Viime lauantaina tapahtui jotain hauskaa: meille tuli kylään kummitätini taaperon kanssa!
Taapero on oppinut kävelemään, joten se seikkaili ympäri asuntoa ja otti käsiinsä kaiken, mikä lähti irti. Me osasimme hyvin väistää sitä, eikä se oikeastaan ollut meistä kovin kiinnostunut, onhan sillä kotona kaksi omaakin koiraa.
Maanantaina lähdimme autolla Sankt Peter-Ordingiin rantakävelylle Pohjanmeren äärelle.
Heti kun pääsimme rannalle, me aloitimme kauheat painit!
Meillä molemmilla oli vauhti päällä ja riemastuimme avarasta tilasta ja pehmeästä hiekasta.
Kävimme tietysti myös vedessä toteamassa, että se on aika lämmintä ja suolaista. Hiekka tarttui mukavasti märkään turkkiin.
Kävelimme rantaa pitkin ensin pohjoiseen. Oli nousuvesi ja ihmiset päättivät pitää pienen evästauon rannalla kaukana vesirajasta. No, siinä rupatelessa he eivät huomanneet, että vesi nousi ja nousi, ja hetken päästä se oli jo aika lähellä meitä. Meidän piti äkkiä pakata kaikki tavarat ja lähteä kauemmas.
Lähdimme kävelemään takaisinpäin ja meidänkin energiatasot alkoivat vähän tasaantumaan.
Sipi joi merivettä, vaikka meillä oli juomavettä mukana pullossa.
Ilma oli melko lämmin ja aurinkokin pilkahti välillä. Onneksi pääsimme uimaan koko ajan niin ei tullut kuuma.
Maltoimme pysähtyä kuvattaviksi. Rannalla oli aika paljon ihmisiä, mutta tilaa on niin paljon ettemme joutuneet kävelemään kovin lähellä niitä.
Lopulta olimme kävelleet tosi pitkään ja käyttäneet lähes kaiken energiamme. Kun ihmiset pitivät taas (!) evästaukoa, me otimme pienet torkut. Silmät menivät väkisin kiinni, vaikka kuinka koitimme vahtia.
