maanantai 21. kesäkuuta 2021

Uimakoulussa

Nyt on todella kuuma kesä, niin kuuma ettei ulkona oikein voi lenkkeillä päiväsaikaan. 

Onneksi tässä meidän lähellä on kiva koirien uimapaikka. Menimme sinne eilen illalla uimaan. Minä en ollut vielä koskaan uinut kunnolla, niin että tassut eivät yllä pohjaan. Eilen kuitenkin innostuin, kun näin miten kivaa Sipillä oli. Katselin vähän mallia, mitä hän tekee ja sitten aloin vain matkia.

Isäntäväki heitti meille ensin vesileluja, jotta menisimme kauemmas rannasta. Yhtäkkiä osasin uida! Kauhoin tassuilla kovasti ja pääsin eteenpäin yhtä nopeasti kuin Sipi! Tykkäsin uimisesta tosi paljon! 


Isäntäväki huomasi, että minä osaan uida ihan oikeasti. He ottivat lelut pois ja patistivat meidät uimaan muuten vaan. Sekin oli kivaa! Minä tein pienen uimalenkin ihan itsekseni ja Sipi myös. Sitten menimme rantaan ja isäntäväki kävi myös uimassa. 

Kylläpä oli kiva iltalenkki kuuman hellepäivän päätteeksi.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Reissukoirana

Lauantaina emäntä ja minä lähdimme kahdestaan matkalle. Emäntä pakkasi reppuun omien tavaroidensa lisäksi minulle ruokakupin, ruokaa ja pienen patjan, jolla saatoin nukkua. Isäntä vei meidät juna-asemalle ja sitten matkustimme emännän kanssa kahdestaan Espooseen Leppävaaraan. Siellä vaihdoimme junaa ja jäimme kyydistä Kirkkonummella. En ollut aiemmin ollut junassa, mutta se meni ihan leppoisasti, vaikka samassa vaunussa oli muitakin koiria ja luultavasti ainakin yksi kissa matkahäkissä. 

Juna oli onneksi ilmastoitu, sillä ulkona oli todella kuuma. 

Kirkkonummella menimme erään ystävän kotiin, ja siellä oli kaksi kissaa! Minä ihmettelin niitä hyvin paljon, mutta toisen kanssa teimme sitten tuttavuutta alkujännityksen jälkeen. Kissa jopa yritti hieman puskea minua, mutta en lainkaan ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, joten väistin. Toisen kissan kanssa emme tavanneet läheltä, koska se ei kuulemma ole aina niin ystävällinen vieraille.


Juuri kun olin asettunut taloksi, kyläpaikkaan tuli toinenkin koira! Sen nimi on Peppi ja se on kaunis collie. 

Pepin kanssa tulimme hyvin juttuun, kun Peppi makoili sohvalla ja minä lattialla. Ulkona meillä meni ihan kivasti, vähän jahtasimme toisiamme ja leikimme hieman. Minulla tahtoo vain olla niin rajut leikit, ettei oikein kukaan muu kuin Sipi pärjää niissä minulle. 

Sunnuntaina matkasimme samaa reittiä takaisin kotiin. Kyllä minua väsytti kun pääsin omalle takkahuoneen sohvalle! Sipi oli ensiksi muka vähän vihainen minulle kun olin ollut reissussa ilman häntä, mutta huomasin kyllä, että hänelläkin oli ollut minua ikävä. 

Onneksi Sipi alkaa olla jo paremmassa kunnossa eikä tarvitse enää kipulääkettä.

torstai 17. kesäkuuta 2021

Sipi taas päivystyksessä

Sipi on ollut vähän vaisu muutaman päivän, mutta emme tienneet mistä se johtui. Eilen emäntä tuli kotiin illalla ja me menimme häntä vastaan pihalle. Riemastuin niin, että hyppäsin Sipiä vasten etutassuillani. Sipi huudahti kivusta ja suuttui minulle pahanpäiväisesti. 

Kun menimme sisälle, huomasimme että Sipin takapäästä tulee verta. Ilmeisesti hänellä oli anaalirauhaset tulehtuneet ja toinen poksahti ihon läpi kun minä tönin vähäsen. Sama vaiva oli Sipillä joulukuussa, Villa kertoi siitä täällä

Emäntä vei Sipin illalla vielä päivystykseen ja siellä Sipi taas nukutetettiin ja anaalit putsattiin. 


Tässä Sipi on juuri päässyt heräämöön. 

Minä pelästyin hirvittävästi, kun Sipi tuli kotiin. Näin etupihalla jo kaukaa, että hän ei ole oma itsensä, vaan tokkurainen ja jossain lääkepöllyissä. Minua alkoi pelottaa todella paljon, joten laitoin hännän koipien väliin ja yritin vaivihkaa hiipiä takaisin sisälle. Minulta lorisi pissaa maahan, kun olin niin kauhuissani. 

Sisällä vielä tein Sipin edessä kaksi pissaa ja olin tosi nöyränä. Minusta oli aivan kamalaa, että Sipi oli siinä kunnossa. Sisällä hän piti kauluria, joka oli myös todella pelottava minun mielestäni. 

Nyt Sipi alkaa olla paremmassa kunnossa ja toipuminen näyttää nopeammalta kuin viimeksi. 

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Raision kukkapuistossa

Isäntäväki yllätti minut ja pääsin heidän kanssa käymään Raision alppiruusupuistossa yhtenä iltana. 

Siellä oli hurjan paljon väkeä ja myös monta kivaa koirakaveria. Moikkailin tosi monia ja tulin kaikkien kanssa toimeen. Isäntäväki ei suostunut irrottamaan minun talutusremmiä, vaikka kuinka koitin vihjailla että pitäisi päästä riehumaan muiden koirien kanssa. 


Minusta otettiin valokuviakin kukkien keskellä. 


Olisin halunnut mieluummin riehua kuin olla valokuvattavana.

Sitten toisena päivänä Sipi ja minä poseerasimme kahdestaan meidän takapihalla, jossa kukkii juuri nyt myös iso alppiruusu. Näin Sipikin pääsi kuvaan kauniiden kukkien kanssa.

Eilen oli muuten tylsä päivä, koska isäntäväki lähti jonnekin ja Sipi ja minä olimme tosi monta tuntia kahdestaan kotona. Taisi olla minun ennätykseni 7,5 tuntia. Kaikkien yllätykseksi en ollut tehnyt juuri mitään tuhmaa koko aikana, mitä nyt vähän olin riehunut takkahuoneen sohvalla ja heitellyt tyynyjä ja leluja lattialle. Urheasti jaksoin kuitenkin pidättää tarpeitani koko päivän. 

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Ensimmäinen kesäni

Sipi kertoi minulle, että nyt on kesä. Olenkin huomannut, että en enää palele ulkona ja löydän nurmikolta aina jotain hyvää syötävää. Tykkään tosi paljon syödä ruohotukkoja ja heiniä. Myös voikukat maistuvat minulle. Isäntäväki sanoo, etten saisi syödä kaikkea maasta, tulee muka maha kipeäksi. 

Itse asiassa minulla oli hieman löysä vatsa viikko sitten ja sain sen takia ruuan kanssa kaikkea herkullista, kuten riisiä ja hyvää lääketahnaa. Vatsa parani niillä lääkkeillä, mutta nyt vuorostaan Sipillä on maha kipeä. Ilmeisesti mahakipukin kuuluu kesään. 

Minusta on ihanaa, kun ulkona on niin paljon kivoja tuoksuja. Nuuhkisin lenkillä vaikka jokaisen ruohonkorren, jos siihen olisi mahdollisuus. 

Maassa ja ilmassa on myös paljon mielenkiintoisia pörriäisiä. Yritän aina välillä ottaa kiinni lintuja ja perhosia, mutta Sipi sanoo ettei se kannata - ei niitä kuulemma millään saa kiinni. Maassa käveleviä hyönteisiä sen sijaan nappaan helposti ja jahtaankin niitä suurella innolla.

Olen myös käynyt kokeilemassa uimista. En ole vielä uskaltanut mennä niin syvälle, ettei tassut yletä pohjaan, mutta Sipin perässä olen kuitenkin kahlannut sen verran kauas rannasta, että vatsakarvat kastuivat. Uiminen vaikuttaa kivalle! Ehkä kokeilen sitä kunnolla tämän kesän aikana. 

tiistai 1. kesäkuuta 2021

Paimion luontopolulla kesäretkellä

Kävimme eilen Urpon ja Kärsän kanssa Paimion luontopolulla. Olen ollut siellä ennenkin, joten tiesin heti miten kivaa siellä on. 

Urpolla on ollut terveyshuolia viime aikoina, mutta hän oli onneksi ihan oma itsensä minun mielestäni. Tykkään Urposta kauheasti, kävin nytkin koko ajan nuolemassa Urpon suunpieliä ja mielistelemässä hänelle. Kärsä ei oikein tykkää minusta, joten hän enimmäkseen säästyi pusuiltani. 


Kävimme heti ensimmäisellä uimapaikalla pulahtamassa, jotta loppumatka menisi helpommin.


 Kärsälle heitettiin kapula veteen, ja Sipin mielestä se oli kauhea vääryys.


Kuljimme pitkospuilla sopuisasti. 


Sillalle saa mennä vain kaksi ihmistä kerralla, mutta varmaan se ei koske koiria? Menimme tästä Sipin ja Urpon kanssa kolmestaan, Kärsä tuli ihmisten perässä. 


Hyviä juomapaikkoja ei kannata koskaan jättää hyödyntämättä.

Lopussa meistä otettiin tutulla kivellä ryhmäkuva. Urpo ei meinannut mahtua kivelle ja putosi ensin maahan! Sitten hän meni tuonne perälle seisomaan. Minä tykkään tästä jengistä! 

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Tammisaaressa

Viime viikonloppuna kävimme päiväretkellä Tammisaaressa. Oli hieno kevätpäivä ja päädyimme kävelyretkelle kahteen saareen, jossa kasvoi tammia (kuinkas muuten, Tammisaaressa kun olimme). Saarien nimet olivat Ramsholmen ja Högholmen. Suomenkielisiä nimiä niillä ei taida ollakaan.

Saariin pääsi kuivin tassuin puisia kävelysiltoja pitkin.


Koska saarissa oli luonnonsuojelualue saimme kulkea koko matkan kytkettynä.

Saarien maa oli valkovuokkojen peitossa. Niiden seasta oli vaikea erottaa kahta valkoista koiraa!


Tammisaaressa oli mukavaa! Saatamme tulla toistekin käymään.
 

lauantai 22. toukokuuta 2021

Villan kaltainen

 Isäntäväki on nyt seuraillut minun touhujani jo kohta puoli vuotta. Hauskaa heillä on ainakin ollut, sillä minä olen pyrkinyt järjestämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita jokaiseen päivään, ja joskus myös öiseen aikaan. Sen jälkeen kun Sipikin alkoi sietämään ja suvaitsemaan seuraani meistä on tullut oikein hyvät ystävät. Sipi on minulle hurjan kiltti ja sallii minun tehdä melkein mitä vain: hän murahtaa pelin poikki vain jos ylitän valtuuteni tosi rajusti leikin lomassa tai herkkuja jaettaessa. Useimpia toilailujani Sipi katsoo varpaiden läpi ja menee ilmoittamaan isäntäväelle ainoastaan kauheimmista kolttosistani. Minua sellainen kantelu ei haittaa ollenkaan, sillä saan myös isäntäväeltä anteeksi melkein kaiken, koska olen suloisista suloisin!

Lellikin asemani saattaa osin johtua myös siitä, että isäntäväellä on ikävä Villaa. Sipi tuntuu onneksi jo päässeen pahimmasta yli, mutta minä kuulemma muistutan isäntäväestä Villaa monessa suhteessa. Olen kuulemma luonteeltani paljon enemmän Villan kuin Sipin kaltainen. Olen vähän rauhallisempi ja pohtivampi, en aivan niin äänekäs, enkä ehkä aivan niin fiksu kuin Sipi. Lisäksi minulla on hassuja villamaisia tapoja, kuten märän ihon perusteellinen nuoleminen kuivaksi.

Liian aikaistahan se on vielä sanoa aivan varman päälle, millainen koira minusta vielä tulee, mutta minua ei haittaisi laisinkaan jos tulisin yhtä reippaaksi ja viisaaksi kuin Villa. Eikö jos nimeni Nukka vähän viittaa siihen suuntaan?

perjantai 7. toukokuuta 2021

Urpolassa juhlimassa taas

Onko koko ajan joku juhla? Siltä minusta tuntuu. Taas olimme Urpon ja Kärsän luona juhlimassa, tällä kertaa heidän emäntänsä synttäreitä. Olimme enimmäkseen sisällä, sillä ulkona oli sadesää. 



Lopulta ihmiset olivat syöneet kakkunsa ja avanneet lahjat, joten päästiin ulkoilemaankin. Kävimme vähän kävelyllä maaseudulla, jossa en ollutkaan aiemmin käynyt. Ihan kivoja maisemia ja tuoksuja siellä oli. 

Sitten menimme takaisin pihalle. Aloitimme kauheat matsit! Minä jäin alakynteen, koska olen porukan juniori ja pienin. Kärsä tuntuu vihdoin lämmenneen minulle ja varmasti hän myös nautti siitä, että hän ei olekaan enää se, jota isommat kurmoottaa. Minä nautin Kärsän huomiosta.

Lopulta lähdimme kuitenkin kotiin ja nukuin kuin tukki jo autossa.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Eka kerta Koivuluodossa

Eilen pääsin käymään Koivuluodossa ensimmäistä kertaa. Olen kuullut juttuja, että siellä on rauhallista ja kivaa. Villa-täti ja Sipi ovat käyneet siellä monta kertaa. 

Heti kun pääsimme perille ja auton takaluukku aukesi, Sipi säntäsi kohti rantaa ja yritti lähteä jahtaamaan peuraa. Yritykseksi se jäi, sillä Sipi oli niin tohkeissaan, että hän ei huomannut edessään olevaa isoa ojaa. Sipi hyppäsi suoraan haisevaan ojaan! Siihen tyssäsi peurajahti. 

Näin kauniina Sipi oli ojan jälkeen:


Kun olimme kävelleet vähän aikaa, Sipi sai mennä mereen uimaan ja peseytymään. Ei hän ihan kokonaan tullut puhtaaksi, vaikka hän haki keppiä kaukaa rannasta kaksi kertaa. 

Minä en kastanut edes tassuja. Hyi olkoon, uiminen näyttää todella kamalalle!



Kävimme Koivuluodon kärjessä ja pidimme hetken taukoa siellä. Minä tutkin rannan ja kalliot ja kaikki siellä olevat kepit. 


Koivuluodossa tuntui olevan lämpimämpi ja keväisempää kuin meidän kotiseudulla. Ikäväkseni minun  turkissani käveli joku ötökkä, kuulemma punkki. Sen takia menimme kotimatkalla käymään apteekissa ja meidän kaulaan laitettiin jotkut valkoiset pannat, joita emme ota pois koko kesänä. 

Myös Sipistä löytyi tänään pullea punkki, joka oli jo kiinnittynyt. Se näytti aika ällöttävälle.