Juhannuksen vietto

Meillä ei ole mitään juhannusperinteitä, emmekä tänäkään vuonna siis tehneet mitään, mitä olisimme jo aikaisemmin tehneet. Ajelimme nimittäin Säkylään viettämään keskikesän juhlaa.
Meitä oli paikalla monta ihmistä ja me kolme koiraa. Sipin juoksut eivät onneksi Rekkua juurikaan kiinnostaneet, joten voimme olla kaikki yhdessä.
Juhannusaattoa vietimme pihalla syöden ja juoden, tosin me koirat keskityimme lähinnä torkkumiseen ja tarkkailuun. Koskaan ei voinut tietää, putoaisiko pöydältä jotain syömäkelpoista. Kävimme iltalenkillä pururadalla ja emäntä oli ihan varma, että siellä oli tuoreet sudenjäljet. Me emme kyllä huomanneet niitä.
Juhannuspäivänä kävelimme järven rantaan saunalle. Koko päivä meni saunan pihalla vartioidessa ja pelatessa. Välillä joku koitti ottaa meitä sisälle tupaan lepäämään, mutta heti kun ovi kävi, me livahdimme takaisin ulos. Siellä oli niin paljon kivempaa! Kävimme uimassa ihmisten kanssa ja ilman. Rekku käväisi myös saunassa.
Kun illalla kävelimme takaisin majoitukseemme, olimme melko väsyneitä. Juuri ja juuri jaksoimme kävellä takaisin ja sitten simahdimme. Kylläpä nukutti makeasti tuollaisen toiminnantäytteisen päivän jälkeen.

Sipistä tuli aikuinen

Sipistä tuli eilen aikuinen nainen: sillä alkoi juoksut. Sipulista tuli punasipuli!
Minähän olin tiennyt jo tovin aikaa, että juoksut on tulossa, mutta isäntäväki oli yllättynyt. Sipi joutuu nyt käyttämään naurettavia pöksyjä; samoja joita itse käytin nuorena. Onneksi se saa sentään ulkona kulkea ilman, ettei tarvitse hävetä.
Tänään kävimme uimassakin, Sipi on jo oppinut kahlaamaan syvällä ja onpa hän muutaman uintivedonkin jo ottanut. Kauheaa polskimistahan se on, kun ei se raukka tajua, että uinti on helpompaa kun pitää tassuja koko ajan pinnan alla.

Paimennuskoulu

Ajattelin kokeilla, olisiko minusta lammaspaimeneksi. Kävimme viime viikonloppuna kasvattajan järjestämässä tapahtumassa paimennuskoulussa Somerolla. Meitä oli kaikkiaan 17 valkoista sekä yksi musta (veljemme Rekku). Kaikki eivät kuitenkaan paimentaneet, osa oli ihan turisteina matkassa (kuten Rekkukin).

Ensin kyllä ihmettelin suuresti, miksi ihmeessä lampaat ovat siinä ihan tyrkyllä aidan toisella puolella. Eikä minua ennen paimennusvuorossa ollut koira lainkaan koittanut syödä lampaita! Kun pääsin itse "kehään", tuumasin, että olisi kiva vähän saalistaa.

Harmi kyllä minua pidettiin liinassa enkä päässyt ajamaan lampaita takaa. Välillä koitin paimentaa niitä, mutta suurimmaksi osaksi keskityin siihen lampaankakan syömiseen. Sitä en ollut ennen maistanutkaan.

Päivä oli kuuma eikä minua ne lampaat niin kauheasti kiinnostanut. Pääsin kuitenkin kolmesti kokeilemaan lammaspaimenen uraa.

Sipi oli myös paimenkoirana. Häneltä se sujui hieman paremmin, mutta ei hänkään mikään luonnonlahjakkuus ollut. Paimensi se kuitenkin muutaman kerran lampaita eri suuntiin ja ainakin näytti itse tyytyväiseltä suoritukseensa.

Kuvat Mervi Asp

Ihana iltalenkki

Hyvän päivän päätteeksi päätimme lähteä mukavalle iltalenkille Birgitan polulle Lempäälään Hyttyskorpeen. Nimensä mukaisesti metsä oli täynnä verenhimoisia hyttysiä, mutta emme antaneet sen haitata. (Paitsi Rekku mökötti vähän, kun sen kuonon päällä oli koko ajan ainakin kymmenen hyttystä yhtä aikaa.)
Meistä oli mukavaa mennä uuteen metsään. Metsässä ei ollut ketään muita ja saimme kirmata ihan vapaina. Löysimme niin paljon uusia hajuja, että Sipikin unohti karkailla ja seurasi laumaa kiltisti koko lenkin ajan.

Kuljimme välillä pitkospuita pitkin.

Ja ylitimme puusiltoja. 

Metsässä oli hieno vanha polku, jota pitkin on varmasti monet koirat kulkeneet ennen meitä.

Sipin kieli venyi venymistään.