Ensilumi!

Meille satoi tänään ensilumi! Kyllä me ihmettelimme kun maa oli valkoinen. Eilen illalla ei ollut vielä lumesta tietoakaan.

Meistä olisi ihanaa, jos lumi jäisi maahan koko talveksi, mutta luultavasti se sulaa kohta pois.

Paras ystäväni

Sipin kanssa olemme parhaat ystävät nyt ja aina. Kukaan ei tunne minua yhtä hyvin. Sipi tietää jokaisesta eleestäni, mitä ajattelen ja mitä meinaan seuraavaksi tehdä. Me ymmärrämme toistemme mielentiloja pelkästä katseesta.
Jokainen aamu alkaa sillä, että pesen Sipin silmät ja korvat. Se on tärkeää läheisyyttä meille molemmille.
Jos olen allapäin, Sipi ilahduttaa minua hyppäämällä kevyesti minua päin ja haukahtamalla.
Lenkillä annan Sipin kävellä edellä ja seuraan hänen liikkeitään ja eleitään tarkkaan. Tiedän heti Sipin hännän ja korvien asennosta, onko edessä jotain, mihin pitää reagoida. Ilman Sipiä moni asia jäisi huomaamatta. Sipi saa olla minun korvani ja silmäni nyt kun alan tulla vanhaksi.
Yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa. Kun toinen keksii jotain kiinnostavaa haisteltavaa, on toinen heti juonessa mukana. Tutkimme polkuja ja tätä elämää yhdessä.

Syysloma Ahvenanmaalla

Meillä oli viime viikonloppuna syysloman aika. Lähdimme Ruotsinlaivalla Maarianhaminaan perjantaina aamulla. Laivat ovat meille jo tuttuja, olemme menneet niillä monta kertaa. Aina se reissaaminen silti vähän jännittää. Ahvenanmaalla olemme käyneet aiemminkin.
Tällä reissulla olivat mukana emäntä sekä kummitätini ja taapero.



Majoituimme meren rannassa olevaan mökkiin Eckerön saarella.



Ahvenanmaalla maisemat ovat merelliset.



Oli siellä metsääkin tietenkin. Tähän aikaan vuodesta on käynnissä metsästyskausi, joten emme voineet olla lainkaan vapaana metsässä. Rannassa onneksi saimme vähän käyskennellä ilman talutusremmejä.



Sipi kävi uimassa aina kun se oli mahdollista.



Kävin minäkin sitten kahlaamassa vähän. Tästä kahlailusta seurasi valtavat hepulit ja jahtasimme toisiamme rannalla niin että hiekka vaan lensi.



Raitis meri-ilmasto tekee hyvää myös meille koirille.



Kyllä näissä maisemissa kelpaa lomailla.



Iltaisin meitä nukutti kovasti. Onneksi saimme mennä mökin sohvalle  ̶  siihen oli levitetty meidän oma peitto suojaksi enimmiltä koirankarvoilta. Ilmeisesti kaikki ihmiset eivät pidä siitä, että sohvalla on koirankarvoja. Outoa.



Viimeisenä lomapäivänä kävimme vielä tutustumassa Maarianhaminaan. Siellä oli kaunis syysmaisema.

Härmälän rotkolla

Teimme jälleen uuden aluevaltauksen, kun kävimme tutustumassa Härmälän rotkoon. Se on tässä melko lyhyen automatkan päässä, mutta emme olleet aiemmin käyneet siellä, vaikka se onkin ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Kannatti lähteä, sillä se oli erittäin hieno paikka.

Heti saavuttuamme lähdimme katsastamaan ison rakoluolan. Sinne oli melko vaikea kulkea, mutta selvisimme hienosti melkein loppuun asti. Meinasimme ensin kävellä luolan läpi, mutta sitten maasto osoittautui niin vaikeaksi, ettemme me koirat olisi siitä millään selvinneet.

Rotkon seinät olivat todella korkeat, jopa 20 metriä.

En tiennyt, mihin suuntaan olemme menossa. Päivänvalo valaisi rotkon pohjaa juuri ja juuri.

Ylhäällä kallion päällä oli myös hienot näkymät! Sipi esittää kansallisromanttista hahmoa tässä maisemassa.

Nipsu oli myös mukana retkellä. Hän on oppinut poseeraamaan.

Mekin olemme tietenkin erittäin hyviä valokuvamalleja.

Kun tulimme takaisin alas, olin helpottunut. Ei tarvinnut enää katsoa jokaista askelta niin tarkkaan.

Korkeat kalliot ja kiva retki!

Lokakuinen päivälenkki

Kävimme tänään Maskun Rivieralla aurinkoisella päivälenkillä. Oli niin erikoinen valaistus, että kamera otti meistä monta hyvää kuvaa.

Alkulenkki mentiin metsäreittiä pitkin. Täällä on paljon kivoja reittejä, eikä juuri koskaan tule ketään vastaan.

Näissä maisemissa silmä lepää. Polku oikein houkuttelee meitä.

Mentiin pieniä siltoja pitkin ojien yli.

Lenkin puolivälin jälkeen mennään Karevansuon yli pitkospuita pitkin. Minä en pidä pitkospuista, mutta tässä ne vielä menettelevät, kun voin tarpeen tullen kävellä pitkospuiden vieressä polulla. Se ei ole vielä niin märkä tähän aikaan vuodesta.

Rivieralla on paljon tällaisia kivoja hiekkakuoppia, joissa voi uida. Tänään en mennyt uimaan, koska oli sen verran kylmä ilma. Hörppäsin vain vettä janoon.

Tummat pilvet lähestyivät, mutta me emme onneksi kastuneet.

Ehdin tutkia metsää tarkkaan ja vähän maistella maata. Syön joskus multaa ja sellaista. Näin kun Rekku teki sitä vanhana ja nyt ymmärrän miksi. Se on vaan niin hyvää.

Sipi päätti käydä kahlaamassa kunnolla.

Minä ajattelin että pysykööt siellä vedessä! Jäin törmälle tuijottamaan, enkä antanut Sipin nousta rantaan.

Lopulta tietenkin päästin sen, ja sitten me leikimme. Leikin jälkeen Sipi roikotti taas kieltään.

Näin hauskoja lenkkejä me teemme täällä. Joka viikko on jotain vähän erikoista ja jännittävää, kun menemme lenkille sellaisiin paikkoihin, joissa emme käy niin usein. Koskaan ei voi tietää, missä olemme kun auton takaluukku aukeaa.

Vartsalassa syyspäivän vietossa

Eilen oli mukava päivä, koska pääsimme isäntäväen kanssa puuhailemaan kaikkea kivaa koko päivän. Heti aamusta lähdimme autolla Vartsalaan. Siellä oli myös Urpo ja Kärsä sekä paljon ihmisiä. Ensimmäisenä kun menimme sisälle, Urpo kävi syömässä keittiöstä kolme isoa karjalanpiirakkaa. Hän sai kauhean kurinpalautuksen, mutta oikeasti meitä kaikkia nauratti se.

Ihmiset söivät brunssia aika pitkään ja Sipi ja minä makoilimme pöydän alla. Urpo ja Kärsä olivat olohuoneen matolla.
Ruuan jälkeen pääsimme ulkoilemaan. Kävimme venerannassa ja luontopolulla. Oli tosi kiva ulkoilla ja nauttia hyvästä seurasta.

Rannassa poseerasimme kameralla, mutta kuvasta voisi saada sen oletuksen, että meitä ei poikien seura kiinnostanut. Oikeasti meillä oli hauskaa yhdessä.

Laiturilla Sipi ja seisojat kävivät tutkimassa paikkoja. Minua ei kiinnostanut kävellä sinne, koska kuten tiedätte, inhoan laitureita.

Loppupäivästä olimme kotona. Pihakastanjasta oli pudonnut kaikki lehdet aamupäivällä, joten siinä riitti haravoimista. Isäntäväki teki muitakin pihahommia, joissa avustimme parhaamme mukaan.