maanantai 26. heinäkuuta 2021

Lammaspaimenena

Pääsin kokeilemaan ihan uutta juttua eilen. Olin nimittäin kasvattajan järjestämässä paimennustapahtumassa! Ensin minua jännitti, mihin ihmeen paikkaan ollaan tultu ja ketä kaikki muut koirat ovat. Kaikki olivat samannäköisiä kuin minä, mutta en tuntenut oikein ketään ennestään. 

Sitten näin ne lampaat. Ne haisivat omituiselle, mutta mielenkiintoiselle. Pääsin lammasaitaukseen emännän kanssa ja siellä oli noin 6 lammasta. Minä olin remmissä tietenkin, koska olin ekaa kertaa paimentamassa. Se oli tosi kivaa! Huikeaa, että pystyn ohjaamaan lampaita minne haluan, kun kuljen niiden perässä ja katson niitä silmilläni. 

Kävin kolme kertaa lampailla. Ensimmäinen kerta meni tosi hyvin ja toinenkin oli hieno suoritus minulta. Kolmannella kerralla aloin olla aika väsynyt jo, koska oli pitkä päivä ja tosi kuumakin. Tämmöisten uusien asioiden opettelu on rankkaa puuhaa. 

Emäntä kyllä innostui tästä, kun olin niin taitava. Ehkä pääsen joskus uudestaankin paimentamaan. 

maanantai 19. heinäkuuta 2021

Tuholainen

Olen aika kyllästynyt olemaan yksin kotona. Minusta on niin tylsää, kun en pääse ulos eikä sisälläkään ole oikein mitään tekemistä. Jos isäntäväki on pitkään pois kotoa, keksin kaikenlaista pientä puuhaa aikani kuluksi. 

Viime aikoina olen erikoistunut roskien levittämiseen. Yhtenä päivänä avasin muoviroskiksen ja levitin kaikki muovipakkaukset ja muut muoviroskat ympäri asuntoa. Monissa purkeissa ja pakkauksissa oli vielä makua, joten nuolin niitä puhtaiksi. Vähän jugurttia saattoi mennä siinä hässäkässä lattialle ja matolle, mutta ei se kai niin vakavaa ole. Tein kuitenkin parhaani siivotakseni sotkut.

Toisena päivänä muoviroskis oli laitettu piiloon, joten avasin koko roskiskaapin. Otin ensin sekajätepussin ulos roskiskaapista ja tyhjensin sen kokonaan keittiön lattialle. Sitten hoksasin, että biojäteasia on myös roskiskaapissa. Siellä oli kaikkea tosi hyvää, kuten teepusseja, kaalia, vesimelonin kuoria ja muuta kivaa. Söin biojätteistä noin puolet. Sitten minut yllätettiin! Emäntä tuli kotiin, eikä hän ollut kovin iloinen aktiivisuudestani. Kyllä minuakin vähän nolotti, kun tajusin mitä tuli tehtyä. 

Tässä esitän viatonta koiranpentua. 

sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Synttärivieraina

Kävimme lauantaina syntymäpäiväkutsuilla Urpon ja Kärsän luona. Siellä oli tosi paljon ihmisiä, ja mukavaa oli että meidätkin oli kutsuttu. Enemmän kyllä taisimme aiheuttaa häiriötä kuin olla hyödyksi. Emme sentään nuolaisseet synttärikakkua tai mitään sellaista, mutta olimme koko ajan tiellä ja häiritsimme lasten leikkejä. 
Minusta oli kivaa, että takapihan ovi oli koko ajan auki niin saatoin mennä ja tulla oman mieleni mukaan. Enimmäkseen oli pihalla, niin kuin aina. Haluaisin koko ajan olla takapihalla kotonakin. Ulkona on vaan niin paljon kivempaa kuin sisällä.
Lopulta aloimme olla väsyneitä ja Sipi ja Urpo nukahtivat vierekkäin. 



tiistai 13. heinäkuuta 2021

Sipi 9 vuotta!

Tänään "siskoni" (joka oikeasti on isotätini) täyttää 9 vuotta! En oikein tiedä, miten näitä synttäreitä yleensä juhlitaan, sillä en ole vielä juhlinut kertaakaan. Mutta luulen, että synttäritunnelmaa varjostaa hiukan Sipin vatsatauti, joka jyllää jo kolmatta päivää. Emme siitä johtuen saaneet mitään erityistä herkkua. 

Muutenkin juhlat ovat aika vaisut, koska ulkona on ollut kova helle jo monta viikkoa, emmekä pääse pitkille lenkeille. Minä onneksi jaksan riehua pihalla ja laukkaan joka päivä talon ympäri monta kierrosta. 

Onneksi juhlimme Sipiä viikonloppuna Kustavissa. Kuvakin on siellä otettu, meren rannalla. 

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Rohkeat nartut rannalla


Eilen sunnuntaina vietin päivän mökkeillen Kustavissa. Mökki oli onneksi merenrannassa, joten pääsimme Sipin kanssa helposti hellettä pakoon meriveteen. Mukana oli myös kaverimme Nipsu, mutta hän ei paljon uinnista perusta. Minusta sen sijaan on kehkeytynyt varsinainen vesipeto. Lähin isännän perään uimaan ja kiersin lähellä rantaa ankkurissa olevan veneen. Matkaa tuli varmastikin 30 metriä! 
Lisäksi kun isäntä oli toisen kerran uimassa päätin hypätä häntä pelastamaan. Hyppäsin laiturilta yhtään huolimatta siitä, että vedenpinta oli laituria lähes metrin alempana! Niinpä polskahdin kokonaan veden alle, mutta tokenin siitä välittömästi ja uin reippaasti isäntää vastaan. Temppuani pidettiin rohkeana, mutta minä en oikeastaan ajatellut mitään kun loikkasin. Olen oppinut että vesi kantaa ja kai se kantaa vaikka siihen ponnistaisi vähän korkeammaltakin.

Rannalla oli myös kuivunutta rakkolevää, jota oli kiva syödä kun se ritisi hampaissa ja maistui suolaiselta. Söin sitä vaikka kuinka ja paljon ja hain aina lisää pitkin rantoja vaikka minua käskettiin lopettamaan. Sipikin maistoi muutaman suikaleen. 


Kun kyllästyin rakkolevän narskutteluun aloin härnäämään Nipsua, jonka sainkin ärisemään minulle muutamaan otteeseen oikein kunnolla. Siitä vain innostuin, kunnes isäntäväki joutui taas puuttumaan peliin.



Seuraavana päivänä olimme Sipin kanssa kaikesta uimisesta ja muusta mökkeilystä aivan poikki ja makasimme reporankana kodin viileällä lattialla. Onneksi välillä on arki.

torstai 1. heinäkuuta 2021

Latte-veljen kanssa uimasilla

Viime viikonloppuna olin veljeni Latten kanssa uimassa hiekkakuopilla. Oli tosi kiva nähdä veljeä taas, koska hän on niin samanlainen kuin minä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun painelimme vedessä ja rannalla. Onneksi lähellä ei ollut muita, kun pidimme meteliä ja juoksimme isoa rinkiä. 

Latte painoi minut rantamutaan pari kertaa niin, että menin aivan likaiseksi enkä puhdistunut edes uimalla.


Kyllä minäkin vähän koitin pistää hanttiin, mutta Latte on jo minua aika paljon isompi, poika kun on, joten en ihan pärjännyt hänelle. 

Toivottavasti näemme pian taas uudestaan!