Sipi 13 vuotta ja pennut 2 viikkoa!

Viikonloppuna oli oikeaa juhlahumua! Lauantaina pennut täyttivät 2 viikkoa. Tässä pari kasvattajan ottamaa kuvaa pennuista ja minusta. Ne alkavat olla selvästi isompia kuin syntyessään. 

Niiden silmät aukeavat ihan näinä päivinä ja sitten ne alkavat liikkua vähän enemmän. 

Tähän mennessä ne eivät ole vieläkään tehneet muuta kuin nukkuneet ja syöneet. Toivottavasti ne ovat seurallisempia isompina.

Lauantaina oli myös toinen juhlapäivä, jonka takia Sipi matkusti Tampereelle. Siellä oli paljon ihmisiä ja kova helle. Koirat eivät päässeet ravintolaan, joten Sipi ja Urpo ja Kärsä odottelivat ravintolan terassin ulkopuolella varjossa. Heillä oli iso vesikuppi ja alustana pehmeää nurmikkoa.

Lounaan jälkeen matka jatkui Sorsapuistoon piknikille. 

Sielläkin oli kuuma, joten Sipi ja Kärsä päättivät käydä vähän pulikoimassa Sorsalammessa. 

Sunnuntaina oli kuitenkin meidän lauman tärkein juhlapäivä. Sipi täytti 13 vuotta! Aamulla Sipi sai ison käikäleen maksamakkaraa ylimääräisenä herkkuna. Oli kuuma päivä, joten Sipi sai nauttia ilmalämpöpumpun viileydestä sisätiloissa. Illalla isäntäväki vei hänet vielä Tammisaaren vanhaankaupunkiin uimaan koirien uimarannalle. Sipin mielestä on niin kivaa käppäillä vanhan keskustan kapeilla kaduilla ja käydä välillä rannassa kahlaamassa. 

Toivon, että saamme Sipin kanssa vielä monia hauskoja hetkiä yhdessä. 💙

Pennut viikon vanhoja

Minun pentuni ovat nyt noin viikon vanhoja. Niiden silmät eivät ole vielä auenneet eivätkä ne tee oikein muuta kuin nukkuvat ja syövät. 

Aluksi hoidin niitä kasvattajan makuuhuoneessa, sängyn viereen tehdyssä pentuaitauksessa. Mutta sitten otin tavaksi mennä päivisin kasvattajan sänkyyn nukkumaan ja joskus vein sinne pentujakin. Siitä kasvattaja ei tykännyt, ja siirsi pentulaatikon ja minut alakertaan.

Perjantaina olin alakerrassa hoitamassa pentujani, kun kuulin eteisestä tuttuja ääniä! Isäntä ja emäntä olivat tulleet minua katsomaan! Olin aivan onnessani ja esittelin pentuja ylpeänä. Ne eivät kyllä olleet seurallisella tuulella, nukkuivat vain. 

Sitten isäntä ja emäntä veivät minut pienelle kävelylenkille ja mikä parasta - mukaan tuli Sipi! Sipi oli autossa mukana, mutta hän ei oikein voinut tulla sisälle tapaamaan kasvattajan laumaa ja minun pentujani. Se olisi ollut aivan hirveä kaaos ja kaikille hankalaa. 

Kävelyllä Sipi haisteli minua monta kertaa huolellisesti. Varmaan hän muisti, millaista se on kun synnytyksen jälkeen takapäästä voi valua verta ja muita nesteitä vielä monta viikkoa. Lisäksi tietysti tuoksun pennuilta ja maidolta. 

Minusta oli niin ihanaa nähdä isäntäväkeä ja Sipiä! Kun tulimme takaisin lenkiltä, meinasin ensin hypätä auton kyytiin Sipin kanssa. Sitten muistinkin, että minullahan on ne pennut enkä halua jättää niitä. Menin siis kiltisti takaisin kasvattajan luokse ja suoraa päätä takaisin pentulaatikkoon.  

Sillä välin kun minä olen ollut pentukuplassa, Sipi on tehnyt vaikka mitä hauskaa. 

Hän kertoi minulle, että hän on ollut sukujuhlissa Lahdessa ja Paimiossa, sekä tehnyt ainakin yhden kivan iltakävelyn Tammisaaren vanhassakaupungissa. Olisipa ollut kiva olla mukana! 

Lisäksi ennen tapaamistamme Sipi oli käynyt lentokentällä hurmaamassa ihmisiä ja vastaanottamassa isännän pitkältä reissulta. 

Pentu-uutisia!

Viikko sitten maanantaina lähdin kasvattajan luokse pentulomalle. 

Vielä viimeinen pieni kävelylenkki Sipin kanssa ja viimeinen yhteinen poseeraus valokuvaa varten, sitten olin valmis lähtemään. 

Tässä olen Espoossa odottamassa, että kasvattaja ottaa minut mukaansa ja vie uuden väliaikaisen laumani luokse. Emäntää taisi jännittää aika paljon, miten pärjään siellä. 

Torstaina aloin valmistautumaan synnytykseen. Menin pentulaatikkoon asumaan, siellä minulla oli vesikuppi ja pehmeitä peittoja. Ruoka ei enää maistunut minulle. 

Pentulaatikon reunoilla menee putki, jotten vahingossa liiskaa pikkuisia pentuja.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä pentuja alkoi putkahtamaan maailmaan. Minä synnytin hitaasti, rauhalliseen tahtiin. 

Aamuun mennessä oli kuusi pentua syntynyt, kolme tyttöä ja kolme poikaa. 

Aamun ja aamupäivän aikana syntyi vielä kaksi tyttöä. Pentuja on siis yhteensä kahdeksan, viisi tyttöä ja kolme poikaa. 

Kun kaikki pennut olivat syntyneet, kasvattaja vei minut pesulle, käytti minut ulkona tarpeilla ja antoi ruokaa. Peitot vaihdettiin puhtaisiin. Sitten pääsin nukkumaan pentujen luokse. 

Pentukuvat ovat kasvattajan ottamia.

Keskikesän juhla

Juhannusaattona paistoi aurinko ja sää oli lämmin. Menimme autolla Vartsalaan ja vietimme keskikesän juhlaa maaseudun rauhassa. 

Teimme pari rauhallista kävelylenkkiä merenrannassa. Rannassa menimme kahlaamaan. Minä en viitsi nyt uida lainkaan, kun pennut painavat vatsaa. Sipi kävi syvemmällä vedessä, mutta ei hänkään mennyt kokonaan uimaan.

Sitten ihmiset söivät ja nostivat lipun salkoon juhlallisin menoin. Mekin seurasimme tilannetta sivusta, eli vahdimme ettei kukaan yllätä juhlijoita. Onneksi vahdimme, sillä naapurin kissa oli aikeissa tulla paikalle! Ajoimme sen pois.

Illaksi menimme takaisin omaan kotiin ja yöllä saimme kivan yllätyksen kun isäntä tuli kotiin omalta reissultaan.  
Seuraavana päivänä meille tuli vieraita ja ihmiset jatkoivat juhannuksen viettoa.

Mökkiloma Keski-Suomessa

Voitteko uskoa miten onnellinen olin, kun pääsin lomamatkalle Sipin, Urpon ja Kärsän kanssa! Ajoimme kahdella autolla Jämsään ja olimme siellä mökillä yötä. 

Ensimmäisenä lomapäivänä lähdimme käymään Palvian luontopolulla. Siellä oli aivan upeat maisemat, eikä ketään muita koko reitillä. 

Pidimme taukoa pimeässä kodassa, ja sotkin otsaani nokea.

Mökin lähellä oli hyvät ulkoilureitit myös. Kaikki tykkäsivät yhteislenkeistä. Minä olin erityisen iloinen siitä, että olin kaikkien rakkaiden ympäröimä.

Välillä menimme kuitenkin eri porukoissa pihalle ja silloin muut tarkkailivat ikkunasta. Tässä Kärsä vahtii, kun Urpo lähti omalle lenkille. Matot oli rullattu pois lattioilta, koska Urpolla oli vähän vatsavaivoja ja ihmiset eivät muutenkaan halunneet, että karvastamme kaikki matot.

Sohva oli kovalla käytöllä - enimmäkseen siinä lepäsivät Urpo ja Kärsä. Sipi kokeili sohvaa pari kertaa, mutta totesi pian että hänen on paras olla omassa huoneessa. Siellä hän olikin melkein koko loman, kaikki yöt ja melkein kaikki päivätkin.

Toisena retkipäivänä kävimme katsomassa upean 7 metriä korkean vesiputouksen Juveninkoskella. 

Samana päivänä meidän pieni turistiryhmämme meni Jämsän keskustan tuntumassa olevalle kuntopolulle. Siellä oli tällainen hieno näköalapaikka ja tietysti otimme selfien siellä.

Viimeisenä lomapäivänä satoi koko päivän, mutta lähdimme silti käymään Synninlukko-nimisessä rotkossa. Siellä oli hirveän korkeita kallioseiniä ja isoja kivenmurikoita sikin sokin. 

Lomareissu loppui nopeasti, mutta meille kaikille jäi erittäin hyvät muistot yhteisestä reissusta. 

Sadepäivä Paimiossa

Juuri kun olimme toipumassa Joensuun-reissusta, lähdimme uudestaan matkaan!

Ajoimme Paimioon, jossa Urpo ja Kärsä ottivat meidät vastaan. Ilma oli sateinen, joten olimme sisällä melkein koko päivän. Ihmisillä oli joku valokuvien järjestelyprojekti, ja me koirat lepäilimme ja vahdimme pikkupoikaa joka ei meinannut jaksaa olla paikoillaan. 

Iltapäivällä valokuvat oli järjestelty ja sadekin lakkasi, joten lähdimme metsäkävelylle. 

Tämä mäntymetsä on ihanan satumainen. Teimme ihan hyvän reilun tunnin pituisen lenkin ja Sipikin jaksoi hienosti. Lenkin jälkeen menimme vielä syömään ja palautumaan ja sitten lähdimme takaisin kotiin. Kesä on kivaa aikaa kun on paljon ohjelmaa. 

Kesäreissu Itä-Suomeen

Perjantaina meidät pakattiin autoon ja nokka suunnattiin kohti Itä-Suomea. Pitkän ajomatkan jälkeen tulimme perille Joensuuhun. Siellä menimme hotelliin ensin vähän lepäämään ja sitten kävimme tutustumassa kaupunkiin. 

Joensuussa oli paljon vettä ja sehän on aina mukavaa. Emme kuitenkaan käyneet uimassa tässä, koska joessa oli kova virtaus. Eräässä toisessa kohdassa kävimme kyllä kastelemassa tassut ja maistamassa, miltä Pielisjoen vesi maistuu. (Hyvältä.) 

Hotellissa oli hyvin huomioitu koiravieraat. Saimme oman lahjakassin, jossa oli kaksi pussillista herkkuja, pieni vinkulelu sekä kakkapusseja. Sipi ihastui vinkuleluun ja piti sitä koko ajan itsellään. Yöksi se jouduttiin laittamaan piiloon, ettei se olisi vahingossa vingahtanut, jos joku vaikka olisi kääntänyt kylkeä vinkulelun päälle. 

Yleisarvosanaksi tästä reissusta annan ysin. Matka oli hiukan liian pitkä, mutta muuten reissu oli onnistunut. Viihdyin hotellissa, sänky oli pehmeä, ulkoilumahdollisuudet hotellin läheisyydessä olivat erittäin hyvät ja sääkin oli muuten hyvä, lukuunottamatta muutamaa rankkasadekuuroa. Onneksi olimme niiden sattuessa sisällä. 

Tämä reissu olisi saanut kestää pidempääkin, mutta tällä kertaa viivyimme vain kaksi yötä. 

Synttäripiknik Hangossa

Isännän synttärien kunniaksi menimme Hankoon nauttimaan ilta-auringosta ja merenrannasta. 
Meille ei ollut eväitä mukana, joten metsästimme kivenkoloista mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Tiineyden takia minulla on hirvittävä nälkä koko ajan ja voisin syödä vaikka hevosen. 

Isäntäväki itse söi herkullisen näköiset Subwayn leivät.

Täällä olimme myös vuosi sitten juhlistamassa isäntää. Tällä kertaa oli vähän vähemmän juhlallista, mutta minun mielestäni paljon kivempaa. 

Retkipäivä Urpon ja Kärsän kanssa

Maanantai alkoi sateisesti, mutta ei se haitannut mitään kun saimme vieraiksi Urpon ja Kärsän! Ensin pitelimme sadetta vähän aikaa sisällä ja ihmiset söivät lounasta. Sipi vei kaikki lelut turvaan, etteivät Urpo ja Kärsä ottaisi niitä. Sitten lähdimme metsäretkelle Västerbyhyn. 

Menimme eri reittiä kuin yleensä. Tällä kertaa valitsimme minun ja emännän juoksureitin, joka menee hiihtokeskukselta Davatorpin majalle ja sieltä Storträsketin laavulle. Laavulla ihmiset söivät eväitä, mutta taas kerran oli unohdettu ottaa koirille mitään syötävää. Harmittaa, että aina käy näin. 

Sade oli lakannut, mutta maasto oli silti märkää ja meidän turkit kastuivat. Se ei minua haitannut.

Kun tulimme takaisin kotiin, oli Sipi käynyt isännän kanssa pienemmällä lenkillä. Kärsä ja minä olimme aika poikki, joten kävimme samalle pedille vierekkäin nukkumaan. Urpo tajusi mennä muualle, koska emme olisi mitenkään mahtuneet tähän kolmestaan. Sipi piti huolen siitä, ettei kukaan tullut hänen viereensä. 

Retkipäivät ovat parhaita! 

Retkellä merenrannassa

Viikonloppuna teimme ihanan kesäretken merenrantaan Dagmarin puistoon ja Källvikeniin. Ilmassa oli alkukesän tuntua. Oli niin lämmin, että Sipi ja minä kävimme meressä kahlailemassa niin syvällä, että mahakarvatkin kastuivat. Ihmisiä ei rannalla vielä näkynyt, ehkä merivesi oli heille liian kylmää. 

Kävelimme Vitsandiin asti ja Sipikin jaksoi aivan hienosti. Perillä ihmiset söivät eväitä ja nauttivat lämpimästä auringonpaisteesta. Minä ja Sipi kahlailimme rannassa ja hörpimme merivettä. Katselimme ohiajavia moottoriveneitä ja uiskentelevia vesilintuja. 

Valoisat kesäillat

Olen nauttinut valoisista kesäilloista rauhallisilla iltakävelyillä. Enää ei tarvitse laittaa heijastimia päälle, vaikka mentäisiin myöhään iltalenkille. Pelloilla ei näy enää jäniksiä eikä juuri peurojakaan, kun vilja on kasvanut niin korkeaksi.

Koiranputket kasvavat hurjaa vauhtia, melkein yhtä nopeasti kuin minun vatsassa olevat pennut.

Maasta löytyi tällainen "Best Friend"-lappu ja aloin miettimään, kuka on minun paras ystäväni. Se on tietysti Sipi. Kakkossijan jakavat Urpo ja Kärsä.

Tiineyteni etenee hyvin ja minun ei tee mieli riehua niin paljon enää. Metsälenkillä ehdin nuuhkia ilmaa ja katsella kaukaisuuteen haaveilevasti.

Salaisuuteni on paljastunut

Minulla on ollut jonkun aikaa pieni salaisuus. Se on seurausta siitä kun kävin treffeillä Knutin kanssa kolme kertaa. Sisälläni kasvaa pieniä pentuja! 

Sipi on tietysti tiennyt tämän jo pitkään. Jostain syystä minä en onnistu pitämään häneltä mitään salassa, hän aina keksii kaiken. Mutta isäntäväki ei tiennyt tästä mitään! 

Olen ollut vähän rauhallisempi viime päivinä, lepään mielelläni enkä riehu enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Aamuisin en enää huuda kun aamupalatarjoilu on hidasta, vaan odottelen rauhallisena että joku ehtii tulla antamaan ruuan. Muutenkin kaipaan rauhallista elämäntyyliä ja lepoa.

Tällä viikolla emäntä vei minut eläinlääkäriin ultraan. Siellä minut pistettiin selälleen makaamaan ja minun vatsani päältä ajettiin karvat pois. Se kutitti aika paljon ja yritin rimpuilla, mutta ei se mitään auttanut. Sitten eläinlääkäri alkoi tutkimaan vatsaani. Siellä näkyi ehkä kolme pentua kummallakin puolella. Tosin näin aikaisessa vaiheessa on mahdollista että joku pentu imeytyy pois, ja toisaalta on mahdollista että joku on vielä piilossa. Muutama siellä kuitenkin on. 

Menimme iltakävelylle Vitsjölle sulattelemaan asioita. Tämähän tarkoittaa sitä, että olen koko kesän pentulassa enkä voi olla Sipin kanssa. Niinpä koitamme nyt viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja tehdä kivoja asioita. 

Kyllä minun sitten kuitenkin piti vetäytyä omaan rauhaan ja miettiä asioita itsekseni.

Pennuusajan maisemissa

Sunnuntaina lähdin emännän kanssa käymään pennuusajan maisemissani Kullaanvuorella. Mukana retkellä olivat Urpo ja Kärsä. 

Minä kävelin näitä polkuja kun olin niin pieni, että minua piti välillä kantaa koska lenkki olisi ollut muuten liian pitkä. Villa ja Sipi ovat menneet nämä reitit satoja kertoja ja tuntisivat kaikki risteykset kuin omat taskunsa. Harmi että Sipi ei päässyt mukaan tällä kertaa. 

Laavulla pysähdyimme pitämään taukoa, mutta kenelläkään ei ollut eväitä mukana. 

Jatkoimme matkaa ja kiersimme yhden pienen lisälenkin jonka emäntä osasi vielä. Lopuksi menimme kalliolähteelle, josta saimme juoda raikasta vettä. Olikin jo kova jano. 

Retken jälkeen kävin vielä Urpon ja Kärsän luona vähän lepäämässä ennen kuin jatkoimme matkaa kotiin. Menin auton takakonttiin ja sain päähäni hienon lippiksen. 

Uuden risteilijän tarkastus

Kävin viikonloppuna reissussa taas. Sipi jäi kotiin isännän kanssa kun emäntä otti minut kyytiin ja ajoi Turkuun. Turussa seuraan liittyi Nipsu emäntineen. Kävimme Raisionlahdella Timalipolulla ja näimme uuden melkein valmiin risteilijän satamassa. Se oli aivan valtavan iso, mutta tässä kuvassa se näyttää ihan tavalliselta risteilijältä  ̶̶  sellaiselta jolla olen itsekin matkustanut kun kävin Ruotsissa. 

Nipsun kanssa on hauskaa, vaikka hän ei olekaan kauhean kiinnostunut minun seurastani. Meillä on silti mukavaa. Tutkimme rantaa ja luontoa yhdessä.

Samalla lenkillä kävimme Kukonpäässä ihailemassa parempia merimaisemia. Tietysti meistä otettiin kuva.

Aurinkoinen päivä Ruissalossa

Pääsimme taas retkelle! Isäntäväki vei meidät tällä kertaa Turkuun. 
Ensin lepäsimme automatkan jälkeen vähän aikaa, kun ihmiset kävi katsomassa jotain taidenäyttelyä. Sitten lähdimme joukolla Ruissaloon. Menimme autolla aivan Ruissalon eteläkärkeen ja kävelimme sieltä ihan rantaan asti. Kalliolla oli kiva juosta ja hörppiä vettä rannasta. 

Minä heti alkuun menin liian lähelle reunaa ja liu'uin liukasta kalliota pitkin suoraan veteen. Ei se haitannut, kesätuuli kuivasi märän turkkini nopeasti. 

Sipiäkin piristi tämä reissu. Oli niin kivaa vaan olla ja nauttia lämpimästä auringosta. Nämähän ovat Sipille tuttuja paikkoja pennuusajoilta.

Rannalla uiskenteli myös joutsenia, jotka olivat todella epäilyttäviä. Me pidimme niitä silmällä koko ajan ja pidimme huolen siitä, etteivät ne tule liian lähelle meitä. Kyllä ne onneksi tajusivat pysyä riittävän etäällä. Harva nimittäin uskoo, miten rohkea ja peloton Sipi on, hän ei pelkää mitään. Ei edes joutsenia.

Isäntä vei meidät veden äärelle kastautumaan ja vilvoittelemaan. Se oli ihanaa. Merivesi oli aika kylmää ja hiukan suolaistakin. Ei kuitenkaan niin suolaista kuin Göteborgissa, mutta selvästi eri makuista kuin meidän kotiseudulla. 

Hauska ja mukava päivä tutuilla seuduilla! 

Perinteinen kevätretki Matildanjärvellä

Teimme jo perinteeksi tulleen kevätretken Matildanjärvelle. Tämä oli jo kolmas kerta kun teimme tämän retken, aiemmat tarinat voit lukea täältä ja täältä. 

Mukana olivat jälleen Urpo ja Kärsä, mutta Sipi jäi kotiin tältä reissulta. Lenkki olisi ollut hänelle aivan liian pitkä. Korkealla kalliolla pääsin valokuvaan poikien kanssa. Minä aina istun kuvissa, mutta Urpo ja Kärsä halusivat seistä vierelläni kuin henkivartijat. Tunsin oloni turvatuksi!

Sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen ja melko kylmä. Pidimme itsemme lämpiminä juoksemalla joko ajan joka paikkaan. Harmi vaan etten päässyt remmistä irti. Olisin päässyt juoksemaan paljon kauemmas ja nopeammin jos olisin päässyt vapaaksi.

Autolla sain vielä lähtöhalit pienimmältä retkiseuralaiselta. Minusta on niin hauskaa, että minulla on tällaisia ihania kavereita.