Viikonloppuna kerkesimme valoisalla ulos ja kävimme vanhoissa pennuusmaisemissani Raision Petäsmäessä.
Näitä polkuja tallailin paljon, silloin kun olin nuorempi. Kävimme täällä pitkillä lenkeillä harva se viikko ja siksi tunnen nämä reitit kuin omat taskuni.
Sää oli mitä kuraisin ja se näkyi ikävästi tassuissa ja vatsapuolella.
Kurasää ei estänyt meitä pitämästä hauskaa! Juoksentelimme ympäriinsä normaaliin tapaan. Se hyvä puoli näissä säissä on, ettei lenkkipoluilla juuri ole muita kulkijoita.
Tämän kyltin kohdalla pysähdyin ja yritin viestiä emännälle, että tästä pitää kääntyä kotiin. Enhän minä muistanut, ettemme enää asu Kerttulassa, eikä tästä pääse kotipoluille. Vanhat reitit on niin syvällä mielen sopukoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti