perjantai 27. elokuuta 2010

Huippuälykäs julkkis

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli minun kuvani eräässä mielenkiintoisessa yhteydessä.

Katsokaa vaikka: siinä on valkkari, jolla on punainen kirsu ja se istuu nätisti. Sen täytyy olla minä! Minulla on itsevarmuutta vaikka muille jakaa, loogisia ratkaisuja on nähty mm. koulutuskentällä ja kateellisia ystäviäkin riittää. Tuota rillipäämiestä ja valkoista kleinspitziä en kyllä tunnista.

torstai 26. elokuuta 2010

Aamulenkki

Tänään teimme vähän tavallista pidemmän aamulenkin sumuisessa säässä.

Minä mutustelin heinää ja ruohoa aamun ensimmäiseksi ateriaksi.

Sitten odottelin valppaasti, kun Rekku kävi tarpeillaan.


Riehumiseksihan se meni taas.

Aamun postien lukeminen on tärkeä osa aamurutiineja.

Kiipesin kalliolle!

Rekun kanssa kisa siitä, kumpi ehtii ensin lätäkölle juomaan.

Välillä täytyy huilia ja leikkiä vaikka kävyllä jos ei muita leluja ole mukana.

Pitkospuita pitkin eteenpäin. Seuratkaa johtajaa (eli minua)!

Loppulenkistä ei päähän mahdu enää muuta kuin kotona odottava aamupala. Kiireesti kotiin siis!

lauantai 21. elokuuta 2010

Lauantai-illan huvit

Kävinpä lauantai-illan kunniaksi morjestamassa kummitätiäni. Kaadoin punaviinit matolle, mutta onneksi Rekku putsasi sotkun.

torstai 19. elokuuta 2010

Arjen luksusta

Joskus tekee mieli vähän piristää arkea. Silloin saatan mennä "ulos syömään". Se tarkoittaa sitä, että lenkillä pistän poskeeni kaikenlaista uutta, mitä polun varrelta sattuu löytymään.
Eilen tein taas niin. Oli niin synkkä sateinen päivä, ja olimme Rekun kanssa yksin monta tuntia kun emäntäkin oli vaan töissä. Iltapäivällä, kun teimme pitkän kävelylenkin, maistelin metsän herkkuja.
Mutta vatsani ei pitänytkään siitä! Yöllä mahassa alkoi kiertää niin paljon, että oli pakko päästä ulos vaikka kello näytti vasta aamuyötä. Pääsin onneksi helpotukselleni.
Ja parin tunnin päästä sama juttu.
Iltapäivällä vatsassa kiersi taas, mutta kukaan ei ollut kotona päästämässä minua pihalle. Onneksi kummitätini tuli päästämään minut pinteestä, ja niin pääsin taas metsään tekemään tarpeeni. Kolme kertaa.
Iltaruuan kanssa sain maitohappobakteereja, jotka toivottavasti rauhoittavat vatsan.
Pitää näköjään vähän suunnitella tarkemmin sitä arjen piristämistä.

lauantai 14. elokuuta 2010

Rokulipäivä

Vietimme Rekun kanssa pari päivää hoidossa, kun sekä emäntä että isäntä olivat matkoilla. Meillä oli kivaa hoidossa, olihan paikka tuttu ennestään. Siellä saa juosta vapaana metsässä ja nukkua omassa koiratalossa. Meistä on aina kiva mennä sinne, ja vähän tylsää lähteä kotiin. Ehkäpä emäntä ja isäntä voisivat muuttaa sinne myös, niin ei tarvitsisi koskaan lähteä sieltä.
Nyt olemme aivan rättipoikki, kun palasimme kotiin tänään. Koko päivä on mennyt nukkuessa. Paitsi se hetki, kun minun lavastani poistettiin punkki. Sen minä kyllä tunsin, vaikka se ei ollutkaan ensimmäinen minusta poistettu punkki.
Huomenna varmaan taas maistuu pidempi ulkoilulenkki, mutta tänään vietetään rokulipäivää.

tiistai 10. elokuuta 2010

Naapurissa

Minua vähän kyllästyttää välillä meidän emäntä, olisi kiva nähdä muitakin naamoja. Siksi meninkin viime viikolla käymään naapurissa. Takapihan kautta se onnistuu helposti! Naapurit olivat pihallaan, joten minä menin sinne rapsuteltavaksi.
Emäntä taitaa olla vähän erakko, kun se ei ymmärtänyt, että naapureiden kanssa kuuluu seurustella.

torstai 5. elokuuta 2010

Bertta kylässä

Meillä on tällä hetkellä Bertta täällä yökylässä.

Rekulla oli kuuma ja minä yritin vähän hauskuuttaa häntä houkuttelemalla painiin, mutta Bertan mielestä se ei ollut hyvä idea.



Bertta ei pidä siitä, että kenelläkään on hauskaa ilman hänen lupaansa.

tiistai 3. elokuuta 2010

Tassupipi ja ihmeparantuminen

Vähän hävettää, kun yhtenä päivänä lenkillä säikähdin jotain niin paljon, että piti sännätä karkuun kauhealla vauhdilla. Siinä hötäkässä vasen etutassu kipeytyi! Minä raukka konkkasin ensin kolmella tassulla ja sitten kävin vain maahan makaamaan. Nuolin tassua surkeana. Ei siinä mitään voinut, emäntä koitti kantaa minua, mutta kotiin oli vielä matkaa, ja minä kuitenkin painan 27 kg. Lopulta me päätimme, että on pakko vain sinnitellä. Jatkoin konkkaamista, mutta yhtäkkiä kipu lakkasikin. Ensin vähän, ja sitten enemmän. Kotiin päästyämme tassua ei vaivannut enää mikään! Mikä lie kummallinen tassupipi ollut.

Kävimme kummitädin luona kylässä ja vähän ulkoilemassa. Se oli kivaa.

Tänään menimme pitkästä aikaa jäähallin pihalle katsomaan lunta! Se oli ihanan kylmää, minä söin sitä monta haukkausta ja hieroin kylmää lunta selkääni.