sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Marienhöhen lenkki

Vihdoin aurinkoinen viikonloppu! Lähdimme emännän kanssa Marienhöheen kävelylle - emme olleetkaan olleet siellä pitkään aikaan.


Emme kyllä millään olisi halunneet heti lenkin alkuun poseerata kameralle, kun olisi ollut paljon mielenkiintoisempiakin hommia.


Esimerkiksi kaikkien tärkeiden hajujen nuuhkiminen.



Onneksi Marienhöhessä on pieni lammikko, jossa voi uida. Minulla oli nimittäin ihan kamalan kuuma. Ilman lämpötila oli yli 20 astetta, joten uskotte varmaan että turkki päällä tarkenee.


Noudimme vedestä pieniä keppejä, koska emäntä ei muistanut ottaa meidän vesileluja mukaan. 


Uinnin jälkeen nousimme harjun päälle portaita pitkin.


Poseeraaminen sujui paremmin, kun meillä oli märät turkit ja parempi mieli.


Sitten meille tehtiin etsintärata. Se on sopivaa aivojumppaa lenkin lomaan.


Me olemme etsinnässä aika tasaväkisiä. Sipi on nopeampi, mutta minun kuononi on tarkempi.


Sipin etuna on myös notkeus. 


Hän vääntäytyy tarvittaessa vaikka minkälaiselle mutkalle. Herkut on löydettävä!


Lopuksi pidimme pienen palauttavan keppienrouskutustauon. 

Kaikenkaikkiaan meillä oli mukava lenkki lämpimässä säässä.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Pieni vieras Suomesta

Meille tuli viime viikolla vieraita Suomesta! Rakas kummitätini tuli kylään jonkun pienen käärön kanssa, jota emme olleet aiemmin tavanneet. Minua se ei kiinnostanut lainkaan, enkä viitsinyt edes tervehtiä sitä.
Kummitäti sen sijaan oli mukava vieras! Minua ja Sipiä kyllä vähän harmitti, etteivät Urpo ja Kärsä olleet mukana ollenkaan.

Sipi oli kiinnostunut vauvasta. Hänellähän on kokemusta kahdeksan vauvan hoitamisesta, joten hän tietenkin kävi vähän väliä tarkastamassa, osaako kummitätini syöttää ja hoitaa vauvaa. Ihan hyvin se minun mielestäni sujui, mutta Sipi halusi silti olla koko ajan lähellä valvomassa. Eihän sitä tiedä, jos Sipillä olisi ollut jotain hyviä vinkkejä.


Sipi tarkistaa vaipanvaihtotilanteen. 


Aina kun vauva piti jotain ääntä, oli Sipi paikalla. Sipi oli kuitenkin tosi hellä vauvalle, ei mennyt koskaan liian lähelle eikä koskettanut vauvaa kuin ihan varovasti kuonolla. Tietenkin hän vielä muistaa, miltä se tuntui kun vieraat ihmiset tulivat koskettelemaan hänen vauvojaan.

Myöhemmin minäkin vähän tutustuin vauvaan ja nuuhkin sitä. Taisin vähän nuolaistakin, mutta se ei kuulemma ole sallittua.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Tikkien poisto

Sipin vatsasta poistettiin tikit tänään ja kaikki meni ihan hyvin. Sipiä toimenpide tosin pelotti, koska se tehtiin samassa paikassa, jossa syksyllä hoidettiin tulehtuneita anaalirauhasia. Paikasta oli jäänyt pahoja muistoja, mutta tällä kertaa toimenpide oli nopea ja kivuton.

Nyt olemme molemmat terveitä ja steriloituja ja voimme viettää rauhallista elämää ilman puolivuosittaisia hormonivaihteluita.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kevätpäivä puistossa

Tänään aurinko paistaa lämpimästi ja päätimme lähteä Jenischparkiin nauttimaan kauniista päivästä.
Isäntäväki piti välillä taukoa penkillä ja me lepäsimme pehmeällä nurmikolla.


Sipin vatsa on paljas, joten hän ei halunnut maata niin että maha koskettaa nurmea.


Minä nautin lämpimästä ilmasta ja pötköttelin auringossa rentona. Ohikulkevia ihmisiä vähän nauratti, mutta minä en välittänyt siitä.

Sipi oli vähän aikaa ilman remmiä, koska hänen vointinsa on jo hyvä. Sitten meno uhkasi yltyä villiksi, koska Sipillä on paljon käyttämätöntä energiaa, niinpä hän joutui olemaan loppumatkan kytkettynä.

Tapasimme puistossa sattumalta ystävämme Henrin ja Vronin, mikä oli tietenkin aika hauskaa. Minä leikin vähän Vronin kanssa ja kyttäsin heidän emäntänsä taskusta herkullisia makupaloja.

Erittäin hyvä puistopäivä tänään!

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Sipin vointi

Tänään Sipi voi jo paljon paremmin kuin eilen. Aamulenkillä hän jopa halusi painia minun kanssani ja heittäytyi nurmikolle selälleen! Emäntä ei kuitenkaan sallinut painia eikä riehumista vielä. Minusta se on aika tiukkapipo.

Sipi on jo tehnyt pissoja ja kakkoja normaalisti, ja kuten aina, on Sipillä hyvä ruokahalu. Täytyy varmaan kertoa hänelle, että steriloidut nartut lihovat herkästi ja kannattaisi alkaa vahtia kurveja.

Tässä hän lepää eteisessä lempipaikallaan, odottamassa isäntää töistä.


Leikkauksen jäljiltä vatsa on karvaton ja punainen. Se näyttää pahemmalle kuin mitä onkaan.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Sipin sterilointi

Eilen Sipi vietiin eläinlääkärille operoitavaksi. Kyseessä oli sterilointi, joka on minullekin tehty aikanaan.
Lähdin mukaan seuraneidiksi autoilemaan. Perillä emäntä otti vain Sipin autosta mukaansa ja minä jäin odottelemaan. Lääkärissä Sipille oli annettu suoraan suoneen jotain outoa ainetta, jonka vuoksi hän simahti samantien. Emäntä allekirjoitti jotain papereita ja sitten Sipiä jo kärrättiin leikkaussaliin.
Minä lähdin sillä välin emännän kanssa tutkimaan uusia seutuja. Ilma oli mitä keväisin ja meistä oli ihan kiva ulkoilla.
Lopulta istuimme puistonpenkille odottamaan puhelua eläinhoitajalta. Kun puhelin sitten soi, minä hyppäsin takaisin autoon ja emäntä meni Sipin luokse. Se oli vielä vähän unessa ja hyvin sekava.
Sipin päässä oli kuonokoppa, jottei hän herätessään vahingossa (tai tahallaan) repisi vatsasta tikkejä irti. Kun Sipi oli herännyt enemmän, otettiin kuonokoppa pois ja myös etutassussa ollut kanyyli.


Lääkäri kertoi, että leikkaus oli mennyt suunnitelmien mukaisesti eli ihan hyvin. Munasarjat poistetiin tähystysleikkauksessa.
Sipi tuli autoon ja ajoimme kotiin. Hänen päällään oli hassu potkupuku, jottei hän pääsisi nuolemaan haavoja.


Koko ilta meni vähän tokkuraisissa merkeissä. Minä onneksi pääsin isännän kanssa pidemmälle päivälenkille, mutta Sipi kävi vain ihan pikkuruisen lenkin eikä edes tehnyt tarpeitaan ennen kuin vasta illalla vähän ennen nukkumaanmenoa.

Tänään Sipi on syönyt hyvällä ruokahalulla ja juonut vettäkin. Lääkkeeksi hän sai antibiootit, mutta ei kipulääkettä. Kipulääke olisi varmaan ollut tarpeen, sillä Sipi on tosi vaisu tänään ja vaikuttaa kipeälle. Toivotaan että tilanne helpottaa pian. Tähystysleikkauksesta toipumisen pitäisi ainakin olla nopeampaa kuin avoleikkauksesta. Minullahan toipuminen kesti tavattoman kauan, kun menetin niin paljon verta leikkauksessa. Onneksi siitä on jo monta vuotta eikä sitä tarvitse enää muistella.