Meistä tuli turkulaisia

Elämässäni on tapahtunut taas suuria muutoksia: olen muuttanut Turkuun. Rekku ja minä lähdimme hoitoon muutamaksi päiväksi, ja kun meidät palautettiin isäntäväelle, olikin koti muuttanut uuteen paikkaan. Kaikki tutut tavarat ja lelut olivat uudessa paikassa. Uudessa kodissa oli tietysti myös Sipi, joka alistui minulle pissaamalla lattialle kun näimme pitkän tauon jälkeen. Sipiä ei voitu laittaa hoitoon muuton ajaksi, kun se on vielä niin villi.
Täällä Turussa on ihan kivaa. Metsälenkit on osittain jo tuttuja, kun olemme vierailleet täällä. Rekku on viettänyt paljonkin aikaa kesällä isännän kanssa näitä polkuja tallaillen.

Tällä viikolla isäntäväki lähti reissuun ja me menimme koirahoitolaan. Hoitolassa oli ihan kivaa, mehän olemme olleet siellä ennenkin.
Isäntä bongasi Kokkolassa erään sivuprojektini: Villan koulun. Siellä koulutan kurittomia lapsia, jotta niistä tulisi yhtä hyväkäytöksisiä kuin itsestäni on tullut. Sipin olisi syytä mennä sinne vaihto-oppilaaksi muutamaksi vuodeksi.

Kuhankuonon vaellus

Viime viikonloppuna kävimme taas Kuhankuonolla vaeltamassa. Sipille se oli ensimmäinen vaellus, jossa yövytään laavulla. Rekku ja minä olemme jo vanhoja tekijöitä. Niinpä me saimme olla vapaina laavulla, mutta Sipi joutui olemaan kytkettynä 15 metrin jälkiliinaan. Sipin yöllisen tutkimusretken aikana jälkiliina kiertyi puiden ja kantojen ympärille niin, että isäntä joutui nousemaan selvittämään sotkua. Sitten Sipi osasikin olla vähän rauhallisemmin loppuyön.
Sää oli aivan loistava ja metsä niin kuiva, että juotavaa ei meinannut löytyä. Menimmekin muutamaan otteeseen erikseen järven rantaan juomaan ja tietenkin uimaan. Kuivuudessa on se hyvä puoli, että metsässä ei ollut juuri ollenkaan hyttysiä.
20 kilometrin kävelyn loppupuolella minä ja Rekku tyydyimme kulkemaan isännän perässä polkua pitkin ja Sipinkin säntäily vähentyi.

Kotona saimme extraisot annokset ruokaa jonka jälkeen muutuimme taljoiksi.