Lihotuskuurilla...!

Olen ehtinyt jo 11 kuukauden kunnioitettavaan ikään. (Vihje kaikille faneilleni: ensi kuussa juhlitaan synttäreitä!) Verrattain varttuneesta iästäni huolimatta olen säilyttänyt mallin mitat: Kaikki kylkiluuni voi laskea, kun hengitän, ja viime viikolla vaaka näytti vain 26,5 kiloa. Tämän lisäksi eläintenhoitaja, joka tuli minua tervehtimään vaa'alla käydessäni sanoi, että lantioni päällä voisi olla vähän enemmän lihaa. Se kyllä kelpaisi, sillä olen lihansyöjä. Saisin varmasti aika näppärästi napattua lihan suuhuni myös sieltä lantion päältä.

Niinpä isäntä kävi ostamassa kaupasta eläinten lihapullia, joita saan nyt iltaruoan mukana kokonaiset viisi kappaletta! Ja c-vitamiinia tavalliseen tapaan. Lihapullat ovat tietenkin raakoja ja jäässä, mutta ne ehtivät sopivasti sulaa iltapäiväkävelyn aikana - mutta eivät kypsyä, onneksi. Haluan liha-annokseni raakana ja mieluiten pakoon juoksevana. Raaka liha sai ensimmäisenä päivänä vatsani hieman sekaisin ja minun piti päästä ulos(tamaan) tavallista useammin, mutta se meni nopeasti ohi.

Eikä tässä vielä kaikki! Isäntä osti tavallisen vihreän Happy Dog-säkin (Fit and Well Adult Medium) rinnalle yhden säkin PUNAISTA Happy Dogia! Siinä säkissä lukee "Sport", mikä tietysti sopii minulle erittäin hyvin, olenhan yksi seutukunnan sporttisimmista valkkareista. Sportissa on enemmän sekä rasvaa että proteiinia kuin Adultissa, mutta en minä pelkkää sporttia kuitenkaan tule saamaan, ehkä kolmasosan tavallisten nappuloiden sekaan, sitten kun lihapullat joskus loppuvat. Sitten saatan saada vähän lisää leveyttä hoikkaan olemukseeni. Vahva koira vaatii vahvat eväät! Jos minä joskus alan harrastaa hiihtoa tai jotain muuta todella rankkaa, saatan saada sporttia koko kulhon.

Kävin taas jälkitreeneissä. Minä tykkään jäljestämisharjoituksista hyvin paljon, mikä toivottavasti näkyy oheisesta kuvasta, joka on otettu heti jäljestämisen päätyttyä kehujen jälkeen (pallo näkyy taustalla). Isäntä kuvasi myös yhden jäljestyksen videolle, mutta minä en vielä ole rekisteröitynyt JuuTuubiin enkä siis osaa - tai siis VIITSI laittaa sitä videota tähän. Ehkä Rekku voi auttaa, se on jo JuuTuubin jäsen. Ai niin, Rekku tuli takaisin kotiin eilen. Se on tosi kivaa - nyt on aina joku kaveri kotona, jonka kanssa voi kisailla. Tärkeintä on kuitenkin, että Rekku ei enää ole kiinnostunut minusta SILLÄ TAVALLA - mikä tietysti tarkoittaa, että juoksut taitavat olla tältä erää ohi. Ja hyvä niin, sillä juoksuaika oli aika rankkaa aikaa. Väsytti kauheasti ja karvaa lähti niin määrättömän paljon, että siitä ei meinannut tulla loppua ollenkaan.

Tutustumassa Turkuun

Olin tässä päivänä muutamana tutustumassa kaupunkielämään Turussa. Minun oli tarkoitus hieman harjoitella kaupungissa liikkumista ja ihmisjoukossa olemista. Se oli vähän stressaavaa, kun isäntä piti remmiä niin lyhyellä, että en päässyt lähellekään kaikkea mitä olisin halunnut käydä tutkimassa. Mutta oikeastaan kaupungissa oli ihan kivaa. Aurajoki oli ainakin hyvin mielenkiintoisen hajuinen! Onneksi en tipahtanut sinne kun tutkin sitä niin innokkaasti reunoilta.

Näin sievästi suojasin häntäni tallomiselta.


Oli vähän rankka ilta Papa Joessa!

Nuuh!

Näinä päivinä olen ollut erittäin kiinnostunut kaikenlaisista hajuista. Jätän hajumerkkejä myös itse; kivoille uroksille tiedoksi vain, että täällä odottaisi kaunis valkea neito.

Tuleekohan tuolta joku ihana uros?

Tästä on varmasti kulkenut joku mielenkiintoinen tyyppi aivan äskettäin!

Kauhean tylsää, ettei minua päästetä tekemään tuttavuutta urosten kanssa nyt. Näytän emännälle ja isännälle kieltä! Päästäkää minut! Te ette ymmärrä mitään!

Lihapullan jäljillä

Eilen iltapäivälenkillä opettelin taas jäljestämistä. Isäntä teki taas kaksi jälkeä, mutta koristeli ne tällä kertaa lihapullan palasilla. Ensimmäisellä jäljellä en oikein malttanut seurata jälkeä, vaan ryntäilin sinne sun tänne. Mutta jälkimmäinen jälki meni paljon paremmin: en jättänyt yhtään lihapullaa muille puistoon tuleville koirille, ja poimin ne siististi järjestyksessä - kuonoani seuraten, tietenkin.


Tässä odotan puistossa jäljen valmistumista. Suojavärini toimii paitsi talvella, myös kesäisessä koivikossa varsin hyvin.


Koirapuistossa tapasin pienen valkkarinpennun. Sen nimi oli Nilla! Aika kaunis nimi.

Maailman parasta

Parasta koko maailmassa on se, kun saa nukkua rauhallista koiranunta pää isännän jalkoihin nojaten.

Jos isäntä ei ole kotona, joudun tyytymään fudikseen.

Makkaran jäljillä

Kävin viime lauantaina illansuussa ensimmäistä kertaa jäljestämässä! Tai ei kai sitä voi oikeaksi jäljestämiseksi vielä kutsua, se taisi olla enemmänkin semmoista nuuhkimisleikkiä. Leikki meni niin, että minä sain jäädä puistonpenkin viereen odottamaan, kun isäntä käveli nurmikolle n. 15 metriä pitkän jäljen. Jäljen alkuun hän käveli ihan pienen ruudun, johon tuli monta pientä makkaranpalaa! Sitten joka jalanjäljelle tuli makkaranpala. Jäljen päähän tuli ISO makkaranpala, jonka sain hotkaista heti sen löydettyäni!

Kun isäntä vihdoin tuli hakemaan minua penkin luota, lähdimme muutaman minuutin pituiselle rauhalliselle remmilenkille. Sitten isäntä ihan vaivihkaa käveli kohti nurmikon reunassa olevaa merkkiä, mistä jälki alkoi. Minä oivalsin heti, mistä on kyse, ja kävelin määrätietoisesti jälkeä pitkin eteenpäin makkaranpaloja napsien. Totta kai minulla oli kauhea nälkä - olin syönyt viimeksi aamulla! Etenin jopa niin vikkelästi jalanjäljeltä toiselle, että minulta jäi muutama herkkupala huomaamatta. Ne isäntä ystävällisesti osoitti minulle myöhemmin, kun olin saanut nielaistua sen viimeisen, ison makkaranpalan. Kun kaikki herkut olivat löytyneet, en millään olisi malttanut lopettaa nuuhkimista. Viime päivinä olenkin kulkenut aika usein kuono maassa, varsinkin nurmikolla kulkiessamme. Jospa sieltä löytyisi makkaraa! Toivottavasti isäntä tekee pian uusia makkarajälkiä. Tai vaikka verilettujälkiä.

Se aika vuodesta

Voihan kenkku! Minulla alkoi taas juoksut. Rekku on ollut tavanomaista kiinnostuneempi minun pissoistani, ja tänään "housuissani" oli jotain punaista. Saattaa olla, että Rekku lähtee pian taas evakkoon, kunhan sopiva hoitopaikka löytyy.

Iso kaveri

Me aina välillä kävelemme läheiselle koira-aitaukselle, koska siellä on niin mukava haistella muiden koirien hajuja. Yleensä siellä ei ole ketään meidän kanssa yhtä aikaa. Tänään siellä kuitenkin oli uusi iso ystävä. Minua vähän pelotti aluksi, kun ymmärsin miten iso kaveri on vastassa: 70-kiloinen tanskandogin ja berninpaimenkoiran sekoitus! Kaveri oli vasta reilun vuoden ikäinen, mutta jo niin iso ettei minusta tule koskaan niin isoa.
Hyvin meillä leikit sujui kuitenkin. Se taisi pitää minua vinkuleluna, koska vinkaisin aina kun se kosketti minua tassulla. Riehuin sen kanssa vähän aikaa ja jahtasimme toisiamme. Sitten se meni juomaan vettä omasta privaatista vesiastiastaan, ja kun yritin kohteliaasti pyytää saisinko maistaa vettä, kaveri hermostui. Ilmeisesti jotkut ovat omistushalusia vedestäkin!
Me päätimme siinä kohtaa, että on sopiva hetki jatkaa matkaa. Menimme mustikkametsään, ja minäkin poimin mustikoita suoraan varvusta suuhun. Nam nam!