Kolme vuotta!

Tänään on tarkalleen kolme vuotta siitä, kun ilmestyin maailmaan kaikkien elämää sulostuttamaan. Kolme vuotta on mennyt hurjan nopeasti. Tuntuu siltä kuin vasta ihan vähän aikaa sitten olisin ollut pieni pentu, joka ei osannut vielä yhtään mitään paitsi hurmata kaikki vastaantulijat. Nykyään osaan jo yhtä ja toista eikä hurmaavuuteni ei ole vuosien varrella kadonnut minnekään, mutta pennuksi minua ei taida enää oikein voida kutsua.

Riehakkaat onnentoivotukset kaikille sisaruksille ympäri Suomea ja Ruotsia, eli Oikulle, Onnille, Daikille, Everille ja Assille!!!

Suohullu

Tänään isäntä vei minut ja Rekun taas vähän pidemmälle lenkille. Kävelimme n. 19 kilometrin lenkin Vaskijärven luonnonpuistossa ja sen lähimaastoissa. Kesken lenkin kävimme ruskeavetisessä ojassa uimassa. Oja olikin syvempi kuin miltä se näytti joten kastuimme molemmat haisevaan suoveteen kaulaa myöten. Sen jälkeen suohulluus valtasi minut. Aloin juoksemaan ympyrää ja hyppimään edestakaisin. Hetkeä myöhemmin hepuli tarttui Rekkuunkin ja hän alkoi juoksemaan ympäriinsä. Onneksi suohulluuskohtaus meni melko nopeasti ohi niin että meille jäi vielä voimia kävellä takaisin autolle.

Kasvattajan leirillä

Viime viikonloppuna menimme kasvattajani Safe Guardian's kennelin leirille. Se on tarkoitettu vain valkoisillepaimenkoirille, joten Rekku ei päässyt mukaan. (Rekku pääsi sen sijaan hoitopaikkaan joka on hänen mielestä paljon kivempi kuin leiri , ja sitäpaitsi viime vuonna leirillä vieraili muitakin koiria kuin valkkareita, joten ei se niin tarkkaa taida olla.)

Leirillä oli huippuhauskaa! Meitä oli yhteensä 17 valkoistapaimenkoiraa. Tapasin paljon tuttuja, mm. emäni Minton, sisarukseni Oikun ja Daikin, Rontin, Biten, Chilin ja monta muuta kaveria. Ehkäpä hauskinta oli kuitenkin tavata vanha kaverini Rafu, sillä hänen kanssa leikkiessäni en malttanut olla kiljahtelematta toistuvasti.

Vaikka tuttujen tapaaminen, leikki ja riehuminen veivät suurimman osan ajasta, oli leirillä järjestetty monenlaista muutakin ohjelmaa: pääsin valokuvaukseen, tottelevaisuusharjoituksiin ja näyttelyharjoituksiin. Näyttelyharjoitus, josta käytettiin nimeä "mätsäri" (eli Match Show) meni minulta niin hyvin, että voitin koko näyttelyn! Sain merkiksi kauneudestani asiaankuuluvan pokaalin ja BIS-ruusukkeen (Best In Show), joka on nyt kiinnitetty häkkiini sinisen nauhan viereen. Hauskanpidon ja treenaamisen lisäksi sain leirillä myös uida Keravanjärvessä ja syödä hyvin (mm. makkaraa, spagettikastiketta ja vanilijakiisseliä!)

Kiitokset kasvattajalle hyvin järjestetystä ja huippuhauskasta leiristä! Tässä muutamia tuokiokuvia viikonlopun ajalta:


Jälleennäkemisen riemua kavereiden kanssa. Miksi minä jään yleensä aina aluksi alakynteen?


Rontille on parasta varmuuden vuoksi mielistellä vähän myöhäisemmässäkin vaiheessa.


Muistatkos minua Minto-emä? Olen se pinkkiä pantaa käyttänyt pentu sieltä pentulaatikosta.


Rafu bongasi minut sviittinsä ikkunasta. (Hän ei päässyt minua heti tervehtimään, kun pihalla oli muita uroksia vapaana.)


Nyt on sinun vuorosi ajaa minua takaa, Rafu!

Takaa-ajon jälkeen vaihdoimme Rafun kanssa kuulumiset

Emäntä ohjasi minua mätsärikehässä.


Tällä kertaa tuomari arvioi minut kaikkein sievimmäksi valkkariksi!


Tässä treenaan seuraamista isännän kanssa. Kyllä se kohta oppii seuraamaan minua!


Majoituksessa päätin omin luvin mennä sänkyyn nukkumaan. Aluksi isäntä komensi minut omaan häkkiin, mutta hän luovutti kolmannen kerran jälkeen.


Tässä poseeraamme kaikki kiltisti ryhmäkuvassa. Tai yritämme poseerata, sillä ei ole niin helppoa saada seitsemäätoista koiraa pysymään paikallaan ja katsomaan samaan suuntaan.