Lyhyet päivät

Näin syksyllä päivät ovat todella lyhyitä ja meidän on kiirehdittävä, että ehdimme ulos isäntäväen työpäivän jälkeen ennen kuin aurinko laskee. Kohta se ei enää onnistukaan kun aurinko laskee niin aikaisin.
Toistaiseksi olemme vielä ehtineet metsään hämärällä ja Sipikin on osannut käyttäytyä. Pimeässä metsässä meitä nimittäin alkaa aina jännittämään kaikki metsän äänet ja liikkeet. Pienetkin rasahdukset saa meidät havahtumaan. Pitäisikö meidän käydä tarkistamassa kaikki äänet ja liikkeet? Usein Sipin mielestä pitää! Hän käykin välillä tarkistamassa erilaisia tilanteita ja palaa samantien raportin kera. Yleensä ei ole mitään erikoista raportoitavaa. Metsä vaan kuulostaa ja näyttää erilaiselta pimeällä.

Minun näköni on vähän huonontunut, joten Sipin silmät toimivat minunkin silminäni. Sipi tarkkailee ympäristöä ja minä tarkkailen Sipiä. Jos on jotain mihin pitää reagoida, Sipi hälyttää ja minä säestän.

Onneksi viikonloppuisin ehdimme valoisalla ulos. Valoisalla minäkin näen paremmin.

Viime sunnuntaina menimme taas Nipsun kanssa lenkille.

Minä piileskelen Sipin takana ja koitan salaa syödä mutaa maasta.

Kävimme Kullaanvuoren näkötornilla katselemassa maisemia.

Sipi ja Nipsu

Sipi kiipesi torniinkin (ensimmäiselle tasanteelle), mutta minä en viitsinyt kivuta sinne jyrkkiä portaita pitkin.
Maisemat olivat kyllä huikeat ja näkyvyys aurinkoisella säällä mitä parhain!

Elämää Varsinais-Suomessa

Olemme sopeutuneet oikein hyvin uuteen kotiimme Turun kupeeseen. Meistä on kivaa, kun on oma sisäänkäynti, eikä tarvitse vahtia mitään rappukäytävää. Emme myöskään joudu enää kylpyammeeseen pesulle.
Kaikkein kivointa on kuitenkin hyvät metsälenkit, jotka lähtevät ihan meidän takapihalta. Pääsemme siitä melko suoraa reittiä isolle metsäalueelle, jossa voimme ulkoilla huoletta. Ei tarvitse kuunnella liikenteen melua eikä väistellä autoja.
Olemme myös päässeet kavereiden kanssa ulkoilemaan. Tällä viikolla kävimme Nipsun ja Zuzan kanssa Haunisten altaalla. Tässä kuva lenkiltä, mutta Zuza ei halunnut kuvaan.

Ilmatkin ovat olleet mitä parhaimmat, kun on ollut lämmintä ja poutaista. Kyllä me oikeastaan odotamme jo talvea innolla. Kunpa pääsisi lumihankeen kierimään, se olisi parasta!

Sipin jännä päivä

Torstaina Sipillä oli jännä päivä. Hän pääsi käymään hevostallilla! Minä en lähtenyt mukaan, koska halusimme pitää tilanteen rauhallisena. Niinpä Sipi lähti tapaamaan Takua ja kävelemään pienen metsälenkin hevosseurassa.

Sipi ei ollut hevosista kovinkaan innoissaan. Päinvastoin häntä vähän pelotti kun karsinoista kurkisti isoja hevosenpäitä ja ne hipaisivat selkää kun niiden ohitse käveli. Ihmiset koittivat kovasti saada Sipiä tutustumaan Takuun, mutta Sipi vaan näytti Takulle hampaita, kun se tuli liian lähelle. Hahah, Sipi, ei se hevonen ymmärrä mitä hampaat tarkoittavat!
Lenkin jälkeen molemmat sentään suostuivat yhteiskuvaan.

Tallilla oli myös pari kissaa, joista toisen kanssa Sipillä oli pieni tuijotuskilpailu. Kun kissa ei lähtenytkään karkuun, Sipi ei tiennyt oikein miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Lopulta Sipi lopetti tuijottamisen ja kissa pääsi siirtymään turvalliseen paikkaan.

Illalla hauskan päivän päätteeksi kotona odotti lämmin sauna. Sipi tietenkin halusi myös saunoa, ja pääsikin ihan lauteille. Löylyä ei sentään Sipille heitetty, mutta pienet lämmöt hän sai ottaa, jotta luut ja lihakset lämpesivät kunnolla. Minä en saunomisesta välitä enkä edes yrittänyt mennä mukaan.

Hyvästi Hampuri

Meidän saksalainen kotikaupunkimme Hampuri on jäänyt taakse. Maanantaina kotiimme ilmestyi muuttomiehiä, ja tiistaina kaikki tavaramme oli pakattu muuttokuormaksi, joka lähti Suomeen. Me menimme vielä pariksi yöksi Wedeliin hotelliin, koska isäntäväellä oli asioita hoidettavana Hampurissa.

Koska olimme Wedelissä, päätimme mennä Holmer Sandbergeen ulkoilemaan. Siellähän olemme aiemminkin käyneet, joten reitit olivat tutut.
Pistimme pystyyn kunnon painit!

Wedelistä matka jatkui torstaiaamuna kohti Ruotsia. Ensin menimme laivalla Saksasta Tanskaan ja sieltä siltaa pitkin Ruotsiin. Tanskassa oli tuulista, mutta ulkoilimme eräässä pienessä niemessä kun isäntäväki piti ruokataukoa.

Ruotsissa menimme Markarydiin hotelliin yöksi. Kävimme iltalenkillä samassa paikassa, jossa kesällä pidimme taukoa. Kävelimme pimeällä hiekkarannalla ja vasta jälkeenpäin isäntäväki muisti, ettei Pohjoismaissa koirat saa tulla uimarannoille.

Hotellissa me annoimme isäntäväen nukkua meidän kanssa samassa sängyssä, vaikka se olikin aika ahdasta.

Seuraavana päivänä Ruotsissa kävimme jonkun Metallican entisen basistin muistokivellä. Meistä siinä ei ollut mitään tunteellista, ja aloitimme taas kauheat painit. Taustalla lehmät tuijottivat meitä.

Illalla menimme taas laivaan. Tällä kertaa matka kesti koko yön. Meillä oli aika kova hätä, koska emme olleet useista tilaisuuksista huolimatta kumpikaan suostuneet käymään isolla hädällä kuin aamupäivällä.
Helpotus oli suuri, kun aamulla saavuimme Suomeen ja menimme Turun linnan edustalle aamukävelylle. Siellä oli muitakin koiria laivalta ja kaikilla oli samat tarpeet.

Sitten ajoimmekin Urpon ja Kärsän luokse aamupalalle. Meistä oli ihanaa tavata kavereita! Kävimme yhdessä vähän ulkoilemassa, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, kun Sipin ja minun piti haistella kaikkia ojia ja pusikoita niin paljon. Täällä Suomessa kaikki tuoksuu niin erilaiselle.

Kuva M.N.

Nyt me olemme muuttaneet uuteen kotiimme ja asettuneet taloksi. Ihanaa olla Suomessa! Tosin suomalaiset koirat ovat outoja - emme ole saaneet tavata oikeastaan ketään, vaan kaikki kiertävät meidät kaukaa. Ehkä me olemme liian äänekkäitä.