Jää lähtee, lumet sulaa

Kukapa olisi uskonut, että kevään ensimmäiselle uintiretkelle ehtii Sipi - siis pentu, joka ei vielä koskaan elämässään ole ollut veden varassa! Ei varmasti kukaan. Mutta niin siinä vain kävi, että Sipi pulahti. Homma kävi niin, että minä ja Rekku menimme sulaan rantaveteen kahlaamaan. Siinä on ihan matalaa, ei edes mahakarvat kastu. Sipi halusi tulla mukaan, mutta ei halunnut edes tassujen kastuvan. Niinpä Sipi otti pitkän loikan kohti jään reunaa, mikä ei tietenkään kestänyt edes pennun painoa. Kuului vain kräts ja molskis, ja siinä Sipi räpiköi hetken etutassut ja pää jään reunalla. Sinnikkäänä pentuna Sipi pääsi kapuamaan jäälle (kyllä siinä taisi takatassut yltää pohjaan), mutta hölmönä hän käveli heti uudestaan jään reunalle arvattavin seurauksin: kräts ja molskis. No, se on vaan vettä, joskin kylmää sellasita. Ei vaikuta siltä, että kokemus olisi jättänyt Sipiin pysyviä traumoja.

 Tässä Sipi on juuri tokenemassa kylmästä ensikylvystään.

Hangen alta paljastuu myös todistusaineistoa talven aikana tehdyistä kolttosista. Tämä kotimme läheltä löytynyt kikkareen muotoinen pötkylä puuvillalankaa muistuttaa väreiltään erehdyttävän paljon tuttua narulelua, joka talven mittaan mystisesti hupeni pennun käsittelyssä.