Matildanjärven lenkki

Eilen oli aurinkoinen päivä ja isäntäväki pakkasi minut autoon ja ajoimme Matildaan. Ensin menimme ravintolaan syömään. Olen ollut siellä ennenkin pari kertaa ja tälläkin kerralla käyttäydyin oikein hienosti.

Sitten kävimme hakemassa mukaan Urpon ja Kärsän ja menimme vielä läheiseen kahvilaan. Minä meinasin seota kun näin pojat. He ovat niin ihania! En osaa päättää kumpi on ihanampi, tykkään molemmista niin paljon.

Kahvittelun jälkeen menimme kiertämään Matildanjärven. Sää oli tosi aurinkoinen joten ihan alkajaisiksi ihmiset koittivat saada meitä koiria uimaan. Minä en kauheasti innostunut, eikä oikein pojatkaan. 

Kyllä minä lopulta sitten kastoin tassut. 

Reitti oli yhtä kiva kuin muistelinkin. Hienoja maisemia ja pitkospuita.

Taukopaikalla meistä otettiin valokuva. 

Kuvauksen jälkeen tapahtui kauheita: menin tökkäämään kuonolla käärmettä! Onneksi se oli vain rantakäärme, mutta kaikki säikähtivät kauheasti. Minä itsekin pelästyin. Se lähti luikertelemaan kauemmas meistä, ja se hyvä niin. 

Sipi ei valitettavasti päässyt mukaan tälle reissulle, koska hän loukkasi tassun lauantaina. Siinä kävi vähän hassusti niin, että yllytin hänet mukaan ja lähdimme jahtaamaan naapurin kissaa. Jotenkin siinä hötäkässä päädyimme naapurin pihalle aidan taakse, eikä Sipi päässyt sieltä enää pois. Hänet piti käydä hakemassa ja nostamassa aidan yli. Minä olin toisen naapurin pihalla ihmettelemässä, mihin se kissa hävisi. En oikeastaan ollut edes pahoillani, koska se oli ihan hauska karkureissu.

Harmi vaan, että Sipin jalka jotenkin venähti ja hän rupesi ontumaan. Sen takia hän ei päässyt mukaan Matildanjärvellekään. Siitä olin kyllä pahoillani.

Vappuaaton hulinat

Vappuaattona oli aivan upea aurinkoinen ja lämmin sää. Me päätimme ettemme lähde pitkälle lenkille, koska se voisi olla liian rankkaa Sipille. Sen sijaan menimme autolla Västerbyhyn ja ajoimme aika lähelle erästä laavua, jolla emme olleet ennen olleet. Sinne paistoi koko illan aurinko ja paikka oli todella rauhallinen.

Isäntä teki nuotiopaikalle tulet, ja sillä aikaa kun odottelimme sopivaa hiillosta, otimme pienet nokoset laavussa. Oli lämmin ja mukava levätä vähän. 

Painotan sanaa "vähän", sillä en minä kauhean kauaa malttanut olla aloillani. Maailmassa on niin paljon tutkittavaa!

Isäntäväki söi makkaraa ja me odottelimme kiltisti. Koitimme näyttää erityisen söpöille, jotta saisimme jämät. Se onnistui! Emäntä teki meille makkaranpaloista etsintäradan kalliolle, se oli tosi hauskaa. 

Harmi vaan, että makkara oli jotain todella suolaista laatua ja sekä Sipillä että minulla meni maha aivan löysälle. Onneksi metsään ei ollut pitkä matka. Kävelimme vaan hiukan syrjään ja kävimme vaivihkaa tarpeillamme. 

Jossain vaiheessa minua alkoi kyllästyttää ja koitin ehdotella, että jatkaisimme reittiä eteenpäin. Minä näin ne punaiset reittimerkit puissa, meidän polku olisi jatkunut niin mielenkiintoisen näköisesti eteenpäin. Mutta isäntäväki vaan sanoi, että meidän pitää olla laavulla. 

Onneksi maisemat sentään olivat ihan ok. 

Illan tullen järvi tyyntyi ja valo muuttui pehmeämmäksi. Minuakin alkoi jo vähän väsyttää; meidän retki oli kestänyt jo neljä tuntia. 

Sipi levähti mättäällä eikä suostunut lähtemään liikkeelle, ennen kuin oli ihan varmaa, että menemme takaisin autolle. Sipin mielestä ei kannata ottaa yhtään turhia askeleita siinä vaiheessa kun on riittävän väsynyt.