torstai 6. marraskuuta 2025

Rostockin valoviikoilla

Viki on harjoittelut kaikkia koiran elämässä tarvittavia taitoja. Tavallisia asioita, jotka pitää osata, ovat esimerkiksi sisäsiisteys, remmissä kävely, ihmisten ja muiden eläinten ohittaminen, yksin kotona oleminen ja kaupungilla kävely.

Suurin osa näistä on jo hyvällä mallilla. Esimerkiksi sisäsiisteys on Vikillä jo suurinpiirtein hallinnassa. Hän kyllä tietää, että tarpeet tehdään ulos, mutta ihan aina ei vaan ehdi pidättää. Yöt sujuu kuitenkin jo hyvin ja päivälläkin pieniä vahinkoja tapahtuu enää muutama viikossa. 

Remmikävely on vähän vaikeaa vielä, kun Viki tykkäisi edetä niin nopeasti että remmi on usein ihan tiukalla. Paremmin se sujuu silloin, kun emme ole yhdessä kävelyllä vaan Viki on privaattilenkillä. Kun olemme yhdessä ulkona, me haluaisimme vain painia. 

Muiden ohittaminen sujuu yleensä ihan hyvin. Täällä Saksassa koirien ei ole tapana tervehtiä ihmisiä, vaikka ne pysähtyisivät juttelemaan isäntäväelle. Meidän pitää siis malttaa olla innostumatta vastaantulijoista. Muita eläimiäkään ei yleensä tervehditä, paitsi tietysti jos ollaan ilman remmiä. Täällä on paljon koiria ja myös kissoja. Peltolenkillä tulee usein ratsastajia vastaan. Minä hallitsen nämä tilanteet yleensä suhteellisen hyvin (paitsi kissoja inhoan). Vikin pitäisi myös opetella ohittamaan muut eläimet ihan rennosti, mutta se on vielä työn alla.

Yksin kotona oleminen on myös harjoitteluvaiheessa. Olemme olleet kahdestaan kotona muutamia tunteja kerrallaan ja se on sujunut tosi hyvin. Viki on jaksanut pidättää tarpeensa eikä ole tuhonnut paikkoja. Tästä olen oikeasti vähän yllättynyt, koska minulle yksinolon opettelu oli tosi paljon vaikeampaa. 

Tällä viikolla opettelimme yhdessä kaupungilla kävelyä. Rostockissa on meneillään valoviikot ja se tarkoittaa sitä, että keskustassa on tosi paljon ihmisiä liikkeellä. Isäntäväki halusi mennä katsomaan valoesityksiä ja samalla päätimme harjoitella kaupungilla liikkumista. 
Aluksi se oli tosi ihmeellistä Vikille. Hän haukkui kaikkea ja oli vähän stressaantunut. Mutta sitten menimme vähän syrjemmäs ja katselimme ihmisiä kauempaa. Vikikin rentoutui ja lopulta pystyimme menemään lähemmäs valoesityksiä. Ne olivatkin aika hienoja! 


Tässä olemme vanhankaupungin reunalla Kröpeliner Torilla. Isäntä katsoo valoshow'ta ja me katsomme emäntää, joka ottaa meistä valokuvan.


Tässä olen laservalossa kävelykadulla. Kuvasta ei näy, miten hieno tämä valoinstallaatio oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti