sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Mahataudissa

Minulla alkoi yhtenä yönä viime viikolla mahassa kuplia aivan kauheasti. Oli pakko päästä takapihalle, mutta isäntäväki vain nukkui. Tassuttelin ympäri taloa ja mietin mistä pääsisi ulos, mutta kaikki ovet olivat tietysti kiinni. 

Onneksi Sipi tuli apuun. Hän alkoi vinkua niin kovaa, että emäntä heräsi. Emäntä vei meidät molemmat pihalle, kun ei tiennyt kummalla meistä oikein on tarve päästä. Onneksi Sipin maha oli kunnossa, koska se olisi ollut paljon huolestuttavampaa jos Sipi olisi sairas.

Minun mahatautini jatkui ja jatkui. Kolmena peräkkäisenä päivänä ja yönä minä pyysin pihalle vähän väliä. Jossain vaiheessa söin vain pikkuriikkisiä annoksia keitettyä riisiä ja canicur-lääkettä, ja se tuntui auttavan. 


Unta riitti, kun vatsa rauhoittui ja pystyin vihdoin lepäämään.
Neljäntenä päivänä sain jo puolet nappulaa ja puolet riisiä, ja kaikki meni hienosti. 

Olipas rankka kokemus! Toivottavasti nyt pysymme kunnossa Sipin kanssa.

maanantai 16. tammikuuta 2023

Karkureissu

Me pääsemme usein pihalle illalla tai päivällä, koska pihalla on niin kivaa. Minusta on hauskaa tutkia ja nuuhkia ja katsella ohikulkijoita.
Yhtenä päivänä huomasin, että kadulla kävelee kissa! Voitteko kuvitella, kissa! Minä en pidä kissoista yhtään.
Lähdin laukkaamaan aidanviertä ja yritin saada kissan kiinni, mutta se oli kadulla ja minä takapihan aitauksessa.
Sitten minulla välähti. Etupihalla on niin paljon lunta, että aidan yli pääsee helposti hyppäämään. Niinpä juoksin kiireesti etupihalle ja loikkasin aidan yli vapauteen.
Kissaa ei löytynyt, se varmaan pelästyi minua niin paljon, että juoksi heti piiloon. Minä laukkasin vielä naapureiden pihalla onnellisena ja yritin keksiä, minne se pahuksen kissa meni.
Isäntäväki lähti etsimään minua ja pienen hetken kuluttua he näkivätkin kun juoksin naapurin pihalta toisen naapurin pihalle. Tulin heti kiltisti luokse, kun kuulin että he kutsuvat minua.
Jouduin puhutteluun ja sain kunnon läksytyksen. Karkureissu oli kuitenkin niin kiva, etten voi luvata ettenkö enää koskaan lähtisi pihalta.
Vapiskaa kissanaapurit!


sunnuntai 8. tammikuuta 2023

Vuoden 2022 parhaat palat

 Vuoden 2022 kohokohtia: 


Tammikuussa kävimme Paimion koirametsässä riehumassa Urpon ja Kärsän kanssa. Vain minä bongasin valokuvaajan. 

Helmikuussa satoi paljon lunta ja me kahlasimme mahaa myöten pehmeässä hangessa. 

Kävimme myös tutustumassa lähialueisiin. Tässä olemme Dagmarin lähteellä ja meri näyttää siltä että se alkaa jo sulaa. 


Maaliskuussa kävimme Vartsalassa merenjäällä kävelemässä. Aurinko paistoi jo korkealta ja oli ihanaa kirmata vapaana kavereiden kanssa.


Maltoimme hetkeksi pysähtyä kuvattaviksi. 


Maaliskuussa tapasimme muitakin kavereita, Nipsun ja Kumun. Kävimme heidän kanssaan Teijon kansallispuistossa kävelyllä. Kumu on vikkelä pikkutyyppi!


Meillä kävi myös uusi tuttava Uuno kylässä. Tässä reippailemme Ramsholmenissa.


Huhtikuussa maa alkoi sulaa ja kävimme reippailemassa Västerbyssä. 


Toukokuussa kävin lentokentällä harjoittelemassa vähän ja saattelemassa isännän lennolle. 


Urpo kävi meillä kylässä ja veimme hänet Ramsholmeniin katsomaan ihania kevätkukkia.


Teimme myös pienen vierailun Ahvenanmaalle. Tässä olemme Maarianhaminassa. 

Ja tietenkin uimme ja kahlasimme siellä paljon. 


Sitten tuli kesä ja valoisat kesäillat.


Kesällä aurinko paistaa vielä illalla myöhään. 


Teimme kesäretkiä luonnossa.


Ja kävimme myös Lahdessa ...

...ja Imatralla.

Isäntäväki rakensi pihavajaa ja Miska oli meillä auttamassa. 


Elokuussa olimme mökkeilemässä Hangossa. 


Ja retkellä Teijon kansallispuistossa.


Nipsu oli mukana Teijolla. 


Syyskuussa teimme kivan päiväreissun Örön saarelle. 


Ja minä kävin kasvattajan leirillä pokkaamassa palkintorepun.


Lokakuussa kävimme Kuusamossa ja Rovaniemellä.


Ja matkustimme yöjunalla. 


Illat alkoivat olla pimeitä. Kävin Karjaan asemalla isäntää hakemassa.


Viimeisen valoisan syyspäivän vietin Kemiönsaaressa uudella luontopolulla Nipsun ja Kumun kanssa. 

Jouluna olimme kotona koko lauman voimin ja lepäsimme. 

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Uuden vuoden vastaanotto

 Lähdimme uudenvuodenaatoksi evakkoon Urpon ja Kärsän luokse. 


Edellisenä päivänä Sipi oli tehnyt vähän liian pitkän kävelylenkin liukkaalla tiellä, ja hänellä oli vähän kipuja jalassa. Niinpä Sipi jäi vahtimaan taloa, kun me muut lähdimme kiertämään Paimion luontopolun. 
Siellä oli aika liukasta myös, ja oli ihan hyvä ettei Sipi tullut sinne liukastelemaan. 

Reitillä tapahtui myös onnettomuus; eräs meille tuntematon nainen loukkasi kätensä niin pahasti, että hän ei voinut kävellä takaisin parkkipaikalle. Isäntäväki soitti nuotiopaikalle apujoukkoja ja nainen pääsi mönkijän kyydillä hoitoon. 

Ilta sujui hyvin maaseudulla. Sinne ei kuulunut juuri mitään pauketta, emmekä me stressaantuneet ollenkaan. Sipikin oli aivan rentounut ja rauhallinen. 


Urpo ja Kärsä nukkuivat yhdessä kasassa patjallaan. 

Yön me nukuimme vierasmajassa ja siellä oli täysin hiljaista. Minä ajattelin olla ovela ja varasin itselleni koirapatjan, mutta sitten Sipi pääsikin isäntäväen pehmeään sänkyyn lämpimän peiton alle. 

Aamulla kävimme vielä kävelyllä. Taivas oli kirkas ja maa jäässä. Vuosi alkoi hyvin!

maanantai 26. joulukuuta 2022

Joulu

Tänä vuonna vietimme joulua kotona ihan rauhallisesti. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut ajaa minnekään ja isäntäväki oli melkein koko ajan meidän kanssa yhdessä. 


Me saimme joululahjamme jo noin viikkoa ennen joulua, kun emäntä vei meidät kasvattajan luokse hierontaan. Varsinkin Sipille se teki tosi hyvää. Minä olin myös iloinen hieronnasta, vaikka olenkin aivan vetreä. Viimeksi jouduin vain katselemaan kun Sipiä hierottiin, mutta tällä kertaa pääsin itsekin käsittelyyn. 


Jouluaattona kävimme ulkoilemassa, kun oli kaunis talvipäivä.


Tie oli tosi liukas, mutta onneksi selvisimme hyvin. 


Talviaurinko paistaa matalalta.


Oli onneksi aika lauhaa, niin pärjäsimme hyvin ulkona.


Saimme tietysti jouluaattonakin lahjoja. Isäntä oli ostanut meille isot herkulliset luut! Niitä me järsimme koko joulun innoissamme. Välillä luut laitettiin tiskipöydälle odottamaan, ettemme söisi kaikkea hyvää kerralla. 

Vietin osan joulusta myös näin: fleecepeiton alla omassa pedissäni höyhensaarilla. 



sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Pikkujoulut

Eilen meillä oli kotona pikkujoulujuhlat. Pihaan ajoi vaikka kuinka monta autoa, ja lopulta viimeisestä autosta hyppäsivät tärkeimmät vieraat eli Urpo ja Kärsä. 

Koko talo oli täynnä porukkaa ja ruokapöydän ääreen ei olisi mahtunut enää ketään. Sipi oli niin hermona, että hänet piti sulkea työhuoneeseen rauhoittumaan, koska haukkumisesta ei meinannut tulla ollenkaan loppua. 


Urpo ja Kärsä valtasivat minun pedin ja menivät minun sinisen peiton alle nukkumaan. Minä seurasin tilannetta epäuskoisena. 


Onneksi tykkään pojista niin paljon, etten voi olla heille vihainen. Ja olihan minulla vielä pari muuta petipaikkaa. 

Kun vieraat lähtivät, olimme aivan poikki. Isäntäväkikin rauhoittui ja loppupäivänä emme tehneet mitään.


perjantai 9. joulukuuta 2022

Lumimyräkkä!

Lunta on satanut tosi paljon viime päivinä. Yhtenäkin päivänä olimme pihalla kolme kertaa tekemässä lumitöitä. Isäntäväki laittaa meidät takapihan aitaukseen ja menevät itse etupihalle kolaamaan. Se on tosi kätevää, että voimme olla pihalla rauhassa emmekä karkaa minnekään. 

Meilläkin riittää lumitöitä, sillä kepit ja tikut ovat hautautuneet lumen alle. Minä kaivan niitä sieltä kovalla vaivalla. Onneksi välillä puista putoaa lisää oksia eli hyviä pureskelukeppejä meille. 

Metsään ei voi nyt oikein mennä, kun polut ovat hautautuneet lumeen. Emme jaksa loikkia siellä pitkiä matkoja, tai ainakaan Sipi ei jaksa. 

Ulkona on aivan maagisen näköistä kun joka paikka on kuorrutettu lumeen. 



torstai 24. marraskuuta 2022

Lonkkakuvauksissa

Eilen tapahtui outoja asioita. Ensinnäkin koin elämäni suurimman pettymyksen, kun en saanut päiväruokaa lenkin jälkeen. Sipi söi hyvällä ruokahalulla, mutta minun kuppini oli tyhjä! Minulla meinasi mennä kuppi nurin. 

No sitten emäntä lähti minun kanssani autolla ajamaan ja matkan määränpää oli Espoossa. Siellä tapasin sisaruksiani ja puolisisaruksiani sekä kasvattajani Tiinan. Ensin minun silmiin laitettiin outoja tippoja ja näköni muuttui hieman omituiseksi. Sen jälkeen joku täti katsoi silmiini kirkkalla lampulla ja sanoi jotain, että hyvältä näyttää. 

Samaan syssyyn peppuuni pistettiin piikki ja kotvan kuluttua minua alkoi väsyttää armottomasti. En pystynyt enää edes seisomaan paikallani vaan minun oli pakko mennä maahan makaamaan. Kuulin etäisesti, että emäntä oli siinä lähellä koko ajan ja muitakin ihmisiä ja koiria oli paikalla. 

Sitten minut kannettiin kuvaushuoneeseen, jossa minua väänneltiin ja käänneltiin ja otettiin kuvia. Se tuntui oudolle, mutta ei sattunut.

Lopulta sain toisen piikin peppuun ja aloin voimaan paremmin. Kävelin itse autolle, vaikka se tuntuikin tassuissa hiukan huteralle. Autossa sain päälleni Villa-tädin vanhan toppatakin, ettei minulle tulisi kylmä. 

Ajoimme kotiin ja siellä jatkoin nukkumista omassa pedissä. Sipi oli aivan innoissaan kun minä palasin kotiin, mutta minä en jaksanut yhtään mitään. Isäntä laittoi sinisen fleece-huovan päälleni ja nukuin sen alla aamuun asti. 

Tänään olen voinut ihan normaalisti.

Kuulemma viralliset tuloksetkin tulivat jo: lonkat ovat B-A ja kyynärät 0. Silmätkin ovat puhtaat. Minähän en noista mitään ymmärrä enkä välitä, mutta kasvattajalle ne ovat tärkeitä kirjamia. 


maanantai 14. marraskuuta 2022

Retkellä Kemiönsaaren Ekniemessä

Kemiönsaaren Ekniemeen on avattu uusi retkeilyreitti, jota päätin lähteä katsomaan. Otin mukaani Nipsun ja Kumun, mutta Sipi jäi tällä kertaa kotiin. 


Emäntä oli lukenut netistä, että reitillä on paljon portaita, ja sen takia oli parempi että Sipi ei tullut mukaan. Tällaiset portaat eivät tee hyvää hänen selälleen. 
Reitti oli ihan uusi, kuten näkee näistäkin portaista. Myös laavu ja näkötorni olivat aivan tuliterät.


Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin. 


Kumun kanssa meillä oli erittäin villit ja äänekkäät leikit. Emme voineet jättää toisiamme rauhaan hetkeksikään. Aivan ihanaa kun on tuollainen kaveri, joka on samalla energiatasolla liikkeellä. 


Nipsu ei halunnut riehua, mutta hän suostui tulemaan kanssani samaan valokuvaan kivipaasin eteen, kunhan välillämme oli noin 1,5 metrin hajurako.


Kukkulan huipulla oli näin hienot maisemat! Täältä kuulemma voi nähdä melkein Turkuun saakka. Minä näin vain makkaranpaistajat laavulla. 

Loppumatkasta minunkin oli pakko rauhoittua ja pysähtyä miettimään elämän suuria asioita. Mietin esimerkiksi, että elämässä taitaa olla kyse siitä, että nauttii jokaisesta päivästä ja kerää ympärilleen kavereita, joiden kanssa on mukava viettää aikaa. 

Vielä viimeiset riehakkaat halit, ennen kuin hyppäsimme omiin autoihimme ja ajoimme kotiin. Nähdään taas ensi kerralla, Kumu!

tiistai 1. marraskuuta 2022

Syyspäiviä

Syksy on mennyt vauhdilla, viikot vaan hurahtaa ohi. Tässä joitakin syyskuvia. 


Menin isäntää vastaan Karjaan rautatieasemalle. Siellä hurmasin monia ihmisiä ja annoin niiden silittää pehmeää turkkiani.


On ollut aurinkoisia iltapäiviä, ja olemme ulkoilleet auringonlaskussa.


Olen myös nukkunut paljon, koska tarvitsen paljon lepoa. Laitan tassut nippuun ja nukahdan syvään uneen omassa pedissäni. 


Välillä on ollut myös synkkää. Kävimme ulkoilemassa Ramsholmenissa ja Sipi halusi vanhasta tottumuksesta ehdottomasti kahlaamaan, vaikka ei se vesi enää niin lämmintä ole. 

Eräänä iltana menimme Karjaalle ratavallille iltakävelylle. Kävelimme Billnäsiin ja takaisin. Kiva mennä välillä eri reittejä, eikä aina näitä samoja kotikatuja.