Villuri-Valluri 8 vuotta!

Tänään on minun syntymäpäiväni ja täytän 8 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi teimme pitkän lenkin Elben rannassa ja pääsimme Sipin kanssa uimaan. Olisi emäntäkin voinut uida jos olisi ottanut uikkarit mukaan, sillä ulkona on melkein 25 astetta lämmintä ja rannalla oli muitakin uimareita.

Tässä tallustelemme Elben rannassa suosittua ulkoilureittiä. Juuri tässä kohtaa on koirien "Auslaufzone" eli alue, jossa kaikenlaiset koirat saavat juosta vapaana. Tällä kertaa tässä ei tullut muita vastaan. Tuossa vasemmalla pusikon takana on Elbe.

Hiekkaranta on monen kilometrin pituinen ja yleensä täällä juoksentelee koiria vapaana. Koirat eivät häiritse ketään, koska ne eivät välitä ihmisistä eikä muista koirista. Kaikki ovat tottuneet elämään näin.

Jenischparkissa on isot aukeat. Tänään puistossa oli tosi paljon koiria, vaikka tässä kuvassa olemmekin Sipin kanssa kahdestaan. Tapasimme ainakin yhden unkarinvizslan, noin 10 whippettiä (joita Sipi pelkäsi!), pari saksanpaimenkoiraa ja monta muuta koiraa.

Minusta ei juuri näe, että olen jo seniori-iässä. Paitsi jos katsoo tarkkaan, voi huomata että kuononi on vaalentunut. Sehän ei oikeastaan pitsapohjan väristä valkkaria haittaa.

Lempparimetsä

Uusi suosikkimetsä on löytynyt. Niistä puistoista, joihin olemme tähän mennessä tutustuneet, Marienhöhe Waldpark on meidän suosikki. Olemme käyneet siellä joka viikko.

Usein siellä remmit ovat mukana vain rekvisiittana, ei niitä juuri tarvitse käyttää. Muut koirat tervehtivät meitä iloisesti ja me vastaamme yleensä iloisina takaisin. Joskus tosin käytämme liian kovaa ääntä, mistä kaikki eivät pidä. Useimmiten kaikki menee kuitenkin ihan hyvin.

Kuljemme pääpolkuja eli leveitä hiekkateitä tai sitten polkuja, joita ei meinaa huomata ellei katso tarkkaan. Meistä poluilla on kaikista kivointa.

Poluilla ei yleensä näe muita ihmisiä eikä koiria, se on hyvä niin voimme kulkea rennosti. Metsän eläimiäkään ei ole näkynyt, ainoastaan lintuja ja oravia.

Marienhöhe Waldparkissa kuljemme puistomaisessa lehtimetsässä ja käymme aina pulahtamassa lammessa. Se on erityisen hauskaa ja usein siellä on muitakin koiria.

Kaikenkaikkiaan mukava metsä. Olisipa se vähän lähempänä niin voisimme käydä siellä joka päivä. 

Helteinen syyskuu

Täällä Hampurissa on ollut kauhean kuuma siitä asti kun muutettiin. Melkein joka päivä on ollut 30 astetta lämmintä. Minulle ja Sipille tällaiset helteet ovat liian paljon. Emme me jaksa juosta tuolla puistoissa, vaikka tilaa olisi ja olemme molemmat olleet vapaanakin. Ei vaan jaksa.
Marienhöhen Waldparkissa on mukava lampi, jossa koirat saavat uida. Siellä tapaamme aina muita kivoja koirakavereita, joiden kanssa uimme ja riekumme. Se on hauskaa, sillä sitä voi tehdä kuumallakin kelillä. Sinne on kyllä noin puolen tunnin automatka, eli emme voi mennä sinne joka päivä.

Uuden elämän alku

Nyt olemme aloittaneet uuden elämän täällä Saksassa. Kotimme oli viikon verran aika sekaisin ja jouduimme asumaan laatikoiden keskellä. Ei se nyt varsinaisesti meitä haitannut, mutta hiukan stressaavaa oli kun isäntäväki järjesteli tavaroita koko ajan, enkä tiennyt ollaanko taas lähdössä jonnekin. Nyt näyttää onneksi siltä, että olemme saaneet kaiken järjestykseen ja jäämme tänne. Huojentavaa!

Kävimme viime viikolla Elben rannassa uimassa. Rannalla oli paljon ihmisiä viettämässä aikaa, vaikka oli jo ilta ja aurinko oli laskemassa. Ensin me hieman mietimme, onko sopivaa viedä koiria hiekkarannalle, mutta siellähän oli muitakin koirakavereita! Kaikki uivat ja juoksentelivat vapaana ja meitäkin tuli muutama moikkaamaan. Aluksi me tietysti näön vuoksi hieman kovistelimme, mutta täällä koirat ovat aika rentoja ja tottuneet kulkemaan vapaana ja tapaamaan vieraita koiria. Niinpä nämä kohtaamiset ovat sujuneet hyvin, ja nykyään mekin tervehdimme muita ihan asiallisesti ilman erityistä draamaa. Yleensä pääsemme vapaaksi kun toinen koira tulee vastaan, ellemme ole jo vapaana. Täällähän lähes kaikki koirat kulkevat ilman remmiä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Meidän uudet lenkkipolut ovat aika paljon urbaanimmat kuin aiemmin. Kotiovelta pääsemme pienee puistoon, jossa asuu suuri kaniyhteisö. Sipillä on suuria vaikeuksia tottua kaneihin, ja olen minäkin niitä vähän kytännyt. Niitä on niin paljon, että iltaisin saattaa nähdä kerralla 10 ihan lähellä.
Kun mennään autolla vähän kauemmas, pääsemme joko Volksparkiin, Blankenesen tai Rissenin metsiin. On tietysti paljon muitakin vaihtoehtoja, mutta emme ole vielä ehtineet kartoittaa niitä.

Blankenesen rannalle kuljetaan kapeita katuja pitkin, jollaisia minä en ole koskaan ennen nähnyt. Ihan kuin sokkelossa.

Blankenesessä on myös kiva hiekkaranta, jossa saimme juosta vapaana vedessä ja rannassa. Tapasimme taas monta kivaa koirakaveria, eikä kukaan paheksunut vaikka juoksimme vapaana. 

Tulimme poispäin Römischer Gartenin läpi, jossa tunsin vihdoin pääseväni arvoiseeni paikkaan. Minunlaiseni arvokkaan leidin pitäisi aina kävellä vain tällaisissa puistoissa, jossa puut ja pensaat on leikattu kauniisti.