Vaisakon luontopolulla

Tänään on vappuaatto ja kävimme kavereiden kanssa ottamassa kevään vastaan Vaisakon luontopolulla. Mukana olivat Nipsu ja Kumu.

Sinivuokkoja oli joka puolella.

Polulla oli muuten rauhallista, ei juuri vastaantulijoita, mutta me kyllä pidimme huolen siitä, että meteliä riitti!

Sipi meni melkein koko ajan edellä, koska hän on vanhin ja arvokkain. Sipi myös tiedusteli reitin ja varmisti sen turvallisuuden loppuporukalle.

Minä en saanut olla vapaana, joten jouduin välillä odottelemaan muita. Pitkospuilla oli kuivaa, maa oli osittain vielä jäässä. 

Lenkin lopussa sain hepulin! Sipi ja Kumu jahtasivat minua ja minä juoksin minkä kintuista pääsin. 

Sitten he saivat minut kiinni ja kurittivat minua. 

Nipsu ei viitsinyt osallistua tähän, hän katseli vain sivusta. 

Peikkometsässä poikien kanssa

Tylsä viikko takana, kun olemme olleet koirahotellissa pari päivää ja sitten vaan kotona. Mutta perjantaina tylsyys palkittiin, kun pääsimme Urpon ja Kärsän kanssa Västerbyn Peikkometsään. 

Sää oli mitä parhain, viileä mutta aurinkoinen. 

Näköalapaikalla jouduimme valokuvaan. Vain Sipi ja Kärsä jaksoivat totella, Urpo ja minä menimme makaamaan vaikka se ei ollut käskynä. Emme jaksaneet esittää innostunutta, kun kuvien ottaminen vaan kesti ja kesti. 

Kärsä meni kivelle poseeraamaan dramaattisten tummien pilvien alle. Onneksi pilvet väistyivät, eivätkä sataneet meidän päälle.

Urpo hörppäsi vappujuomaa suoraan järvestä. 

Minä olisin halunnut riehua! Tässä odottelin lähtisikö joku kanssani juoksemaan. Kyllä Sipi onneksi lähti.

Jaksoin myös tarkkailla maisemia. Unohduin tähän kivelle vähän pidemmäksi ajaksi pohtimaan elämän tarkoitusta ja muita tärkeitä asioita. 

Pitkäperjantain pitkä lenkki

Eilen oli pitkäperjantai, ja silloin pitää tehdä pitkä lenkki. Me lähdimme Peikkometsään Västerbyn ulkoilualueelle. Siellä on vaikka mitä kivoja ulkoilureittejä. Olemme olleet siellä aiemminkin, mutta silloin on ollut pimeää. Nyt näimme maisemat ensimmäistä kertaa ja olivathan ne hienot!

Tässä on varmasti kiva uida kesällä. Laituri ei ollut meistä lainkaan pelottava, vaikka se on aika korkea.

Jäälle ei ollut enää mitään asiaa. Olisi se saattanut pienen paimenkoiran kantaa, mutta isäntäväki ei päästänyt meitä kokeilemaan. 

Polku oli paikoitellen vielä vähän jäinen. 

Muistimme pysähtyä tasaisin välein poseeraamaan valokuvissa. 

Paikoitellen oli vielä kunnon hanki. Yhdessäkin kohdassa emännän jalka upposi polvea myöten lumeen.

 Välillä isäntäväki pysähtyi tutkimaan tienviittoja ja opaskarttaa.

Ja sitten taas ihailimme maisemia.

Laavulla pidimme pienen tauon, vaikkei vettä kummempaa evästä ollutkaan mukana.

Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että välillä Sipin oli pidettävä silmiä kiinni.

Minä en halua vapaaehtoisesti kastella tassujani, vaikka toisaalta sitten kesällä tykkään kyllä uimisesta. 

Taukopaikalla pidimme pienet keppienjärsimistalkoot. 

Juoksut häiritsevät keskittymistä

Minulla on ollut nyt juoksut jo neljä viikkoa. Olen ollut tosi väsynyt ja pallo hukassa. En oikein jaksa keskittyä mihinkään, en edes tottelevaisuuskurssilla, jolla käymme joka viikko. Minä vaan haluan koko ajan mennä omalle peitolleni rauhoittumaan enkä haluaisi opetella mitään uusia juttuja. Oikeastaan en haluaisi tehdä yhtään mitään nyt. Haluaisin vain olla kotona ja viettää aikaa Sipin kanssa. Siitä minulle tulee turvallinen ja hyvä olo.

Juoksut ovat nyt kyllä jo loppuneet, mutta en ole vielä oikein palautunut. Vieläkin on vaikea keskittyä mihinkään. Joskus aiemmin minulla oli niin paljon energiaa, että saatoin juosta talon ympäri kolme kertaa ennen aamupalaa ihan vaan juoksemisen ilosta. Sellaista vauhtia minussa ei ole enää. Toivottavasti pian palaudun ennalleni. 

Ystäväni Uuno

Meille tuli kylään uusi ystävä nimeltään Uuno. Hän on 5 kuukautta vanha cockapoo eli cockerspanielin ja villakoiran risteytys. Hän oli tosi söpö eikä pelännyt meitä juurikaan. 

Uuno on vielä niin pieni, ettei hän edes välittänyt siitä että minulla on juuri nyt juoksut. Minä olen itsekin vielä sen verran nuori, etten oikein tiedä mikä näiden juoksujen tarkoitus on. 

Kävimme Uunon kanssa läheisellä pellolla riekkumassa. Uuno ei halunnut kuvaan meidän viereen, vaan jäi tuonne kauemmas istumaan. 

Illalla isäntäväki kävi kaupungilla syömässä ja Uuno pääsi mukaan. Sipi ja minä odottelimme kotona. Uuno pyöri katuliidussa ja keltaista väriä meni hänen viiksiinsäkin. 

Seuraavana päivänä lähdimme porukalla käymään Ramsholmenissa. Se oli mukava lenkki, vaikka näimmekin yhden meitä erittäin uhkaavasti lähestyvän oravan ja jouduimme äänekkäästi komentamaan sen muualle. Siinä rötäkässä hyppäsimme sillalta kaislikkoon ja emännän käsi paiskautui sillan kaidetta päin. Hiukan ihmettelimme itsekin, miten sinne kaislikkoon päädyimme ja minne se orava lopulta ehti kadota.