Kesäjuhlissa

Eilen meidät oli kutsuttu grillijuhliin maaseudulle. Lähdimme matkaan, vaikka minun jalkaani särkeekin aika paljon vielä. Meidät harjattiin kauniiksi, ja sitten hyppäsimme autoon. Ensin oli käytävä Halisten koskella uimassa, koska automatka olisi muuten ollut liian tukala meille; ulkolämpötila oli noin 24 astetta, ja autossamme ei ole ilmastointia.

Kyllä maalla on mukavaa! Me tepastelimme ulkona koko illan, tai no minä konkkasin kolmella tassulla. Nurmikko oli ihanan pehmeä ja terassilta kantautui herkulliset lihan ja rasvan tuoksut! Kaikki tykkäsivät meistä ja meitä siliteltiin ja paijattiin aina kun pyysimme sitä.

Siellä oli myös kolmas koiravieras, kolmevuotias dobermanni Iines. Minä fanitin häntä koko pennun tarmollani, mutta Rekku ei oikein arvostanut Iineksen kovaa luonnetta. Minä päätin, että isona minustakin tulee noin itsevarma ja reipas, ettei kukaan uros uskalla hypätä selkääni.

Otimme Iineksen kanssa pienet painit.




Loppuillasta olin niin kanttuvei, että nukuin ulkona nurmikolla ihan reporankana. Oi mikä ihana kesäpäivä!

Panosteitis... taas.

Minulle tuli se taas: sietämätön kipu oikeaan etutassuun. Onnun ja nilkutan nyt aika pahasti, enkä halua edes istua, vaan rojahdan heti maahan tilaisuuden tullessa. Väsyttää muutenkin tavallista enemmän.

Hoidoksi en ole saanut muuta kuin lepoa, kun olen kuitenkin pystynyt elämään ja olemaan jotakuinkin normaalisti, enkä ole edes itkenyt kovin paljoa. Toivottavasti se menee ohi yhtä nopeasti kuin aiemmilla kerroilla. Viikko on pitkä aika sekin nilkutella menemään.

"Now is the Month of Maying..."

Väritykseni sopii maastoutumiseen paitsi talvella, myös näin kevätaikaan, ainakin jos valitsee paikan huolellisesti.

(Otsikko viittaa tapaani joskus lauleskella itsekseni, ja tämä kappale on juuri minun tyyliseni. Olen muuten sopraano.)

Uimisesta...

En minä sittenkään niin kauheasti tykkää uimisesta. Siinä menee minun kaunis turkki ihan pilalle ja hajukin on kauhea.

Olen päättänyt odotella rannalla kun Rekku ui.

Saisi Rekkukin lopettaa tuon lutraamisen.

Pelkkä ajatuskin märästä turkista puistattaa!

Strike a pose

Osaan minä välillä poseeratakin, niin kuin kauniiden koirien kuuluu. (Tässä kuvaajan apuna oli pellon reunaa juokseva jänis, jota katson niin intensiivisesti. Maltoin kuitenkin olla lähtemättä perään, niin kuin kelpo koirien kuuluu.)

Hevostelemassa

Eilen kävimme taas tervehtimässä meille jo tuttua Marsu-heppaa. Aluksi minua jännitti niin paljon, että kaikki karvani häntään asti olivat ihan pystyssä. Rekkukin taisi vähän hermostua, kun sen musta turkki meni ihan valkoiseksi hilseestä.


Huomasin kuitenkin pian, että nämähän ovat niitä samoja tyyppejä, joita kävimme talvella tapaamassa. Tällä kertaa päätin olla rohkeampi, ja uskalsin jopa nuuskia Marsua ja sen kaveria haukahtelematta. Kyllä se ihan mukavalta tyypiltä vaikuttaa, mutta pitäisi päästä nuuhkimaan myös takapää ennen kuin voin sanoa ihan varmasti. Sen peppu on kyllä niin korkealla, etten taida yltää sinne edes aikuisena.

Meitä houkuteltiin samoille apajille, ja olisihan meille Marsun myslit kelvannut, mutta emme uskaltaneet ottaa niitä sen turvan edestä.

Uimassa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa uimassa. Olen aikaisemminkin ollut kiinnostunut vedestä, mutta olen vähän miettinyt että miten pysyn pinnalla, kun ei pohjaan asti näy.

Tänään Rekku näytti mallia ja meni muina miehinä veteen. Siitä rohkaistuneena päätin loikata perään. Se olikin ihan helppoa! Tajusin, että vesi kantaa, eikä se haittaa jos tassut eivät yllä pohjaan asti. Otetaan vain vauhtia ja kauhotaan niin paljon kuin tassuista lähtee.

Juoksut ohi!

On eri mukavaa, että minun ensimmäiset juoksuni ovat ohi. Nyt Rekkukin pääsi takaisin kotiin, ja voimme taas tehdä yhteisiä kävelylenkkejä.
Minua eivät juoksut hirveästi vaivanneet. Olin kyllä aluksi aika väsynyt, mutta muuten käyttäytymiseni ei juuri muuttunut.

Bertan luona kylässä

Viime sunnuntaina (tänään on jo tiistai, siis treenipäivä taas) kävin Vartsalassa tapaamassa Berttaa. Me olemme Bertan kanssa jo oikeastaan vanhoja tuttuja ja tulemme hyvin toimeen, vaikka olemmekin molemmat narttuja ja hän on minua monta, monta vuotta vanhempi. Ehkäpä hyvä kemiamme johtuu juuri siitä, koska silloin ei synny kilpailutilanteita. Tai sitten se on vain paimenkoirien välistä ystävyyttä.


Bertta ei tykkää siitä, että hänen leluhinsa kajotaan ilman hänen nimenomaista lupaansa. Tässä hän kyttää minua pöydän alla kongiaan vahtien.


Niinpä minä odottelen diplomaattisesti eteisen puolella. Tarkkailen tietysti tilannetta hyvin huolellisesti, sillä punainen kongi on myös minun suosikkini.


Päätän hurmata Bertan esittämällä kuuluisan mato-imitaationi. Hän on niin häkeltynyt, että yksinkertaisesti unohtaa kongin vahtimisen!


Pian Bertta onkin aivan myyty. Hän ei ole vielä kovin etevä matona, mutta minä neuvon mielelläni. Jalkojen ja korvien asennossa on vielä hiottavaa.


Leikin jälkeen saimme vilvoitella terassilla tuulta nuuhkien ja oravien sekä lintujen puuhia seuraillen.

Oikea sunnuntaimeininki. (Kuvat E.M.)

Naurattaa

"Jos sun lysti on ja tiedät sen niin varmaan myöskin näytät sen...

...jos sun lysti on niin tassut yhteen lyö!"

Laavulla

Hei taas kaikki blogini uskolliset lukijat. Olen nyt viettänyt elämäni ensimmäisen vapun, ja se sujuikin riehakkaissa tunnelmissa. Riehakkuus on saamieni tietojen mukaan vappuisin yleinen tapa, joten siinä suhteessa olen normaali koirakansalainen.

Meillä oli emännän ja isännän kanssa omat yksityiset vappujuhlat. Menimme autolla Kurjenrahkan kansallispuiston parkkipaikalle, josta kävelimme lyhyen matkan suon reunalla olevalle laavulle. Perille päästyämme sain hepulin.

Ryntäilin päätä pahkaa suolla edestakaisin niin että rahkasammal lensi kaarella ilmassa.

Jahtasin häntääni.

Heittelin käpyjä ilmaan ja kanniskelin keppejä ympäriinsä. Taisin syödäkin muutaman.

Kun lopulta rauhoituin, päädyin laavuun tutulle viltille lepäämään. Vaikka yöllä oli pakkasta ja turkkini oli suolla laukkaamisesta märkä, minua ei palellut yhtään. Yöllä sain nukuttua vain vähän, sellaista koiranunta, koska metsästä kuului paljon jännittäviä kevään ääniä. Nousin jo ennen kuutta jatkamaan illan touhuja, lähinnä käpyjen metsästämistä ja keppien siirtelyä.

Voitte vain arvata, että uni maistui kun pääsimme kotiin Raisioon.