torstai 16. kesäkuuta 2022

Kesäkuvia

Kesä tuli ihan vaivihkaa. Yhtäkkiä joka puolella on vihreää ja kaikki kukat kukkii. 


Olen käynyt emännän kanssa iltahölkällä joka viikko. Menemme maaseutureittiä ja välillä pysähdymme katsomaan heppoja.


Minulla on hölkkälenkeillä Villa-tädin vanhat vetovaljaat, vaikken minä kyllä yhtään tykkää vetää. Minä vaan jolkottelen emännän edellä rauhallisesti. 


Sellaisina iltoina, kun minä käyn hölkällä, pääsee Sipi yksityisiltakävelylle. 


Sekin on kivaa. Sipin mielestä on varmasti ihan mukavaa olla ilman minua välillä. 
Aina kun hän tulee kotiin, olen hirveän iloinen jälleennäkemisestä! Minä pussailen Sipiä ja hypin hänen ympärillään, vaikka oltaisiin oltu erossa vain 20 minuuttia. 


Lämpiminä päivinä pääsemme uimaan. Eräänä päivänä kävimme Ramsholmenissa ja se oli ihanaa. Siellä on niin kiva kallioranta, jossa aina uimme. Emäntäkin haluaisi, mutta hän aina unohtaa uikkarit.


Kesäiltojen valo on niin kaunis. 


Auringonlaskussa minun varjoni näyttää isolta pedolta. 


keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Ahvenanmaan-reissu

Viime viikolla emäntä kaappasi meidät autoon ja lähdimme ajamaan kohti Turkua. Oli tosi aikainen aamu. Turussa meidän auton kyytiin tuli myös Nipsu emäntineen. Yhdessä jatkoimme matkaa Turun satamaan ja hyppäsimme laivaan. 


Meillä oli oma ikkunahytti, jossa vietimme aikaa ja katselimme maisemia. Meidän ei tarvinnut kuitenkaan olla laivassa koko päivää, vaan jäimme pois Ahvenanmaalla. 


Maarianhaminassa menimme heti puistoon kävelemään pitkän laivareissun jälkeen. Siellä oli aurinkoista ja lämmintä. 


Kävimme myös ulkoilemassa meren rannalla ja pääsimme uimaankin. Nipsu ei välittänyt kastella tassujaan, mutta Sipi ja minä loiskutimme vettä innoissamme. 


Saaristossa auringonlaskut ovat maagisen kauniita. 


Meillä oli mökki Eckerön saarella. Kävimme tutkimassa kalastajamajoja. 


Olimme myös valokuvassa Käringsundin majakan luona. 


Mökissä Nipsu sai olla sohvalla, mutta Sipi ja minä emme edes yrittäneet. Meillä oli omassa huoneessamme sänky, jolla nukuimme. Sipi mökötti huoneessa melkein koko ajan. 

Ahvenanmaalla oli aivan hirvittävästi punkkeja! Meissä oli joka päivä noin 20 punkkia molemmissa. Onneksi meillä on punkkilääkitys, mutta ovat ne silti ällöttäviä. Ihmiset olivat niistä aivan hysteerisiä.


Mökin terassilla oli tosi lämmin iltapäivällä, kun aurinko paistoi siihen. 


Ennen paluumatkaa kävimme vielä Nåtön luonnonsuojelualueella nauttimassa uskomattomista maisemista.


Kaikkialla oli valkovuokkoja. Pääsimme sielläkin uimaan mereen, mikä olikin virkistävää ennen kotimatkaa laivalla. 

Kun laiva tuli Turun satamaan, kävimme viemässä Nipsun kotiin ja jatkoimme sitten matkaa omaan kotiimme. Paluumatkalla törmäsimme peuraan autolla ja se viivästytti matkaa. Ei käynyt onneksi pahasti, paitsi autoon tuli lommoja. Peura karkasi takaisin metsään, mutta ilmeisesti riistanhoitoyhdistys löysi sen myöhemmin. 

torstai 19. toukokuuta 2022

Kevätretki Peikkometsään

Meillä oli kova hinku retkelle, joten emäntä vei meidät Peikkometsän retkipolulle. 
Emme käy siellä niin usein, joten siellä on joka kerta jotain uutta nähtävää. Tällä kertaa emme nähneet peikkoja, vaikka kuinka koitimme etsiä niitä. 


Tulimme järven rantaan ja mietimme, menisimmekö uimaan.


Ainakaan maisemia ei voinut moittia, mutta emme me ehtineet ihailla niitä kun oli kiire uimaan.


Ensin Sipi kävi toteamassa, että vesi on vielä tosi kylmää.


Hän haki kepin kuitenkin reippaasti.


Sitten minäkin uskalsin mennä, ja kylläpä se oli virkistävää! Sipi odotteli rannalla ja aikoi pölliä minun hakemani kepin!


Jouduin ravistelemaan raivokkaasti, että turkki kuivuisi edes vähän. 


Sitten jatkoimme matkaa ja nautimme lämpimästä säästä.


Taukopaikalla emäntä söi eväitä ja me joimme vettä järvestä.


Sipi haaveili, että voisi joskus asua veden äärellä ja juoda järvivettä joka päivä.


Tällä ilmeellä Sipi yrittää vakuuttaa emännän siitä, että voitaisiin olla aina retkellä.


Minäkin yritän, mutta en taida olla yhtä vakuuttava kuin Sipi.


Matkan edetessä pysähdyimme vielä yhdelle taukopaikalle poseeraamaan. Minä en jaksaisi istuskella, vaan haluaisin jo jatkaaa matkaa. Sipi otti ammattiposeeraajan ilmeen.

Retki oli muuten onnistunut, mutta retkikavereina olisi voinut olla muitakin koiria. Ehkä ensi kerralla taas.


maanantai 16. toukokuuta 2022

Tammisaaren kivoin ulkoilupaikka

Tammisaaressa on kiva ulkoilualue Ramsholmenissa. Olemme käyneet siellä monta kertaa eri vuodenaikoina. Talvella ja huonolla säällä siellä saa olla melko rauhassa, mutta kevät ja valkovuokot houkuttelee sinne paljon ulkoilijoita. 


Olemme jo heittäneet talviturkitkin, Sipi ei voi vastustaa pulikoimista aina kun menemme merenrantaan. Minäkin olen kahlannut niin syvällä, että mahakarvat kastuivat.


Viimeksi eilen kävimme Ramsholmenissa Urpon kanssa, kun hän oli meillä kylässä. Ei huvittanut kyllä yhtään poseerata kameralle. Minä en kerta kaikkiaan suostunut istumaan kuvassa, vaan vaadin että saan seisoa kuten Urpo.

Kevät on Ramsholmenissa jo pitkällä. 

Meissä on aina paljon punkkeja kun tulemme sieltä. Emme voi vastustaa pusikoissa rymyämistä, vaikka isäntäväki muistutteleekin punkkivaarasta. On meillä onneksi punkkisuoja, mutta kyllä niitä punkkeja silti kantautuu kotiin meidän turkissamme. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Lentokentällä harjoittelemassa

Lähdin lauantaina aamulla tosi aikaisin isäntäväen kanssa lentokentälle. Sipi jäi kotiin nukkumaan, koska hän ei niin kauheasti nauti automatkailusta. Minun oli tarkoitus tutustua uuteen jännittävään paikkaan, ja jos Sipi olisi ollut mukana, ei minun harjoittelustani olisi tullut mitään.

Lentokentällä oli melko hiljaista aikaisin lauantaiaamuna. Joitakin ihmisiä kulki laukkujensa kanssa eri paikkoihin ja minä ihmettelin kaikkia outoja hajuja. En oikein aluksi tiennyt, ollaanko sisällä vai ulkona, mutta päättelin sitten että ollaan sisällä, enkä tehnyt pissoja minnekään. 

Olin hetken aikaa kytkettynä tolppaan, kun isäntäväki kävi kioskilla. Minä odottelin rauhallisena ulkopuolella ja katselin ohikulkijoita. Eräs aasialaisen näköinen mies ihastui minun ulkonäkööni ja otti minusta valokuvia. 

Kaikenkaikkiaan harjoitus meni hyvin. Käyttäydyin rauhallisesti ja kiltisti, enkä hermostunut, vaikka mentiin portaita tai kun vieraita ihmisiä kulki ohitseni läheltäkin. Menimme myös maisemahissillä, josta näki ulos.


Harmikseni isäntä lähti sieltä eri suuntaan joidenkin porttien läpi, ja emäntä ja minä jäimme kahdestaan. Vielä ennen lähtöään isäntä antoi minulle pienen herkun, jottei minulle tulisi paha mieli. 

Kun isäntä oli mennyt, emäntä ja minä menimme takaisin autoon ja ajoimme kotiin. Sipi olikin siellä jo valmiina aamulenkille. Kello oli vasta kahdeksan, mutta oli jo ehtinyt käydä Helsingissä. 

tiistai 10. toukokuuta 2022

Reissuviikonloppu

Nykyään olemme koko ajan jossain reissussa. Perjantaina ajoimme Lahteen ja vietimme siellä yhden yön. 

Sipi bongasi isännän vierestä sohvalta hyvän kyttäyspaikan. Hän istui selkä meihin muihin päin ja katseli vain kadulle. Aika epäkohteliasta käytöstä minun mielestäni. 

Aamulla ihmiset alkoivat puuhata jotain pihalla ja siinä meni koko päivä. Me saimme olla pihalla vapaina ja ihmetellä touhuja. Se oli hauskaa, mutta rankkaa. Olimme aivan poikki illalla. Onneksi ajoimme kotiin ja pääsimme omaan petiin nukkumaan.

Sillä seuraavana päivänä reissaaminen jatkui. Menimme taas tapaamaan Urpoa ja Kärsää. Heidän luonaan oli juhlat; paljon ihmisiä ja me neljä koiraa. 

Juhlien jälkeen kävimme ulkoilemassa yhdessä ja jouduimme tietenkin kuvaan. 

Kaikki tämä reissaaminen ja vahtiminen ja juhliminen väsytti minua kovasti. Maanantaina nukuin rättiväsyneenä omassa pedissäni. 

maanantai 2. toukokuuta 2022

Vappumetsäilyt

Vappupäivänä menimme Urpon ja Kärsän kanssa Paimion koirametsään. 

Siellä oli kivaa kuten aina, mutta tällä kertaa emme jaksaneet riehua niin paljon vaan enimmäkseen tutkimme maastoa ja uusia hajuja suhteellisen rauhallisina. 

Metsäilyn jälkeen menimme Urpon ja Kärsän kotiin. Saimme lepuuttaa väsyneitä tassuja hetken heidän sohvallaan.

Pihalla meidän auton takakontti oli auki, kun olimme kohta lähdössä kotiin. Kärsä livahti sinne lepäilemään!

Minä kävin antamassa Kärsälle vähän suukkoja, vaikka hän inhooakin sitä. 

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Vaisakon luontopolulla

Tänään on vappuaatto ja kävimme kavereiden kanssa ottamassa kevään vastaan Vaisakon luontopolulla. Mukana olivat Nipsu ja Kumu.


Sinivuokkoja oli joka puolella.


Polulla oli muuten rauhallista, ei juuri vastaantulijoita, mutta me kyllä pidimme huolen siitä, että meteliä riitti!


Sipi meni melkein koko ajan edellä, koska hän on vanhin ja arvokkain. Sipi myös tiedusteli reitin ja varmisti sen turvallisuuden loppuporukalle.


Minä en saanut olla vapaana, joten jouduin välillä odottelemaan muita. Pitkospuilla oli kuivaa, maa oli osittain vielä jäässä. 


Lenkin lopussa sain hepulin! Sipi ja Kumu jahtasivat minua ja minä juoksin minkä kintuista pääsin. 

Sitten he saivat minut kiinni ja kurittivat minua. 

Nipsu ei viitsinyt osallistua tähän, hän katseli vain sivusta. 

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Peikkometsässä poikien kanssa

Tylsä viikko takana, kun olemme olleet koirahotellissa pari päivää ja sitten vaan kotona. Mutta perjantaina tylsyys palkittiin, kun pääsimme Urpon ja Kärsän kanssa Västerbyn Peikkometsään. 

Sää oli mitä parhain, viileä mutta aurinkoinen. 


Näköalapaikalla jouduimme valokuvaan. Vain Sipi ja Kärsä jaksoivat totella, Urpo ja minä menimme makaamaan vaikka se ei ollut käskynä. Emme jaksaneet esittää innostunutta, kun kuvien ottaminen vaan kesti ja kesti. 


Kärsä meni kivelle poseeraamaan dramaattisten tummien pilvien alle. Onneksi pilvet väistyivät, eivätkä sataneet meidän päälle.


Urpo hörppäsi vappujuomaa suoraan järvestä. 


Minä olisin halunnut riehua! Tässä odottelin lähtisikö joku kanssani juoksemaan. Kyllä Sipi onneksi lähti.

Jaksoin myös tarkkailla maisemia. Unohduin tähän kivelle vähän pidemmäksi ajaksi pohtimaan elämän tarkoitusta ja muita tärkeitä asioita.