Kesälomareissu Suomeen ja Ruotsiin

Palasimme juuri pitkältä reissulta Suomeen, Ruotsiin ja Pohjois-Saksaan. 

Reissu alkoi jo toissaviikon perjantaina, kun emäntä pakkasi meidät autoon Luxemburgissa ja ajoimme Wuppertalin lähelle hotelliin yöksi. Sieltä jatkoimme seuraavana päivänä Rostockiin. Oli niin ihanaa olla kotona ja käydä tutut lenkit pellolla ja puistoissa. 

Mutta sitten se matka oikeastaan vasta alkoikin. Sunnuntai-iltana lähdimme autolautalla Ruotsiin. Heräsimme aamulla Trelleborgista. Viki ei ollut koskaan ennen ollut Ruotsissa, mutta minä olin Sipin kanssa Göteborgissa reilu vuosi sitten. 

Ajoimme kauhealla kiireellä Ruotsin läpi ja illalla olimme Kapellskärissä, jossa menimme seuraavaan laivaan. Onneksi nämä laivayöt sujuu meiltä hyvin, kun olemme niin sopeutuvaisia. Laivalla sitä paitsi nukumme aina isäntäväen kanssa sängyssä, mikä on aivan ihanaa. Harmi vaan että meillä molemmilla oli nyt juoksut ja se näkyi ikävästi laivan hytissä. 

Tiistaiaamuna heräsimmekin Naantalissa eli Suomessa. Kävimme Villan ja Sipin tutuilla lenkkipoluilla Raisiossa. Meille ne olivat uusia paikkoja. Raisiosta matka jatkui vielä Paimioon ja siellä vastassa oli rakas Kärsä! 

Onneksi Kärsä ei ollut moksiskaan meidän juoksuista, hän ei kerta kaikkiaan välittänyt niistä mitään. Kävimme kolmestaan ulkoilemassa ja meillä oli niin mukavaa. Kärsä on varmaan paras ystävä, jota kukaan voi toivoa. Hän ei koskaan suutu meille ja hän antoi meidän olla yötä pihamökissään. Seuraavana päivänä meidän piti jatkaa matkaa ja Kärsä auttoi aamuvalmisteluissa. Hän hyppäsi meidän autoon testaamaan, miltä se tuntuu. Harmi ettemme voineet ottaa Kärsää mukaan, sillä meidän piti mennä seuraavaan kyläpaikkaan. 

Ajoimme Lahteen, jossa oli taas minulle tuttu paikka, mutta Vikille uusi. Hän onneksi sopeutui nopeasti ja keksi heti, että takapihan nurmikentällä voi riehua. 

Kävimme myös metsälenkillä ja Vikille suomalainen metsäkään ei ole niin tuttu. Minä nautin joka hetkestä. 

Sitten matka jatkui taas uuteen paikkaan. Tällä kertaa menimme Tampereelle. Siellä menimme suoraan Hervantaan Suolijärvelle ulkoilemaan. Järven ympäri kiertävä reitti on todella kiva, ja saimme molemmat olla siellä vapaana. Tämä lenkki oli ehkä yksi minun lomani kohokohdista. 

Tässä kohdassa meistä otettiin monta kuvaa, jotta varmasti yksi edes onnistuisi. Jos katsotte tarkkaan, huomaatte, että olemme samassa paikassa missä Villa ja Sipi kuvattiin blogin banneria varten vuosia sitten. 

Olimme yötä hotellissa Nekalassa ja seuraavana aamuna minun ja Vikin matka jatkui taas uuteen paikkaan. Menimme koirahoitolaan Aitolahteen, jossa meidät otettiin ilolla vastaan. Siellä meillä oli oma karsina ja muutama tuttu kotoa tuotu lelu. Saimme lainaan pehmeät pedit. Juoksut olivat onneksi loppuneet tässä vaiheessa molemmilta. 

Seuraavana päivänä matka jatkui taas. Isäntäväki tuli hakemaan meitä, he vaikuttivat hieman väsyneiltä ja he tuoksuivat juhlilta. Ajoimme Vartsalaan ja se oli taas Vikille ensimmäinen kerta tässä paikassa. Söimme takapihan terassilla ja kävimme pienen ulkoilulenkin. 

Sitten menimme vielä Kärsän luona käymään ja sanomaan näkemiin. 
Illalla ajoimme Naantaliin ja lähdimme laivalla pois Suomesta. 

Seuraava päivä meni kokonaan autossa, ajoimme Kapellskäristä Skåneen ja se tuntui hirveän pitkälle matkalle. Enimmäkseen oli aurinkoista, mutta yhtäkkiä tuli niin hirveä rankkasade- ja raekuuro, että autot pysähtyivät moottoritien reunaan odottamaan että sade lakkaa. Me olimme ihan ihmeissämme takakontissa. Onneksi se meni sitten ohi ja pääsimme jatkamaan matkaa. 

Vihdoin olimme perillä mökillä! Me nautimme kun pääsimme autosta ulos ja isäntäväki lupasi meille, että kolmeen päivään ei tarvitse mennä autoon lainkaan. 

Laskujeni mukaan me olimme viettäneet edelliset 10 yötä aina eri paikassa, mutta nyt saimme olla kolme yötä samassa paikassa. Se oli ihanaa. 

Mökillämme oli takapiha, ja rentouduimme makoilemalla nurmikolla. Meille tällainen on luksusta, koska kotona ei ole pihaa eikä edes parveketta. 

Keskiviikkona kävimme katsomassa nähtävyyksiä Ystadissa. Menimme Kåsebergaan katsomaan kuuluisia Alen kiviä. Se vaikutti kivalle pikkukylälle, mutta oli vähän liian turistimainen minun makuuni.

Viikinkien pystyttämät kivet olivat kuitenkin hienot ja tekivät vaikutuksen. 

Viimeisenä kohteena oli Ruotsin eteläisin paikka Smygehuk, jossa kävimme vähän palloilemassa. Sen jälkeen odottelimme enää laivaa takaisin Rostockiin. 

Onneksi saimme olla kotona muutaman päivän ennen kuin meidän piti palata Luxemburgiin. 

Kesä jatkuu Luxemburgissa

Olemme totutelleet taas uuteen paikkaan. Säät ovat olleet todella kuumat, mutta onneksi uudessa kodissa on viileää, kun aurinko ei paista sisälle suoraan ja lisäksi ikkunat saa peitettyä kokonaan. Meillä on täällä myös viileä laattalattia. 

Uudet lenkkireitit menevät Moselin tai Sauerin rannassa. Täällä on paljon kalastajia, mutta eivät ne meitä häiritse emmekä me niitä. 

Käymme pitkällä lenkillä aamuisin, kun ei ole vielä niin kuuma. Ei tule juuri ketään vastaan aikaisin aamulla - joskus olemme jo pitkällä ennen kuin aurinko on edes noussut. 

Viiniviljelysten välissä on kiva kävellä, kun on rauhallista. 

Asumme niin lähellä Saksan rajaa, että käymme usein iltakävelyllä Saksan puolella. Ei tarvitse muuta kuin mennä sillan yli ja olemmekin jo Saksassa. 

Meitä kyllä ihmetyttää nämä helteet. Onko täällä aina näin kuuma? 

Lähistöllä on pieni koirapuisto, joka on yllättänyt meidät iloisesti. Tapaamme siellä uusia kavereita! Onneksi kaikki koirat puhuvat samaa kieltä eikä meidän tarvitse enää opetella ymmärtämään toisiamme.

Heippa Trier

Olemme nyt muuttamassa pois Trieristä, koska emäntä löysi meille paremman asunnon Luxemburgista. Trier on ollut ihan kiva paikka asua ja olemme täällä nähneet uskomattomia maisemia ja hienoja puistoja. 

Tässä olemme kuuluisan UNESCO-maailmanperintökohteen Porta Nigran edessä. Aamulenkkimme kulki tästä ohi, joten se ehti tulla tutuksi. 

Toinen kiva paikka on Palastgarten, joka on ihan asuntomme lähellä. Keväällä siellä kukki kirsikkapuut aivan upeasti. 

Kävelimme Palastgartenissakin joka aamu ja usein myös iltapäivällä. Joskus aamuisin saimme olla siellä vapaana kun siellä ei ollut muita. 

Petersbergin kukkulalla on isot viiniviljelmät ja siellä kävimme melkein joka viikko ihailemassa maisemia. Ilta-aurinko lämmitti ruohikon ja tässä oli mukava pitää taukoa. 

Toinen kiva puisto on Weißhauswald. Se on riittävän kaukana isoista teistä ja täällä Viki sai juosta vapaana. Myös minä kokeilin vapaanaoloa välillä ja se oli ihan hauskaa. 

Näköala Moselille ja Trierin keskustaan on myös huikaiseva, vaikka Vikiä se ei kiinnostanutkaan. 

Iltalenkit lähialueilla tulivat tutuiksi näiden kuukausien aikana. Lähellä tätä kuvanottopaikkaa oli usein kissoja, jotka saivat minut villiksi. Aloin kyttäämään niitä jo kaukaa ja jos näin vilauksenkaan niistä, aloin huutamaan ja tempoilemaan remmissä. Valitettavasti en koskaan saanut niitä kissoja kiinni. 

Kävelimme usein myös radan vartta hienojen graffititeosten ohi.

Totuimme urbaaneihin lenkkireitteihin ja opimme kulkemaan jalkakäytäviä aivan sujuvasti. Joskus meistä otettiin tällaisia omituisia kuvia, jossa Viki makaa kiviaidan päällä ja minä istun vieressä tuiman näköisenä.

Urbaanikin maisema näyttää pehmeälle ilta-auringon valossa.

Loppuun vielä kuva toisesta kuuluisasta UNESCOn kohteesta: roomalaisten kylpylästä eli Kaiserthermenistä. Emme käyneet sisällä, mutta näimme sen ulkoa monta kertaa. 

Nyt sanomme heipat Trierille ja jatkamme keskieurooppalaista elämää Luxemburgissa. 

Lisää vieraita Suomesta

Meillä oli viime viikolla lisää vieraita Suomesta ja se oli tosi mukavaa. Varsinkin Viki tykkää siitä, kun on tupa täynnä ihmisiä ja koko ajan voi keksiä jotain tekemistä. Erityisesti pieni poika oli odotettu kyläilijä, sillä hänen kanssaan meillä on aina hauskaa. Hän jaksaa touhuta loputtomasti eikä hänen energiansa lopu koskaan. 

Menimme tietysti taas Teufelsschluchtille, koska se on niin uskomaton paikka ja emännän mielestä jokaisen pitää käydä siellä. 

Tälläkin kertaa siellä oli paljon ihmisiä, mutta pääsimme silti kiertämään koko reitin ilman suurempia jonotuksia hienoimpiin paikkoihin (esimerkiksi kallionkoloihin tai luoliin).

Olemme käyneet täällä nyt jo muutaman kerran, mutta joka kerta maisemat näyttävät uskomattoman hienoilta.

Minäkin olin mukana, vaikka kuvissa on vain Viki Sipin vanhoissa sinisissä valjaissa. 

Samalla reissulla kävimme myös Luxemburgin vanhimmassa kaupungissa Echternachissa. Isäntäväki meni kävelykadun ravintolan terassille syömään ja Viki ja minä olimme mukana aivan kiltteinä. Emme piitanneet ohikulkevista koirista vaan lepuutimme tassujamme rauhallisina pöydän alla.
Ruuan jälkeen kiersimme vähän Echternachin kaupungilla ja näimme mm. tämän hienon basilikan. 

Toisena päivänä lähdimme käymään Schengenissä ja kävimme myös Ranskassa. Schengenissä menimme Suomen lipun viereen ja Viki ja minä tietysti esi-isiemme kunniaksi kävimme myös Sveitsin lipun luona, sillä rotumme alkuperä on Sveitsissä.

Ollos huoleton, koiras valveil on.

Oli aika lämmin päivä, mutta saimme juotavaa tästä vesipisteestä. Minä tykkään juoda suoraan tippuvaa vettä, en altaasta. Kuvittelen että se on raikkaampaa.

Ranskassa Sierck-les-Bainsin kylässä oli lämmin, mutta menimme silti rappuja ylös alas. Isäntäväki nautti kahvit ja välipalan pienessä kahvilassa. 

On kivaa kun on vieraita. Harmi että heidän piti sitten lähteä takaisin kotiin, mutta Kärsä varmaan ilahtui kun sai omat ihmiset takaisin.

Heinäkuun alun kuulumiset

Heinäkuun alku on ollut rauhallinen. Helle palasi Keski-Eurooppaan ja meillä on ollut sen takia vähän lyhyempiä ulkoiluja ja vähemmän riehumista. Teemme aina pitkän lenkin aamulla, kun on vähän viileämpää. Viikonloppuisin aamulenkki saattaa kuitenkin olla vähän tavallista myöhemmin ja silloin joudumme joskus pitämään vähän taukoja, ettemme ylikuumene.

Tässä pidämme taukoa kävelykadulla. Onneksi monen liikkeen edessä on vesikuppeja koirille, jotta saamme virvokkeita. 

Tässä puistossa saamme aina olla hetken aikaa vapaana ja riehua. Harmi vaan että tuo pentu on aivan pitelemätön, se jaksaisi painia vaikka kuinka kauan ja minä en aina jaksaisi.

Usein aamulenkin jälkeen meissä on siellä sun täällä vihreitä merkkejä, kun painimme ruohikolla.
Viki otti suloisen ilmeen, vaikka hän on aikamoinen pahantekijä kun isäntäväen silmä välttää.

On siinä pennussa minullakin paimentamista. En jaksa sekaantua seinien järsimiseen, mutta jos hän alkaa minua häiritsemään niin annan kyllä palautetta. 

Eräänä viikonloppuna meillä oli vieraita Suomesta ja veimme heidät tietysti Teufelsschluchtille. Siellä on aina aika kivaa. 

Viki 1-vuotias!

Tänään on Vikin syntymäpäivä! Vuosi sitten pullautin maailmaan 8 pientä palleroa ja yksi niistä oli Viki. Vietimme juhlapäivää tylsästi autossa, kun ajoimme tukalassa helteessä takaisin Trieriin. Ulkona oli noin 38 astetta lämmintä, joten autoa ei voinut oikein pysäyttää. Emme voineet tehdä kuin pikaiset pissalenkit, ja sen jälkeen oli taas mentävä ilmastoituun autoon. 

Muistelimme Vikin kanssa ensimmäistä yhteistä vuottamme. Kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua. 

Vikillä on mm. ollut tassu paketissa. Se oli surkeaa, mutta onneksi hän toipui siitä nopeasti. 

Olemme reissanneet paljon, esimerkiksi Berliinissä ja Luxemburgissa. 

Vikin ensimmäinen talvi oli luminen ja kylmä, mikä oli oikein ihanaa. 

Olemme olleet monet kerrat Itämeren rannalla ja se on aina yhtä kivaa, vaikka säät eivät ole aina suosineet meitä. 

Vikillä on ollut suuria haasteita yksinolon kanssa. 

Kotona on rikkoutunut muutama koiran peti, useita mattoja ja myös seiniin ja lattiaan on tullut pahoja jälkiä. Toivotaan että hän alkaisi pikkuhiljaa kasvamaan aikuiseksi ja järkevämmäksi ja jättäisi nämä hommat taakseen. 

Vikin paras kaveri olen tietysti minä, mutta hän on myös tavannut paljon muita koiria, esimerkiksi edesmenneen Urpon ja Kärsän, Kodin, Debbien, Lillyn ja monia muita. 

Viki on hirmuhauska tyyppi, eikä kukaan voi olla pitämättä hänestä. Hän sulattaa kenen tahansa sydämen olemalla sympaattinen sekä iloa ja riemua täynnä jokaisena päivänä. 

Matka pohjoiseen

Eräänä päivänä isäntä tuli junalla tänne! Oli niin hauskaa, kun koko lauma oli taas koossa. Ikävä kyllä ulkona alkoi olla taas tukalan kuuma. Iltaisinkin oli yli 30 astetta ja se on aivan liikaa meille koirille.

Lauantaina menimme isännän kanssa Teufelsschluchtille, vaikka olikin kuuma päivä. 

Viki oli edellisenä torstaina loukannut tassuansa vähän, kun painimme aamulenkillä. Hän ontui hiukan kun lähdimme, mutta uinti Irreler Wasserfällen vesiputouksella vetreytti jalkaa hieman.

Sitten kun lähdimme kiertämään lenkkiä, jalka meni pahemmaksi. Lopulta hän konkkasi melkein kolmella jalalla ja se oli aika ikävän näköistä. Vikillä meni hyvä lenkki pilalle.

Olimme kyllä muutenkin aika poikki, kun oli niin kuuma. Onneksi olimme käyneet kahlailemassa ennen lenkkiä, joten märät turkit viilensivät meitä.

Saimme pitää taukoa varjossa koiraparkissa sen aikaa kun isäntäväki nautti viileitä juomia kahvilan terassilla. Meillekin oli vettä tarjolla. 

Sunnuntaina pidimme lepopäivää, koska Vikin piti saada lepuuttaa tassua. Kipu oli hellittänyt, koska emäntä antoi hänelle kipulääkettä. 

Iltaisin katsoimme jalkapalloa ja tietysti kannustimme Saksaa. 

Päivisin alkoi olla 35 asteen helteitä ja vähän enemmänkin, joten emme juurikaan ulkoilleet. Kävimme vain pakolliset pikkulenkit ja lopun ajan makoilimme kotona tuulettimen edessä.

Tiistaina lähdimme koko porukalla automatkalle kohti Rostockia. Oli aika rankka päivä, mutta onneksi pohjoisessa oli viileämpää. 

Pääsimme peltolenkille illalla ja se oli aivan ihanaa. Ilmassa oli vain 22 astetta ja meillä oli paljon energiaa. Aurinko paistoi matalalta ja retki tuntui aivan maagiselle.

Perjantaina tapahtui Vikin elämässä suuri asia: hän oppi uimaan! Menimme Warnemündeen koirarannalle ja koska oli lämmin päivä, siellä oli paljon ihmisiä ja koiria. Meillä oli Villan ja Sipin vanha vesilelu mukana ja leikimme sillä rannalla ja vedessä. Vikillä oli vielä Sipin vanhat pelastusliivit, koska ne vähän kelluttavat ja lisäksi niistä on helppo pitää kiinni vedessäkin, koska selkäpuolella on kahva. Isäntä meni ensin veteen ja minä myös. Sitten emäntä tuli Vikin kanssa ja nappasi pellareiden kahvasta Vikin mukaansa syvemmälle. Yhtäkkiä Viki hoksasi, että hän pystyy liikkumaan vedessä, vaikka jalat eivät yllä pohjaan! Se oli niin hauska hetki! Sitten me pulikoimme ja uimme siellä pitkät tovit. Oli oikein hauska ilta ja kyllä meitä sitten nukuttikin kovasti kotona.