Uudessa kodissa

Me olemme muuttaneet uuteen kotiin. Nyt meillä on oma pieni piha eikä tarvitse enää kulkea hissillä ylös ja alas. Olemme Rekun kanssa viihtyneet tosi hyvin, kun meillä on omat tutut häkit ja lisäksi koirasänky, jossa nukumme vuorotellen. Rekku on vielä ominut portaikon alapuolella olevan paikan omaksi pesäkseen. Minun kummitätini on ulkoiluttanut meitä joka päivä, mikä on tosi hauskaa. Täällä on paljon kivoja lenkkipolkuja ja saamme olla vapaina melkein koko ajan.
Minä en ole vielä rikkonut yhtään mitään uudessa kodissa, en ole edes siirrellyt mattoja. Ajattelin ehkä jättää pentumaisen tuhoamisvimman taakseni.

Ikävä isäntää

Minä olen vähän allapäin. Ihmetyttää, että mihin se isäntä taas on lähtenyt. Se aina lähtee jonnekin muutamaksi viikoksi, eikä ota meitä mukaan. Emäntä on allapäin, ja sitten minustakin tulee surullinen. Rekku on kertonut, että isäntä on työmatkalla, ja että sillä on kaikki hyvin. Minulla on silti ikävä.

Terveystulokseni ovat tulleet!!!

Jipii! Minä olen nyt virallisesti terve, ainakin Kennelliiton vahvistamien testitulosten mukaan. Siis ainakin fyysisesti.

Sain kenkää!

Eilen isäntäväki lähti hiihtämään ja jättivät minut sisälle lojumaan. Ladulle ei kuulemma voi ottaa koiria. Siitä hyvästä minä järjestin hiihtoreissulta palaajille yllätyksen. Isäntä oli jättänyt sisäjalkineensa oven viereen. Niiden päällinen on... tai siis oli - nahkaa. Nyt se on enimmiltä osin teippiä, sillä tuhotyöni onnistuttiin jotenkuten korjaamaan. Joitain nahanpalasia jäi matolle kertomaan tapahtuneesta, mutta suurin osa irrottamistani nahanpalasista eivät enää koskaan näe päivänvaloa. Tai ehkä sittenkin näkevät, huomisen puolella, tuolla ulkosalla, mikäli ne eivät sattuisi olemaan helposti sulavia.