Kesäpäivän retki Inkoossa

Sunnuntaina ilma oli tosi lämmin, tuntui ihan kesälle. Lämpiminä päivinä olemme viettäneet paljon aikaa takapihalla, kun siellä on yhtä lämmin kuin sisällä. 

Sipi oli kyllä sitä mieltä, että pitäisi tehdä joku retki, joten isäntäväki pakkasi meidät autoon ja lähti ajamaan Inkooseen. Siellä pääsimme kivalle retkelle merenrantaan Kopparnäsiin. 

Merellä on aina kivaa, voisimme vaan tuijotella maisemia vaikka kuinka kauan.

Kävimme uimassa monta kertaa. Isäntäväki ei vielä tohtinut.

Jossain vaiheessa tulee tarve rauhoittua ja kerätä voimia. Lisäksi minua ärsytti märkä turkki, joten koitin kuivatella itseäni tässä kalliolla. 

Kaverikävely Onnelannummella

Helatorstai oli vapaapäivä keskellä viikkoa, ja silloin emäntä otti minut mukaan autoon ja ajoi Teijon kansallispuistoon. Tällä kertaa emme menneetkään Matildanjärvelle, vaan Onnelannummelle. Siellä on kiva reilun 4 kilometrin lenkki. Edellisen kerran, kun kävin siellä, oli kevättalvi. Tällä kertaa maisemat olivat hiukan erinäköiset. 

Mukana olivat Kumu ja Nipsu. Kumun kanssa jatkoimme siitä, mihin viimeksi jäimme, eli kauheaan riehuntaan. Meidän oli aivan pakko huutaa kovaan ääneen ja juosta edestakaisin ja näykkiä toisiamme kyljistä. Onneksi meillä on samanlainen huumorintaju, niin ei kummallekaan tullut paha mieli. 

Maisemat olivat aika huikeat. Minä rakastan olla metsässä. 

Muistan tämän kohdan viime kerralta, silloin oli paljon lunta. 

Taukopaikalla jatkoimme juoksentelua ja riehumista, vaikka aloimme olla jo aika väsyneitä. 

Välillä koitimme vähän levätä, mutta eihän siitä mitään tullut. Meidän oli aivan pakko olla koko ajan toistemme kimpussa.

Onneksi matkan varrella oli hyviä juomapaikkoja. 

Retken lopuksi kävimme vielä vilvoittelemassa tassuja ja juomassa yhdessä. 

Nipsukin oli tosiaan mukana, mutta hän ei halunnut yhteenkään kuvaan. Hän ei oikein jaksa meitä junnuja. Varmaan hänellä on paljon kivempaa ikäisessään seurassa. 

Keskustan tuoksuja nuuhkimassa

Kävimme iltakävelyllä Tammisaaren keskustassa. Siellä on aina niin kauhean paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja, että vaikka tekisimme vain lyhyen lenkin, olemme Sipin kanssa aivan poikki kaikesta nuuhkimisesta. 

Ensin kävimme hiekkarannalla. Aurinko oli juuri laskemassa ja minä värjäännyin vaaleanpunaiseksi. 

Sitten kiertelimme vanhassakaupungissa, kävimme uuden Chappe-museon ulkopuolella ja torilla. 

Kaupunki oli jo hiljentynyt, koska oli aika myöhä.Torillakaan ei ollut juuri ketään, paitsi isäntäväki ja me.

Retkipäivä Mathildedalissa

Eilen oli seikkailupäivä. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ravintolaan. Ja sen jälkeen kävimme Urpon ja Kärsän kanssa Teijon kansallispuistossa kiertämässä Matildanjärven. 

Ensin ravintolassa isäntäväki juhli eräitä synttäreitä. Minä pääsin mukaan, koska en ollut koskaan käynyt ravintolassa. Sipi odotti autossa, ja viereissä autossa odottivat Urpo ja Kärsä. 

Käyttäydyin aivan mallikkaasti. Makoilin rauhallisena pöydän alla. Joku pikkupoika halusi paijata minua, ja minä nuolin sen naaman.

Ruokailun jälkeen haimme loput koirat autoilta ja lähdimme kiertämään järveä ympäri. Vanhukset Sipi ja Urpo jaksoivat oikein hienosti. Sipi varsinkin rakasti retkeä, kun pääsi koko ajan veteen kahlaamaan ja juomaan. 

Kärsä ei voinut edes katsoa, kun me kävimme kahlaamassa. Hän on sellainen vilukissa.

Tavalliseen tapaan meistä otettiin ryhmäkuva. 

Sipille tämä oli tavallista pidempi retki, mutta menimme aika rauhallista vauhtia. Vettä oli koko ajan tarjolla juotavaksi ja kahlattavaksi. 

Kylläpä oli mukava ja tapahtumarikas päivä! 

 

Vappurieha

Vapuksi oli luvattu huonoa säätä, mutta päätimme silti lähteä Peikkometsään Urpon ja Kärsän kanssa. 

Villiinnyin aivan kauheasti parkkipaikalla, kun tajusin keitä viereisessä autossa on. Aloin riehumaan ja juoksemaan ympäriinsä. Jäi minulle silti vielä voimia kävellä 5,5 kilometrin lenkki. 

Taukopaikalla laavulla me jouduimme tietysti valokuvattaviksi. 

Ensin meillä oli hieman epätietoisuutta siitä, mitä meiltä tässä odotettiin. Urpo kysyi Kärsältä, mitä pitää tehdä. Poseerata kai, kuten aina.

Kärsää ei itseään huvittanut ollenkaan katsoa kameraan. 

Sitten Sipi ja minä aloimme juttelemaan siitä, mikä olisi hyvä kuvakulma. 

Lopulta onnistuimme kaikki jotenkuten katsomaan samaan suuntaan samaan aikaan. 

Retken jälkeen menimme meille koko porukalla. Se oli ihanaa. Mieluusti lainaan petiäni Urpolle tai Kärsälle. He nukkuivatkin siinä mielellään, välillä kahdestaankin. 

Ihmiset keksivät vielä vaikka mitä tekemistä, esimerkiksi vappuhattujen pitämistä, television katsomista, syömistä, juomista ja saunomista, mutta me koirat emme oikein jaksaneet muuta kuin levätä pitkän retken ja riehumisen jälkeen. 

Yö meni rauhallisesti. Ihmiset vetäytyvät omiin huoneisiinsa nukkumaan ja me koirat nukuimme koiranunta olohuoneessa. Kärsä meni tietysti heti sohvalle kun kukaan ihminen ei nähnyt. 

Kun vieraat lähtivät kotiin seuraavana päivänä, olimme aivan rättiväsyneitä. Yökyläily on todella kivaa, mutta väsyttävää. 

Pikkureissu Lahteen

Teimme lyhyen reissun Lahteen eilen. Lähdimme aamulla ajamaan, ja tulimme yöksi kotiin.

Lahdessa on kiva ulkoilla. Löydämme sieltä aina kivoja temppukiviä, joille meidän pitää kiivetä. 

Minä hyppäsin Sipin viereen tähän ja aloin poseeraamaan, mutta Sipi olikin sitä mieltä, että minua ei tarvita kivellä. 

Hän pukkasi minut pienellä kylkitaklauksella nätisti kiveltä alas. 

No ei se mitään, minä en pahastunut siitä. 

Kun oli aika lähteä kotiin ja ihmiset alkoivat keräillä tavaroitaan, Sipi huolestui että pääsemmehän varmasti mukaan. 

Kyllä me pääsimme.

Iltakävelyllä Västerbyssä

Illat ovat niin valoisia nyt, että tuntuu kuin päivä vain jatkuisi ja jatkuisi. 

Eilen illalla lähdin emännän kanssa käymään uusilla poluilla Västerbyssä. Siellähän on vaikka kuinka paljon erilaisia reittejä, mutta me olemme yleensä käyneet vain Peikkometsässä. 

Aurinko paistoi vielä myöhään, ja koska oli aika kolea ilta, ei poluilla ollut ketään muita. 

Menimme reipasta vauhtia. Kävimme katsomassa hiidenkirnuja ja sitten menimme metsäpolkuja eteenpäin. Välillä reitillä oli pitkospuita, välillä metsäpolkua ja välillä metsäautotietä.

Tästä lenkistä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Matildanjärven kierros

Olin sunnuntaina kiertämässä Matildanjärven kierroksen Teijon kansallispuistossa ystävieni Nipsun ja Kumun kanssa. Sipi ei lähtenyt mukaan, koska totta puhuen kaikilla on kivempaa jos Sipi jää kotiin.

Lenkki oli aika pitkä, yli 7 km, ja käytimme siihen reilusti aikaa. Sää oli huikea, aurinko paistoi ja oli lämmin. 

Aloitimme tietysti painimatsilla Kumun kanssa. Meillä oli niin hirvittävän paljon energiaa ja oli niin hauska nähdä pitkästä aikaa, että meidän oli aivan mahdotonta kävellä nätisti. Pysähdyimme polun viereen ja annoimme energian johdatella meitä. Se johdatteli meidät hirmuiseen takaa-ajoon ja painiin, ja lopuksi olimme aivan poikki. Tai no sen verran poikki, että pystyimme kävelemään rauhallisemmin.

Meillä on Kumun kanssa hyvät jutut keskenämme, sillä vaikka olemme eri kokoisia, olemme samanikäisiä ja yhtä villejä. Nipsulla oli vähän kestämistä tässä ja hän pysyttelikin koko ajan meistä kaukana. Näköalapaikalla poseerasimme Kumun kanssa kameralle.

Järven rannassa kävimme juomassa ja vähän kahlailemassa, jotta energiat eivät loppuisi. 

Minut ja Nipsu käskettiin kuvaan, mutta Nipsulle se oli vaikeaa. 

Kun olimme palaamassa autolle, olimme jo aika poikki, mutta halusimme silti kävellä aivan lähekkäin. Oli hauska päivä! Ensi kertaan sitten taas, Kumu ja Nipsu! 

Pääsiäisenviettoa

Vietimme pääsiäisen kotona ja kylässä. Meille tuli vieraita, tärkeimpinä tietysti Urpo ja Kärsä! Aloitimme pääsiäisen juhlallisuudet ulkoilemalla. Veimme Urpon ja Kärsän Dagmarin lähteelle. 

Siellä ihmiset pitivät eväs- ja kahvitaukoa ja me riehuimme rannassa. Oli tosi lämmin, aurinko paistoi ja taivaalla meni koko ajan isoja muuttolintuparvia. Ihmiset olivat erityisen innossaan kurkien äänistä. Me emme ehtineet kauheasti kuunnella niitä, kun pidimme itse niin kovaa ääntä.

Urpo ja Kärsä olivat kytkettyinä puuhun tuolla kuvan taka-alalla. 

Aloitimme myös kahlauskauden. Sipi oli tietysti ensimmäisenä vedessä, mutta kyllä minäkin sitten uskaltauduin. 

Minä olin iloinen, kun olin kaikkien lempityyppien ympäröimä.

Retken jälkeen menimme kotiin. Urpo ja Kärsä olivat ensimmäistä kertaa meillä yötä. Se meni ihan kivasti, Sipikin oli aivan rauhallinen eikä yhtään tylyttänyt Kärsää. Näytimme meidän iltalenkin ja aamulenkin. 

Aamulenkin jälkeen lähdimmekin sitten kohti uutta seikkailua. Hyppäsimme autoon ja ajoimme Vartsalaan. Siellä oli taas uusia ihmisiä juhlimassa pääsiäistä.

Kävimme ulkoilemassa rannassa ja meillä oli niin kivaa. Oli taas lämmin päivä. Näimme lisää muuttolintuja sekä leskenlehtiä ja sinivuokkoja. Näimme myös paikallisia koiria ja kissan.

Menimme venerantaan, mutta siellä ei ollut vielä veneitä ja rantakin oli vielä jäässä. 

Ulkoilun jälkeen ihmiset joivat kahvia terassilla ja me saimme myös nauttia lämmöstä. Minä näin naapurin kissan ulkoilemassa ja tuijotin sitä herkeämättä.

Paimennuspäivä

Eilen pääsin taas kokeilemaan lammaspaimennusta. Kävin pentuna jo kokeilemassa lajia, ja nyt heti perään kahden vuoden päästä uudestaan. 

Täytyy sanoa, että eilinen ei ollut minun paras päiväni. Olin aika sippi autossa istumisesta ja sitten minulla on nämä juoksut vielä. En oikein jaksanut keskittyä lampaisiin. Söin vaan sitä lampaankakkaa, se oli kyllä hyvää.

Sipikin oli mukana autossa, mutta hän ei käynyt lampailla. Minä luulen, ettei meistä ehkä tule koskaan oikeita lammaspaimenia. Varmaksi sitä ei uskalla sanoa, mutta tällä hetkellä minua kiinnostavat muut asiat enemmän, esimerkiksi se lampaankakan syöminen.