Rankka joulujuhla

Joulu on juhlittu ja voin vihdoin huokaista helpotuksesta. Tänä vuonna me juhlimme samalla porukalla kuin viime vuonna. Minä olin vielä stressaantuneempi kuin vuosi sitten. Jotenkin se meteli ja ihmispaljous kävi minun hermoilleni, joten päätin vetäytyä kodinhoitohuoneen perälle omaan rauhaan. Vietinkin siellä lähes koko joulun ihan yksin. Ihmiset olivat minusta aika huolissaan, mutta minä olin vaan iloinen että keksin rauhallisen paikan, jossa kukaan ei häirinnyt minua.

Miska-koiran kanssa meni ihan kivasti alun jälkeen. Ensimmäisenä iltana Miska nimittäin päätti kokeilla, voisiko hän hypätä minun selkääni! No, hän yritti kerran ja minä annoin niin tiukkaa palautetta, ettei tarvinnut kokeilla enää toista kertaa. Meidän välit ovat viileän asialliset.

Tapaninpäivänä lähdimme porukalla Kervan laavulle. Minä en välittänyt sielläkään muiden seurasta, vaan vetäydyin kauemmas omiin oloihini. Se sai ihmiset taas huolestuneiksi.
Mutta illalla, kun kaikki olivat lähteneet koteihinsa ja meillä oli huonekalut taas normaalissa järjestyksessä, minä muutin kodinhoitohuoneesta takaisin muiden seuraan ja kaikki oli ihan hyvin taas.

Kävimme vielä iltakävelyllä belgialaisten kavereidemme kanssa. Ne olivat kasvaneet viime vuodesta, mutta olivat mielestäni vieläkin ihan pentuja.

Nyt joulu on ohi ja voin elää taas normaalia rauhallista elämää.

Minä inhoan

Lista asioista, joita inhoan:

- Pitkospuita ja kapeita siltoja. Yleensä kierrän ne, jos vaan mahdollista, varsinkin jos pitkospuissa on rako tai jos ne liikkuvat muiden kävelijöiden painosta.
- Kännykän merkkiääniä (erityisesti Facebookin tykkäysääntä). Isäntäväki on ottanut kännyköistään kaikki merkkiäänet pois päältä minun takiani.
- Kun emäntä mankeloi lakanoita. Pelkkä mankelin käynnistäminen saa minut levottomaksi.
- Kun joku yrittää paijata ja helliä minua. Lähden heti pois. Sallin sen vain siinä tapauksessa, että saan jonkun erityishyvän palkinnon.
- Jos ulkona joku risu koskettaa minua kylkeen kun kävelen. Kiljahdan aina kun näin käy.
- Kun ulkona tuulee niin kovaa että nurkissa vinkuu ja liesituulettimen pelti rämisee. Silloin hakeudun ihmisten seuraan ja minua pitää lohduttaa.

Sen sijaan tykkään tosi paljon näistä:
- Kaali (erityisesti kyssäkaali, mutta myös keräkaali).
- Omassa pedissä torkkuminen ja takkahuoneen sängyllä nukkuminen.
- Ruuan kerjääminen. Olen tullut tässä tosi hyväksi vanhemmiten.
- Nurmikolla loikoilu omissa oloissani. Sillä ei ole väliä onko nurmikko kuiva, kurainen vai lumen alla, pääasia että se on nurmikko.

Ystävä karussa

Huomio lukijani Lohjan seudulla! Saksanpaimenkoiraystäväni on karannut tiistaina ja havaintoja kaivataan. Kaikki silmät auki.

Viikonloppuvierailu Lahteen

Lähdimme viikonloppuna käymään Lahdessa. Olemme käyneet siellä monen monta kertaa ja muistamme paikat hyvin.

Lahdessa oli ollut aivan talvista aiemmin viikolla, mutta nyt lumet olivat sulaneet. Vain vähän kuuraa oli maassa. Ei se meitä tietenkään haitannut, me iloitsimme silti pitkästä metsälenkistä tutuilla poluilla.

Sipi hyppäsi meidän vakiotemppukiven päälle. Minä en viitsinyt, koska minun ei enää tarvitse hyppiä turhanpäiten mihinkään. Sipi sai tästä tempusta tietenkin asianmukaisen palkkion.

Ystävämme Miska käy välillä myös Lahdessa ja hänen pieni lempipallonsa löytyi lelukorista. Sipi otti sen välittömästi hallintaansa.

Adventtikävely Maskun Rivieralla

Tänä vuonna teimme ensimmäisenä adventtina reippaan kävelylenkin Maskun Rivieralla. Mukana oli myös Nipsu.
Edellisenä päivänä oli satanut lunta maahan ja keli oli tosi talvinen.

Oli mukavaa ulkoilla valoisassa ja poutaisessa säässä pitkästä aikaa.

Karevansuon pitkospuilla kuljimme peräkkäin arvojärjestyksessä. Minä edellä, sitten Sipi ja viimeisenä pieni Nipsu punaisessa manttelissaan.

Lounasvieraita

Meillä kävi eilen lounasvieraina Urpo ja Kärsä. Sipi säntäsi ulos, kun kuuli että auto ajoi pihaan. Kun autosta hyppäsivät Urpo ja Kärsä, Sipi järkyttyi ja teki täyskäännöksen! Minusta oli ihan kivaa, että tuli kavereita, kunhan ne muistavat totella minua joka hetki. Muistuttelin siitä alkuun tiheästi.

Lounas meni nopeasti, kun Sipi ja minä olimme olkkarissa ja poikakoirat linnoittautuivat keittiöön.
Sitten ne lähtivätkin kotiin. Emme käyneet edes yhdessä lenkillä. Ensi kerralla sitten!

Sunnuntaipatikka Rettun laavulle

Koska oli luvattu kaunista säätä päätimme lähteä ulos. Suuntasimme tietenkin suosikkipoluillemme Kuhankuonon retkeilyreitistöön, Kurjenrahkan kansallispuiston kupeeseen. Tällä kertaa suuntasimme Vajosuon vaellukselle.

Reitti alkoi n. kilometrin matkalla vanhan aarnimetsän halki. Olimme hyvin innoissamme ja isäntäväkeä joutui koko ajan odottamaan.

Sitten piipahdimme kurkistamaan itse Vajosuota. Pitkospuut olivat kuuran peitossa ja tassuistamme jäi kuuraan sympaattisia kuvioita.

Myös suo oli jäätynyt niin että se kantoi meidän 30 kiloamme.

Suolla kävi hyytävä tuuli ja lisäksi varpaat menevät aina välillä pitkospuiden rakoon.

Siksi metsäpoluilla juokseminen on rennompaa.

Laaskalliolla jouduimme poseeraamaan kiven päällä.

Lounastaukoa pidettiin Rettun laavulla. Saimme maistaa avotulella grillattua saksalaista bratwurstia. Se maistui possulta mutta oli suolaisempaa.

Tykkään vielä kovasti ulkoilla. Valitettavasti en enää 11-vuotiaana jaksa aivan yhtä pitkiä lenkkejä kuin silloin joskus. Kerjäämiseen energiani on kyllä toistaiseksi aina riittänyt.

Suostuimme poseeraamaan myös laavussa vähän aikaa, sillä kaikkia makkaranpaloja ei vielä ollut jaettu.

Lounastauon pitkittyessä päätimme pitää lihakset lämpiminä pienellä kisailulla. Sipihän sen taas aloitti, mutta minä määrään vielä tahdin.

Sitten olikin jo aika tassutella takaisin kotia kohti. Kiitos kansallispuistolle ja nähdään seuraavalla käynnillä!

Synkkää marraskuussa

Nyt on ollut niin synkkää, ettei meitä ole inspiroinut tehdä mitään erityisen hauskaa. Olemme käyneet normaalit lenkit ja muutenkin elämä on ollut ihanan tavallista viime aikoina.
Viikonloppuna kerkesimme valoisalla ulos ja kävimme vanhoissa pennuusmaisemissani Raision Petäsmäessä.

Näitä polkuja tallailin paljon, silloin kun olin nuorempi. Kävimme täällä pitkillä lenkeillä harva se viikko ja siksi tunnen nämä reitit kuin omat taskuni.

Sää oli mitä kuraisin ja se näkyi ikävästi tassuissa ja vatsapuolella.

Kurasää ei estänyt meitä pitämästä hauskaa! Juoksentelimme ympäriinsä normaaliin tapaan. Se hyvä puoli näissä säissä on, ettei lenkkipoluilla juuri ole muita kulkijoita.



Tämän kyltin kohdalla pysähdyin ja yritin viestiä emännälle, että tästä pitää kääntyä kotiin. Enhän minä muistanut, ettemme enää asu Kerttulassa, eikä tästä pääse kotipoluille. Vanhat reitit on niin syvällä mielen sopukoissa.

Koirahoitolassa

Isäntä ja emäntä joutuivat molemmat lähtemään työmatkalle tänään, ja niinpä meidän piti mennä koirahoitolaan. Viimeksi siellä oli aika stressavaa ja sen takia kaikkia vähän jännitti miten nyt mahtaisi mennä.
Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Olimme siellä vain yhden yön ja yhden päivän, joten en ehtinyt stressaantua lainkaan. Olin jopa niin rentoutunut, että aloin nuolemaan petiäni. Sitä tapahtuu vain silloin kun minulla on hyvä olla.

Kahden koiravieraan päivä

Vietimme eilen pyhäinpäivää kahden koiravieraan kanssa. Ensin aamupäivällä veljeni Everin "pikkuveli" Arman tuli kylään meille. Hän on vasta 10 kk, eikä hän ollut aiemmin käynyt täällä. Me tapasimme kuitenkin viime kesänä kasvattajan leirillä.

Arman on jo kauhean iso, vaikka onkin vielä pentu. Paljon isompi kuin meistä kumpikaan. Tietenkin henkisesti olemme häntä paljon isompia ja voimakkaampia, ja niinpä Arman-raukka sai meiltä hyytävän vastaanoton. Me haukuimme hänelle todella paljon emmekä olisi ollenkaan halunneet päästää häntä meidän pihalle emmekä varsinkaan sisälle.
Onneksi se ei ollut täällä kovin kauaa ja me pääsimme lepäämään.




Kun Arman oli lähtenyt kotiinsa, saimme levätä pari tuntia ennen seuraavien vieraiden saapumista. Meille tuli nimittäin pari emännän kaveria viettämään pyhäinpäivän iltaa ja mukana oli myös vanha ystävämme Nipsu. Se ei ollut ollenkaan niin kamalaa, koska Nipsu on niin pieni ja hän ei ole minkäänlainen uhka. Nipsu sai kävellä suoraan sisälle meille ja me vaan menimme takaisin nukkumaan. Se vähän harmitti Nipsua, sillä hän olisi halunnut leikkiä meidän kanssa. Emme me jaksaneet. Nipsu koitti vähän riehua itsekseen, mutta kävin ärähtämässä sille ja niin se sitten hiljeni.
Loppuilta menikin rauhallisissa merkeissä.

Oli aika rankka päivä, kun piti emännöidä vieraita.

Ensilumi!

Meille satoi tänään ensilumi! Kyllä me ihmettelimme kun maa oli valkoinen. Eilen illalla ei ollut vielä lumesta tietoakaan.

Meistä olisi ihanaa, jos lumi jäisi maahan koko talveksi, mutta luultavasti se sulaa kohta pois.

Paras ystäväni

Sipin kanssa olemme parhaat ystävät nyt ja aina. Kukaan ei tunne minua yhtä hyvin. Sipi tietää jokaisesta eleestäni, mitä ajattelen ja mitä meinaan seuraavaksi tehdä. Me ymmärrämme toistemme mielentiloja pelkästä katseesta.
Jokainen aamu alkaa sillä, että pesen Sipin silmät ja korvat. Se on tärkeää läheisyyttä meille molemmille.
Jos olen allapäin, Sipi ilahduttaa minua hyppäämällä kevyesti minua päin ja haukahtamalla.
Lenkillä annan Sipin kävellä edellä ja seuraan hänen liikkeitään ja eleitään tarkkaan. Tiedän heti Sipin hännän ja korvien asennosta, onko edessä jotain, mihin pitää reagoida. Ilman Sipiä moni asia jäisi huomaamatta. Sipi saa olla minun korvani ja silmäni nyt kun alan tulla vanhaksi.
Yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa. Kun toinen keksii jotain kiinnostavaa haisteltavaa, on toinen heti juonessa mukana. Tutkimme polkuja ja tätä elämää yhdessä.

Syysloma Ahvenanmaalla

Meillä oli viime viikonloppuna syysloman aika. Lähdimme Ruotsinlaivalla Maarianhaminaan perjantaina aamulla. Laivat ovat meille jo tuttuja, olemme menneet niillä monta kertaa. Aina se reissaaminen silti vähän jännittää. Ahvenanmaalla olemme käyneet aiemminkin.
Tällä reissulla olivat mukana emäntä sekä kummitätini ja taapero.



Majoituimme meren rannassa olevaan mökkiin Eckerön saarella.



Ahvenanmaalla maisemat ovat merelliset.



Oli siellä metsääkin tietenkin. Tähän aikaan vuodesta on käynnissä metsästyskausi, joten emme voineet olla lainkaan vapaana metsässä. Rannassa onneksi saimme vähän käyskennellä ilman talutusremmejä.



Sipi kävi uimassa aina kun se oli mahdollista.



Kävin minäkin sitten kahlaamassa vähän. Tästä kahlailusta seurasi valtavat hepulit ja jahtasimme toisiamme rannalla niin että hiekka vaan lensi.



Raitis meri-ilmasto tekee hyvää myös meille koirille.



Kyllä näissä maisemissa kelpaa lomailla.



Iltaisin meitä nukutti kovasti. Onneksi saimme mennä mökin sohvalle  ̶  siihen oli levitetty meidän oma peitto suojaksi enimmiltä koirankarvoilta. Ilmeisesti kaikki ihmiset eivät pidä siitä, että sohvalla on koirankarvoja. Outoa.



Viimeisenä lomapäivänä kävimme vielä tutustumassa Maarianhaminaan. Siellä oli kaunis syysmaisema.

Härmälän rotkolla

Teimme jälleen uuden aluevaltauksen, kun kävimme tutustumassa Härmälän rotkoon. Se on tässä melko lyhyen automatkan päässä, mutta emme olleet aiemmin käyneet siellä, vaikka se onkin ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Kannatti lähteä, sillä se oli erittäin hieno paikka.

Heti saavuttuamme lähdimme katsastamaan ison rakoluolan. Sinne oli melko vaikea kulkea, mutta selvisimme hienosti melkein loppuun asti. Meinasimme ensin kävellä luolan läpi, mutta sitten maasto osoittautui niin vaikeaksi, ettemme me koirat olisi siitä millään selvinneet.

Rotkon seinät olivat todella korkeat, jopa 20 metriä.

En tiennyt, mihin suuntaan olemme menossa. Päivänvalo valaisi rotkon pohjaa juuri ja juuri.

Ylhäällä kallion päällä oli myös hienot näkymät! Sipi esittää kansallisromanttista hahmoa tässä maisemassa.

Nipsu oli myös mukana retkellä. Hän on oppinut poseeraamaan.

Mekin olemme tietenkin erittäin hyviä valokuvamalleja.

Kun tulimme takaisin alas, olin helpottunut. Ei tarvinnut enää katsoa jokaista askelta niin tarkkaan.

Korkeat kalliot ja kiva retki!

Lokakuinen päivälenkki

Kävimme tänään Maskun Rivieralla aurinkoisella päivälenkillä. Oli niin erikoinen valaistus, että kamera otti meistä monta hyvää kuvaa.

Alkulenkki mentiin metsäreittiä pitkin. Täällä on paljon kivoja reittejä, eikä juuri koskaan tule ketään vastaan.

Näissä maisemissa silmä lepää. Polku oikein houkuttelee meitä.

Mentiin pieniä siltoja pitkin ojien yli.

Lenkin puolivälin jälkeen mennään Karevansuon yli pitkospuita pitkin. Minä en pidä pitkospuista, mutta tässä ne vielä menettelevät, kun voin tarpeen tullen kävellä pitkospuiden vieressä polulla. Se ei ole vielä niin märkä tähän aikaan vuodesta.

Rivieralla on paljon tällaisia kivoja hiekkakuoppia, joissa voi uida. Tänään en mennyt uimaan, koska oli sen verran kylmä ilma. Hörppäsin vain vettä janoon.

Tummat pilvet lähestyivät, mutta me emme onneksi kastuneet.

Ehdin tutkia metsää tarkkaan ja vähän maistella maata. Syön joskus multaa ja sellaista. Näin kun Rekku teki sitä vanhana ja nyt ymmärrän miksi. Se on vaan niin hyvää.

Sipi päätti käydä kahlaamassa kunnolla.

Minä ajattelin että pysykööt siellä vedessä! Jäin törmälle tuijottamaan, enkä antanut Sipin nousta rantaan.

Lopulta tietenkin päästin sen, ja sitten me leikimme. Leikin jälkeen Sipi roikotti taas kieltään.

Näin hauskoja lenkkejä me teemme täällä. Joka viikko on jotain vähän erikoista ja jännittävää, kun menemme lenkille sellaisiin paikkoihin, joissa emme käy niin usein. Koskaan ei voi tietää, missä olemme kun auton takaluukku aukeaa.