurata Sipiä, enkä eksynyt kertaakaan. 

Laavulla pidimme tauon. Ihmisillä oli eväitä, mutta me koirat emme saaneet mitään. Ei se haitannut, koska olimme jo syöneet päiväruuat ennen lähtöä. 

Nipsu näytti minulle monta kivaa kiveä, joista me pienet voimme tähystellä kauemmas. Olen kyllä jo isompi kuin Nipsu, mutta se oli silti hyödyllistä. 

Olen oppinut Sipiltä, mitä temppukivet ovat. Kun hyppäämme temppukivelle, saamme lähes aina palkinnon. Usein joudumme kyllä ensin valokuvaan. 

Retkiseurue koitettiin saada samaan kuvaan, mutta se oli aika haastavaa. 

Ensimmäinen pääsiäinen

Olen viettänyt pääsiäistä ensimmäistä kertaa. Se oli ihan tavallista, isäntäväellä tuntui vaan olevan hieman enemmän vapaapäiviä kuin yleensä viikonloppuna. En osaa kovin hyvin laskea päiviä, mutta minusta tuntui, että he viettivät meidän kanssa useamman päivän.

Pääsiäissunnuntaina minä lähdin emännän kanssa Urpon ja Kärsän luokse koko päiväksi. Sipi jäi kotiin pitämään isännälle seuraa. Urpon kanssa minulla on hauskaa, koska hän antaa minun kulkea perässään koko ajan ja saan nuuhkia häntä edestä ja takaa. Kärsä sen sijaan ei oikein vieläkään ole lämmennyt minulle, en oikein ymmärrä miksi? Ehkä hurmaan Kärsän sitten myöhemmin. 

Kylässä oli aika rankkaa, mutta onneksi siellä on ihania patjoja, joilla koirat saavat levätä. Leikin myös Urpon ja Kärsän lelulla, jota jaksoin nällyttää monta tuntia. 

Yksinoloharjoitus

Jouduimme tänään olemaan yksin kotona pari tuntia Sipin kanssa, kun isäntäväki oli asioilla. 

Olenkin jo aiemmin kertonut, että täällä kotona on kaksi huonetta, jonne en saa mennä: isäntäväen työhuone sekä makuuhuone. Työhuoneeseen Sipi saa mennä, mutta minä en. Makuuhuoneeseen emme saa kumpikaan mennä.

No, kun isäntäväki oli lähtenyt ja olimme kahdestaan kotona, minä menin heti ensimmäisenä makuuhuoneeseen ja hain isäntäväen sängyltä vähän vaatteita; housuja ja sukkia. Vein ne eteiseen ja tein niihin reikiä uusilla, terävillä hampaillani. 
Sitten menin muina pentuina työhuoneeseen ja aloin penkoa roskista. Siellä oli ihania rapisevia käärepapereita ja muitakin roskia, joita levittelin eteiseen, takkahuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen. Esimerkiksi suklaalevyn hopeapaperista tykkäsin paljon ja silppusin sen ihan pieneksi ja sirottelin palasia vähän joka puolelle.

Minä olen aina ollut vähän kateellinen Sipille, kun hänellä on työhuoneen pöydän alla ihana lampaantalja, jolla hän lepää päivisin kun hän on työhuoneessa ja minä en saa sinne mennä. No, nyt päätin laittaa taljan silpuksi. Nyhdin siitä pieniä tukkoja ja revin koko taljan aivan riekaleeksi. Taljan palasia levittelin myös ympäriinsä. 

Kun isäntäväki tuli kotiin, olin aivan poikki kaikesta touhuamisesta. Kyllä minua tietysti vähän hävetti, kun he kysyivät minulta mitä ihmettä olen tehnyt. Ehkä se olikin huono idea ylipäänsä, että minä sain olla vapaana asunnossa. Yleensä olen ollut omassa huoneessani portin takana, mutta kaipa he ajattelivat että olen jo kyllin iso ja osaisin käyttäytyä. Minusta oli kivaa olla Sipin kanssa kotona ja touhuta, mutta luulen, että jatkossa en saa olla näin pitkiä aikoja vapaana. Se on kyllä tylsää, että isäntäväen huumori loppui näin lyhyeen. 

Uusia ystäviä

Olen saanut monta uutta ystävää. Viime viikolla tutustuin metsälenkillä lähistöllä asuvaan Yonaan, joka on minua 4 päivää nuorempi sileäkarvainennoutaja. Kuulin Sipiltä, että Villan ja Sipin veljenä oli aikoinaan sileäkarvainennoutaja Rekku.

Sovimme leikkitreffit Yonan kanssa paremmalle ajalle, ja lauantaina sitten treffasimme metsässä leikin ja painin merkeissä. 

Meidän leikit sujuivat todella hyvin! Olemme samankokoisia ja samanikäisiä, joten ymmärsimme toisiamme heti. Vähän aikaa riehuimme ja painimme, mutta melko pian väsähdimme. Otimme pienen lepohetken ja sitten paini jatkui. 

Leikki näytti hurjalle, mutta olimme koko ajan ihan kavereita. 

Kävin tänään myös tapaamassa veljeäni Lattea taas. Meillä oli oikein hyvät painit viimeksi, ja tällä kertaa mukaan liittyi myös isämme Mokka sekä setämme Auro. Minä en oikein hahmottanut, että ne ovat niin isoja ja jäin vähän jalkoihin muutaman kerran. Eipä siinä mitään, leikki jatkui pienten tällien jälkeen.

Laten kanssa sujui mukavasti ja painimme ja räyhäsimme samalla tavalla kuin viime kerralla. 

Mokka-isä tekee tuttavuutta minun kanssani. Minua aluksi vähän jännitti ja juoksin kiljuen karkuun, mutta lopulta huomasin, että isä on ihan kiva eikä tee minulle mitään.

Tässä kuvassa on iskä.

Latte ja minä saimme painia kahdestaan ilman isoja hetken aikaa.

Ja kyllä me sitten painimmekin! Olin aivan puhki lopuksi ja nukahdin heti kun menimme autoon.