maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mejää ja kimppalenkkeilyä

Lauantaina meillä oli oikein mahtava päivä. Aamupäivällä tuli vieraita kylään ja se olikin mukavaa kun saimme taas kauheasti huomiota ja leikittäjän. Iltapäivällä pääsimme metsään, jonne menimme autolla. Ensin isäntäväki jätti meidät autoon ja kävivät jossain ihan kahdestaan. Sitten ajoimme autolla vähän kauemmas ja pääsimme kaikki hieman jalottelemaan ja riehumaan. Ja sen jälkeen alkoikin hauskuus: ensin minä pääsin autosta yksin isäntäväen kanssa metsään. Kävelimme autolta hieman syvemmälle metsään ja kas, haistoin verta! Sammaleella oli melko tuore verijälki ja lähdin seuraamaan sitä. Välillä eksyin hieman jäljeltä, mutta pian löysin sen taas. Ja lopuksi löysin purkin, jossa oli minun päivälliseni! Nappuloita, kanaa ja verta. Nam.
Seuraavaksi Rekku pääsi metsään. Hän löysi myös verijäljen, joka oli toisessa suunnassa kuin minun jälkeni. Rekku pysyi jäljellä koko ajan ja rauhallisesti ja päättäväisesti jäljesti koko matkan omalle ruokapurkilleen. 
Viimeiseksi Sipi pääsi jäljestämään oman pienen verijäljen. Mutta Sipiä alkoikin jännittämään! Kun metsästä löytyi melko tuore verijälki, Sipi kääntyi emännän puoleen ja meinasi, että nyt lähdetään takaisin sinne mistä tultiin. Emäntä kuitenkin halusi, että Sipi jatkaa jäljestystä. Ja niin Sipi jatkoi matkaa, ei kuitenkaan kovin halukkaasti. Jälki oli melko tuore ja Sipi on vielä niin nuori, että tehtävä oli aika vaikea. Erään kannon takana oli kuitenkin verinen sieni ja Sipin ruokapurkki. Ihan hyvin se sitten meni, Sipi sai pitää sientä suussa ja "tappaa" sen ja sen jälkeen syödä päivällisensä. 
Mukavaa!

Sunnuntaina lähdimme aikaisin ajamaan kohti Kirkkonummea. Perillä meitä odotti veljeni Everi sekä Justus. Lähdimme yhdessä lenkille maaseudun rauhaan. Minua ja Sipiä aluksi ärsytti huomattavasti Everi ja Justus, mutta mitä pidempään kävelimme, sitä mukavampaa meillä oli. Kun pääsimme takaisin Everin ja Justuksen kotiin, päätimme vähän riehaantua pihalla. Jahtasimme toisiamme ja juoksimme kuin päättömät kanat. Menimme aivan kuraan, mutta ei se haitannut. Oli kivaa juosta poikien kanssa ja Sipikin antoi minun leikkiä muiden kanssa. Kotimatkalla olimme aika poikki.


torstai 25. huhtikuuta 2013

Jää lähtee, lumet sulaa

Kukapa olisi uskonut, että kevään ensimmäiselle uintiretkelle ehtii Sipi - siis pentu, joka ei vielä koskaan elämässään ole ollut veden varassa! Ei varmasti kukaan. Mutta niin siinä vain kävi, että Sipi pulahti. Homma kävi niin, että minä ja Rekku menimme sulaan rantaveteen kahlaamaan. Siinä on ihan matalaa, ei edes mahakarvat kastu. Sipi halusi tulla mukaan, mutta ei halunnut edes tassujen kastuvan. Niinpä Sipi otti pitkän loikan kohti jään reunaa, mikä ei tietenkään kestänyt edes pennun painoa. Kuului vain kräts ja molskis, ja siinä Sipi räpiköi hetken etutassut ja pää jään reunalla. Sinnikkäänä pentuna Sipi pääsi kapuamaan jäälle (kyllä siinä taisi takatassut yltää pohjaan), mutta hölmönä hän käveli heti uudestaan jään reunalle arvattavin seurauksin: kräts ja molskis. No, se on vaan vettä, joskin kylmää sellasita. Ei vaikuta siltä, että kokemus olisi jättänyt Sipiin pysyviä traumoja.

 Tässä Sipi on juuri tokenemassa kylmästä ensikylvystään.

Hangen alta paljastuu myös todistusaineistoa talven aikana tehdyistä kolttosista. Tämä kotimme läheltä löytynyt kikkareen muotoinen pötkylä puuvillalankaa muistuttaa väreiltään erehdyttävän paljon tuttua narulelua, joka talven mittaan mystisesti hupeni pennun käsittelyssä.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Oppia ikävä kaikki

Minä jo neljä vuotta täyttäneenä tiedän paljon asioita, joita pikku Sipi vasta joutuu opettelemaan, usein kantapään, tai siis kannuksen, kautta. Tiedän esimerkiksi, että hangen alta paljastunutta märkää hanskaa ei kannata syödä, sillä silloin emäntä hätääntyy ja antaa oksennuslääkettä. Myöskään leluja ei kannata syödä, ainakaan suuria määriä.

Tiedän myös, että metsäpolulla ei tähän aikaan vuodesta kannata kiihdyttää täyteen laukkaan polun sulalla osuudella, koska seuraava mutka on taatusti jäinen. Siinä ei rivakatkaan sivuttaisliikkeet auta suuntaa muuttamaan, koska jää on liukasta keväälläkin vaikka siinä olisi kuinka paljon havunneulasia päällä. Ja metsäpolun mutkissa on puita, joihin suunnanmuutoksiin kykenemätön kiitävä pentu voi helposti muksahtaa.

Lisäksi tiedän, että kevätjää on hyvin heikkoa ihan rannassa, ja että mahakarvojen kastuminen jäiseen veteen on epämiellyttävää.

Muun muuassa tällaisia asioita, jotka minä siis jo tiedän, Sipi vasta opiskelee.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Herkkuluut

Aamulenkillä tänään olimme riehakkaalla päällä. Varsinkin Sipi. Me juoksimme ja telmimme innoissamme ja iloitsimme siitä, että kevät on sulattanut paljon lunta metsälenkkimme poluilta. Kun tulimme kotiin aamupalalle, ihmettelimme kun isäntä oli laittanut meille hieman tavallista vähemmän ruokaa. "Hetkinen, hetkinen", mietimme, mutta pian unohdimme koko asian. Pieni nälkä jäi kuitenkin vatsaan.
Nälkä palkittiin pian, kun saimme herkulliset ydinluut! Meidät käskettiin häkkeihimme (jonne Sipikin osaa kipittää esimerkillisesti ensimmäisellä komennolla) ja sitten emäntä jakoi jokaiselle yhden luun. Sipi ei ollut moista herkkua aiemmin nähnytkään, ja repi nahkaa irti luusta kuin pienen apinan raivolla. Minäkin pistelin menemään hyvällä ruokahalulla, sillä ydinluusta irtoava nahka ja varsinkin se itse ydin siellä luun sisällä on aivan taivaallisen hyvää.
Rekku siirtyi valtakorokkeelleen syömään, jotta hänen ei tarvitsisi olla ihan meidän vieressä, ja irrotti huonoilla hampaillaan isoja paloja luusta ja nautiskeli herkusta.
Nyt sitten vaan odotellaan, alkaako Sipin massu kuplia. Sitä kun ei voi koskaan tietää.

PS. Onnittelut Sipin siskolle Pihkalle upeasta menestyksestä Tallinnan näyttelystä! Safe Guardian's Love At First Bite "Pihka" JUN ERI/1 SA JUNSERT ROP JUN PN2 TALLINNA JUNIOR WINNER 2013!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Yksinoloharjoitus

Eilen suoritimme pidemmän yksinoloharjoituksen. Isäntäväki häipyi aamupäivällä juhlatamineissa matkaan, ja me jäimme vahtimaan taloa. Yhteensä vahtimista tuli noin 7 tuntia, mikä sujui ihan leppoisasti. Rekulle ja minullehan tuo ei ollut temppu eikä mikään, sillä olemme olleet aikaisemminkin joka päivä pitkiä aikoja yksin kotona. Sipille sen sijaan tämä oli ensimmäisiä pidempiä harjoituksia.
Meillä kului aika täällä ihan mukavasti, jaksoimme hyvin odotella. Sipi yritti vähän leikkiä leluilla, mutta pääosin käytimme ajan lepäillen ja torkkuen.
Kun isäntäväki saapui kotiin, ilostuimme valtavasti. Pääsimme heti pitkälle lenkille jäälle ja metsään. Taitaa olla viimeisiä viikkoja, kun voimme käydä jäällä kävelemässä. Kevät tulee kohisten.