Sunnuntaipatikka Rettun laavulle

Koska oli luvattu kaunista säätä päätimme lähteä ulos. Suuntasimme tietenkin suosikkipoluillemme Kuhankuonon retkeilyreitistöön, Kurjenrahkan kansallispuiston kupeeseen. Tällä kertaa suuntasimme Vajosuon vaellukselle.

Reitti alkoi n. kilometrin matkalla vanhan aarnimetsän halki. Olimme hyvin innoissamme ja isäntäväkeä joutui koko ajan odottamaan.

Sitten piipahdimme kurkistamaan itse Vajosuota. Pitkospuut olivat kuuran peitossa ja tassuistamme jäi kuuraan sympaattisia kuvioita.

Myös suo oli jäätynyt niin että se kantoi meidän 30 kiloamme.

Suolla kävi hyytävä tuuli ja lisäksi varpaat menevät aina välillä pitkospuiden rakoon.

Siksi metsäpoluilla juokseminen on rennompaa.

Laaskalliolla jouduimme poseeraamaan kiven päällä.

Lounastaukoa pidettiin Rettun laavulla. Saimme maistaa avotulella grillattua saksalaista bratwurstia. Se maistui possulta mutta oli suolaisempaa.

Tykkään vielä kovasti ulkoilla. Valitettavasti en enää 11-vuotiaana jaksa aivan yhtä pitkiä lenkkejä kuin silloin joskus. Kerjäämiseen energiani on kyllä toistaiseksi aina riittänyt.

Suostuimme poseeraamaan myös laavussa vähän aikaa, sillä kaikkia makkaranpaloja ei vielä ollut jaettu.

Lounastauon pitkittyessä päätimme pitää lihakset lämpiminä pienellä kisailulla. Sipihän sen taas aloitti, mutta minä määrään vielä tahdin.

Sitten olikin jo aika tassutella takaisin kotia kohti. Kiitos kansallispuistolle ja nähdään seuraavalla käynnillä!