2012 yhteenveto

Tänään on vuoden 2012 toiseksi viimeinen päivä .Vuosi on ollut tapahtumarikas, eikä pelkästään hyvässä mielessä. Tässä hieman yhteenvetoa.

Tammikuussa kävin Kuusankoskella tervehtimässä ystävääni Millaa.

Helmikuussa kitalakeeni juuttui paha keppi ja jouduin hieman paniikkiin.

Maaliskuussa esittelin minusta tehtyjä maalauksia ja seurustelin erään pienen pojan kanssa.

Huhtikuussa kävimme Pyhätunturilla talvilomalla. Junassa oli hauska matkustaa ja perillä oli ihanan talvista. Teimme pitkiä kävelylenkkejä jäällä ja metsissä. Ihmisillä ja koirilla oli hyvä mieli!

Toukokuussa selkääni tehtiin luukku ja kävin saaristossa minilomalla sekä Hangossa ampumaleirillä.

Kesäkuussa minua puri kyy ja toipumiseen meni pari viikkoa.

Toivuttuani kävimme toisellakin lomalla saaristossa heinäkuussa. Lekottelin nurmella, söin ulkona ja uin paljon.

Elokuussa teimme automatkan Pohjois-Suomeen, yövyimme laavulla ja minä emännöin Everin ja Justuksen vierailua.

Syyskuussa muutimme Tampereelle, kävimme kasvattajan leirillä ja minä täytin neljä vuotta.

Lokakuussa Sipi tuli taloon ja muutti kaiken. Minusta tuli laumanjohtaja.

Marraskuu meni nopeasti, oli pimeää ja kuraista. Sipi kirjoitti oman pissalaulunsa.

Joulukuun alussa jouduin ikävään tappeluun vanhan ystäväni Bertan kanssa. Silmään laitettiin tikit, mutta onneksi parannuin nopeasti. Joulukuussa Sipi lähti omille teilleen melkein tunniksi ja säikäytti meidät kaikki.
Joulu meni mukavasti kotosalla. Ulkoilimme, söimme ja nukuimme paljon. Kävimme Lahdessa eilen viemässä uudenvuodentoivotukset ja huomenna meillä on taas mukava reissu tiedossa. Siitä enemmän ensi vuoden puolella.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Lahteen

Lähdemme tänään Lahteen kyläilemään koko porukalla. Onkohan siellä kaikki ennallaan ja yhtä paljon lunta kuin viime talvena? Kohta se nähdään. Ruokaa on pakattu näköjään kahdeksi päiväksi. Isäntä laittoi loput joulukinkut pakkaseen, mutta sitä ennen saimme maistaa pienet siivut kinkkua (Sipi meinasi syödä samalla isännän sormet).

Joulun odotusta

Meille on kuulemma tulossa joku. Isäntäväki ja kaikki muutkin puhuvat koko ajan siitä miten "joulu tulee". Se on vähän stressaavaa, kun minä olen muutenkin melko herkkä reagoimaan sanaan "tulee". Jos joku kysyy minulta "kuka tulee" niin ryntään ovelle haukkuen, tai jos ollaan ulkona säntään heti menosuuntaan tähystämään. Joku on siis tulossa, mutta kuka se joulu oikein on?

Tässä kuvassa odottelemme joulua Särkijärven jäällä. Minä istuin syvään lumeen niin että häntäni jäi hangelle, mutta Rekku ei halunnut istua vaikka hänellä oli pomppa päällä, koska pakkasta oli 18 astetta. Sipi on taas kasvanut.

Sipi toimistolla ja tikkien poisto

Tänään on ollut vauhdikas päivä. Lunta on tullut aamusta asti ja metsät on ihan pullollaan uutta lunta. Mihinkään ei voi mennä tarpomatta uudessa, pehmeässä lumessa vatsaa myöten. Minusta se on aivan mahtavaa!

Isäntä käytti meidät aikaisin aamulla pihalla, niin aikaisin, että silloin taisi oikeastaan olla vielä yö. Onneksi emäntä vei meidät herättyään pitkälle aamulenkille Särkijärven rantaan. Painimme Sipin kanssa lumessa läkähdyksiin asti.

Iltapäivällä emäntä tuli kotiin ja haki Sipin. Ne menivät emännän työpaikalle koko iltapäiväksi. Sipi hurmasi ihmisiä koko ajan. Aina joku uusi ihminen tuli ihastelemaan ja silittämään. Kaikki sanoivat, että Sipi on niin nätti ja suloinen. Tottahan se on!

Illalla oli vielä ohjelmaa: minulle oli varattu aika tikkien poistoon. Etukäteen oli hieman epäselvää, annanko poistaa tikkejä ilman rauhoitusta, koska tikit olivat aivan silmäkulmassa. No, huoli oli turha! Nojailin emäntään ja pysyin rauhallisena. Eläinlääkäri sai tikit poistettua ja minä vain istuin paikoillani. Niin hieno koira minä olen!
Silmään jää pieni kauneusvirhe, mutta muuten se on parantunut hyvin. Ompeleet oli kuulemma hyvin laitettu ja silmän toiminta säilyy entisellään. Kyyneleet pysyvät silmän sisällä eikä silmään törrötä karvoja. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Suunniteltua pidempi lenkki

Tänään kävimme isännän, Rekun ja Sipin kanssa päivälenkillä lähimetsissä. Ulkona oli oikein mukava pakkassää, joskin tuuli ja tuiskutti jonkin verran. Olimme kävelleet metsiä pitkin noin puoli tuntia ja olimme jo melko lähellä kotia kun Sipi yhtäkkiä katosi. Metsässä oli paljon tuoreita peuran jälkiä, joten ehkä Sipi lähti jonkin peuran jälkeä haistelemaan. Sipi ei isännän huuteluista ja Rekun haukuista huolimatta tullut enää meidän luo, joten lähdimme etsimään sitä. Kiersimme koko metsän kolmeen kertaan huudellen, vislaten ja haukkuen, mutta Sipistä ei näkynyt jälkeäkään - tosin lumisade peitti meidän omatkin jälkemme hyvin nopeasti. Kuulostelimme myös hyvin tarkasti sen varalta jos Sipi olisi jäänyt valjaistaan kiinni oksaan tai pudonnut johonkin kuoppaan, mutta tuuli peitti alleen kaikki äänet.

Olimme etsineet melkein tunnin ja aloimme jo vähän huolestua, sillä Sipi on aikaisemmin ollut omilla teillään vain joitain minuutteja, ja niitäkin kertoja on vain muutama. Isäntä päätti kuitenkin tarkistaa olisiko Sipi sittenkin löytänyt omin päin kotiin, koska sinne oli vain n. puolen kilometrin matka ja reitti on Sipille tuttu. Mutta Sipiä ei näkynyt kotitalon pihalla. Joutuisimme siis jatkamaan etsintää, mutta ensin halusimme syödä ja juoda vähän, sillä metsässä tarpominen käy voimille. Riemu oli sitä suurempi, kun Sipi olikin meitä vastassa rappukäytävässä! Pihan rakennusmiehet kertoivat, että Sipi oli odottanut rapun ulkopuolella n. puoli tuntia, jolloin he olivat käyneet päästämässä sen sisälle lämmittelemään. He olivat arvanneet, että olimme jääneet metsään etsimään pentua. Onneksi kotimatkalla ei tarvinnut ylittää autoteitä.

Sipi oli vähän nolo ja kylmissään, mutta muuten ihan kunnossa. Toivottavasti pentu ottaa tapauksesta opikseen ja seuraa jatkossa tarkemmin omaa laumaansa kuin peuran jälkiä!

Sipin oppimiset

Sipi on oppinut jo monta uutta asiaa.

Aamulla kun olemme menossa syömään aamupalaa, Sipi odottaa kiltisti Rekun ja minun kanssa. Joudumme joskus istumaan aika pitkään, ennen kuin kaikki rauhoittuvat ja Sipi lopettaa vinkumisen. Vasta sitten saamme luvan aloittaa ruokailun. Minä syön nykyään keittiön puolella, niin on parempi kaikille.

Kun ulkoilemme, Sipi on oppinut ohittamaan muut koirat ja ihmiset melko rauhallisesti. Enää se ei räksytä kaikille hullun lailla, eikä yritä mennä tervehtimään kaikkia. Tänäänkin Rekku ja Sipi ohittivat haukkuvan suomenpystykorvan ilman inahdustakaan, ja vieläpä kytkemättä!

Sipi osaa myös istua ja mennä maahan käskystä (jos sitä sattuu huvittamaan). Se osaa myös istua perusasennossa (hyvin pienen hetken) ja tulla luokse (sillointällöin).

Minusta on mukavaa, kun Sipi on kasvanut isommaksi. Olen ottanut tavaksi pestä Sipin silmät joka päivä. Oma silmäni on vielä kipeä ja joudun pitämään kauluria melkein koko ajan. Tässä sain olla hetken ilman inhottavaa kauluria.

Tappelussa

Meillä piti olla niin mukava reissu! Lähdimme eilen ajamaan Raisioon vanhalle kodille. Autossa oli aika lämpimät tunnelmat, kun matkustimme kaikki kolme takakontissa. Ulkona oli noin 15 astetta pakkasta, mutta meillä oli ihanan lämmintä, kun olimme niin lähekkäin.
Raisiossa kävimme hieman temmeltämässä vanhoilla lenkkipoluilla. Minä muistin vielä kaikki reitit.
Sitten ajoimme Bertan luokse. Saimme ruokaa ja ulkolimme. Illalla minut pestiin samppoolla, koska edellisestä pesukerrasta on vierähtänyt jo ainakin kaksi vuotta. Rekku lähti naapuriin ja Sipi ja minä jäimme Bertan luokse.
Aamupäivällä kävimme metsälenkillä ja yhtäkkiä Bertalla ja minulla paloi käämit. Me aloimme rähisemään ja painimaan ihan tosissaan. En yhtään muista, mistä riita alun perin alkoi, mutta sen muistan, että olin tosi vihainen Bertalle ja Bertta minulle. No sitten ihmiset saivat tilanteen rauhoitettua. Kävelimme kotiin. Siellä minun silmääni alkoi inhottavasti särkeä ja siitä tuli verta. Ei auttanut muu kuin lähteä lääkäriin paikattavaksi, sillä kaikkien kauhuksi alaluomi oli vähän repaleinen.

Minut nukutettiin ja silmäkulmaan ommeltiin 9 tikkiä. Kun heräsin, olin ihan kanttuvei enkä pystynyt kävelemään suoraan. Nukuin eteisessä ja lattialle lirahti pissat. Oli niin paha olla, että vain itkin.

Nyt olemme kotona ja minä koitan levätä häkissäni. Minulla on kauluri päässä ja jouduin antibioottikuurille. Olo on kurja.

Onneksi näistä aina selvitään.