Vikillä on ollut tällä viikolla hampaidenvaihtoviikko. Huterat pentuajan maitohampaat putoavat suusta ja tilalle kasvavat loppuelämää varten rautahampaat. Välillä hampaat irtoavat kesken vauhdikkaan leikin ja silloin ikenistä tihkuvaa verta on esimerkiksi minun kaulassani tai kyljessäni. Yksi maitohammas onnistuttiin paikallistamaan lattialta, mutta muut Viki on nielaissut.
On hankalaa syödä, kun melkein kaikki poskihampaat puuttuvat. Sen takia Vikillä on ollut tällä viikolla hiukan hitaampi ruokailutahti. Tavallisesti ruoka katoaa tuulen suojaan salamannopeasti, mutta joinakin päivinä Viki on mutustellut ruokaa hitaasti. Isäntäväki onkin kiinnittänyt huomiota siihen, että ruoka turvotetaan nyt erityisen pehmeäksi, jotta syöminen olisi vähän mukavampaa.
Äkkiä ne hampaat sieltä taas kasvavat takaisin ja sitten Viki voi entistä paremmin järsiä luita ja leluja. Ehkä hän aloittaa sitten myös huonekalujen järsimisen. Se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti