Talvilomailemassa

Viime vuonna olimme talvilomalla Vierumäellä, ja koska se oli niin onnistunut loma, päätimme lähteä samaan paikkaan uudestaan. Olimme jopa samassa isossa mökissä. 

Mökillä pääsimme sohvalle, koska siihen oli levitetty meidän iso peitto ja matto. Minä otin sohvalisenssistä kaiken irti ja olin sohvalla todella paljon. Sipi tykkäsi myös olla sohvalla, mutta mieluiten mahdollisimman kaukana minusta. 

Vierumäen hotellin pihalla on iso Tahko Pihkalan patsas, jota minä aluksi pelkäsin. Se näytti todella epäilyttävälle. Mutta sitten huomasin, että se on täysin vaaraton ja suostuin patsaan kanssa samaan kuvaan. 

Kävimme harjuilla kävelyllä joka päivä ja se oli aivan ihanaa. Sain olla vapaana aika paljon, mitä ei tapahdu kotiseuduilla koskaan. Tottelin koko ajan ja pidin isäntäväkeä silmällä. En lähtenyt kertaakaan huitelemaan omille teilleni.

Emäntä kirjoitti Sipin nimen hankeen muistoksi.

Yhtenä iltana sohvalla oli ruuhkaa ja Sipi joutui olemaan näin lähellä minua. Hänen takajalkansa osui minua silmään, mutta ei se haitannut minua.

Olipa mukava loma! Ehkä tulemme tänne joskus vielä uudestaan. 

Helmikuun vaihtelevat kelit

On ollut todella outo talvi. Ensin lunta oli aivan hirveästi - niin paljon, että pihalta pystyi helposti hyppäämään aidan yli - ja sitten yhtäkkiä kaikki lumet sulivat ja tulikin tilalle kurakelit.

Ei ollut kivaa, kun massu oli aivan kurainen ja jouduimme suihkuun kotona. 

Onneksi seuraavaksi oli vuorossa aurinkoiset talvisäät. Olimme aivan puhtaita pitkän metsälenkin jälkeen.

Minä sain pienen hepulin metsässä, kun oli niin ihanaa juosta lumessa.

Sitten lumet taas sulivat ja tuli liukas keli. Olin emännän kanssa Ramsholmenissa ja keli oli kauhea.

Pian saimme kuitenkin lisää lunta ja pakkasta. Järsin luuta takapihalla.

Lunta tuli paljon ja metsässä oli aivan kirkasta ja puhdasta. Sipillä meni varpaiden väleihin lumipaakkuja ja kävely oli niiden takia hankalaa, mutta minulla ei ole onneksi ollut sellaista vaivaa. 

Metsässä on paras kävellä valmiita uria pitkin, niin jaksaa pidemmän lenkin. Pehmeässä hangessa loikkiminen on nimittäin aika raskasta pitkän päälle. Olen kokeillut sitäkin.

Juuri tällaisista lumikeleistä pidän kuitenkin kaikkein eniten talvessa. Hangessa näkyy metsän eläinten jälkiä ja niitä on niin mukava nuuhkia.

Ulkoilupäivä Linlossa

Eilen olimme Kirkkonummella Linlon saaressa ulkoilemassa ystävämme Uunon kanssa. Uuno on paljon pienempi kuin me, ja aluksi hän pelkäsi meitä, mutta sitten lähdimme vaan liikkeelle ja kaikki rentouduimme. 

Sipille tämä oli aika pitkä päivä, mutta kävelimme hitaasti ja pidimme taukoja. Sipi sai myös olla paljon vapaana, koska hänellä on luottoa. Minulla ilmeisesti ei ole, koska olin lähes koko ajan kytkettynä. 

Saaren kärjessä oli kova tuuli, joten oli hyvä että Sipillä ja Uunolla oli takit päällä. Minä pidin itseni lämpimänä riehumalla.

Merelliset maisemat olivat todella upeat.

Välillä kiipesimme korkeille kalliolle ja sitten taas laskeuduimme veden äärelle.

Rohkeimpia porukoita liikkui jäällä, mutta me emme tohtineet lähteä sinne. 

Rannassa kalliot kohosivat korkealle. 

Evääksi söimme jäätä. 

Maisemat olivat aivan upeat ja iltapäivällä aurinko paistoi matalalla.

Nämä portaat eivät olleet Sipin suosikit, mutta pääsimme kuitenkin kulkemaan koko reitin ihan hyvin. Kotona minä ja Sipi olimme aivan poikki ja nukuimme koko loppupäivän lähes liikkumatta samassa asennossa.

Koirametsässä Urpon ja Kärsän kanssa

Sunnuntaina pääsimme taas pitkästä aikaa koirametsään Urpon ja Kärsän kanssa. Sää oli mitä mainioin, aurinkokin vähän paistoi.

Ihmisillä oli eväät ja he tekivät tulet nuotiopaikalle. Me kerjäsimme vähän, mutta pääasiassa keskityimme riekkumaan toistemme niskassa ja juoksentelemaan ympäriinsä. Minusta parasta koirametsäilyssä onkin se, että saan olla vapaana ja tehdä omia reissuja ilman että kukaan hermoilee. 

Meillä oli todella villi meno päällä koko ajan. 

Onneksi koirametsässä saa riehua ja metelöidä sydämensä kyllyydestä eikä se häiritse ketään. 

Näyttää kuvissa siltä kuin Urpo ja Kärsä olisivat vain kerjänneet eväitä, mutta kyllä hekin riehuivat yhtä paljon kuin me.

Lopuksi jouduimme valokuvattaviksi. Urpo ei suostunut tulemaan kuvaan. 

Minä puristin silmät kiinni ja toivoin, että kun avaan silmät, Urpo on ilmestynyt minun viereeni.

Valitettavasti toiveeni ei toteutunut.

Mahataudissa

Minulla alkoi yhtenä yönä viime viikolla mahassa kuplia aivan kauheasti. Oli pakko päästä takapihalle, mutta isäntäväki vain nukkui. Tassuttelin ympäri taloa ja mietin mistä pääsisi ulos, mutta kaikki ovet olivat tietysti kiinni. 

Onneksi Sipi tuli apuun. Hän alkoi vinkua niin kovaa, että emäntä heräsi. Emäntä vei meidät molemmat pihalle, kun ei tiennyt kummalla meistä oikein on tarve päästä. Onneksi Sipin maha oli kunnossa, koska se olisi ollut paljon huolestuttavampaa jos Sipi olisi sairas.

Minun mahatautini jatkui ja jatkui. Kolmena peräkkäisenä päivänä ja yönä minä pyysin pihalle vähän väliä. Jossain vaiheessa söin vain pikkuriikkisiä annoksia keitettyä riisiä ja canicur-lääkettä, ja se tuntui auttavan. 

Unta riitti, kun vatsa rauhoittui ja pystyin vihdoin lepäämään.
Neljäntenä päivänä sain jo puolet nappulaa ja puolet riisiä, ja kaikki meni hienosti. 

Olipas rankka kokemus! Toivottavasti nyt pysymme kunnossa Sipin kanssa.

Karkureissu

Me pääsemme usein pihalle illalla tai päivällä, koska pihalla on niin kivaa. Minusta on hauskaa tutkia ja nuuhkia ja katsella ohikulkijoita.
Yhtenä päivänä huomasin, että kadulla kävelee kissa! Voitteko kuvitella, kissa! Minä en pidä kissoista yhtään.
Lähdin laukkaamaan aidanviertä ja yritin saada kissan kiinni, mutta se oli kadulla ja minä takapihan aitauksessa.
Sitten minulla välähti. Etupihalla on niin paljon lunta, että aidan yli pääsee helposti hyppäämään. Niinpä juoksin kiireesti etupihalle ja loikkasin aidan yli vapauteen.
Kissaa ei löytynyt, se varmaan pelästyi minua niin paljon, että juoksi heti piiloon. Minä laukkasin vielä naapureiden pihalla onnellisena ja yritin keksiä, minne se pahuksen kissa meni.
Isäntäväki lähti etsimään minua ja pienen hetken kuluttua he näkivätkin kun juoksin naapurin pihalta toisen naapurin pihalle. Tulin heti kiltisti luokse, kun kuulin että he kutsuvat minua.
Jouduin puhutteluun ja sain kunnon läksytyksen. Karkureissu oli kuitenkin niin kiva, etten voi luvata ettenkö enää koskaan lähtisi pihalta.
Vapiskaa kissanaapurit!

Vuoden 2022 parhaat palat

 Vuoden 2022 kohokohtia: 

Tammikuussa kävimme Paimion koirametsässä riehumassa Urpon ja Kärsän kanssa. Vain minä bongasin valokuvaajan. 

Helmikuussa satoi paljon lunta ja me kahlasimme mahaa myöten pehmeässä hangessa. 

Kävimme myös tutustumassa lähialueisiin. Tässä olemme Dagmarin lähteellä ja meri näyttää siltä että se alkaa jo sulaa. 

Maaliskuussa kävimme Vartsalassa merenjäällä kävelemässä. Aurinko paistoi jo korkealta ja oli ihanaa kirmata vapaana kavereiden kanssa.

Maltoimme hetkeksi pysähtyä kuvattaviksi. 

Maaliskuussa tapasimme muitakin kavereita, Nipsun ja Kumun. Kävimme heidän kanssaan Teijon kansallispuistossa kävelyllä. Kumu on vikkelä pikkutyyppi!

Meillä kävi myös uusi tuttava Uuno kylässä. Tässä reippailemme Ramsholmenissa.

Huhtikuussa maa alkoi sulaa ja kävimme reippailemassa Västerbyssä. 

Toukokuussa kävin lentokentällä harjoittelemassa vähän ja saattelemassa isännän lennolle. 

Urpo kävi meillä kylässä ja veimme hänet Ramsholmeniin katsomaan ihania kevätkukkia.

Teimme myös pienen vierailun Ahvenanmaalle. Tässä olemme Maarianhaminassa. 

Ja tietenkin uimme ja kahlasimme siellä paljon. 

Sitten tuli kesä ja valoisat kesäillat.

Kesällä aurinko paistaa vielä illalla myöhään. 

Teimme kesäretkiä luonnossa.

Ja kävimme myös Lahdessa ...

...ja Imatralla.

Isäntäväki rakensi pihavajaa ja Miska oli meillä auttamassa. 

Elokuussa olimme mökkeilemässä Hangossa. 

Ja retkellä Teijon kansallispuistossa.

Nipsu oli mukana Teijolla. 

Syyskuussa teimme kivan päiväreissun Örön saarelle. 

Ja minä kävin kasvattajan leirillä pokkaamassa palkintorepun.

Lokakuussa kävimme Kuusamossa ja Rovaniemellä.

Ja matkustimme yöjunalla. 

Illat alkoivat olla pimeitä. Kävin Karjaan asemalla isäntää hakemassa.

Viimeisen valoisan syyspäivän vietin Kemiönsaaressa uudella luontopolulla Nipsun ja Kumun kanssa. 

Jouluna olimme kotona koko lauman voimin ja lepäsimme.