Pääsiäislomalla Uudessakaupungissa

Tänä vuonna pääsiäinen oli jo maaliskuun lopulla ja me päätimme lähteä mökkeilylomalle Uuteenkaupunkiin. 

Menomatkalla pysähdyimme tutussa paikassa Myllyn ostoskeskuksen luona. Kävimme vähän jaloittelemassa ja tarpeillamme. Tervehdimme myös nopeasti ystäväämme Nipsua. Sitten matka jatkui, oli jo pimeää kun olimme perillä mökillä. 

Seuraavana aamuna oli pitkäperjantai ja me heräsimme aamulla aikaisin. Sipille oli otettu oma peti mukaan, joten hänellä oli siellä mukavaa ja pehmeää. Minä menin kielloista huolimatta mökin sohvalle, ja lopulta emäntä laittoi siihen peiton, niin että sain olla siinä ihan luvan kanssa. 

Lähdimme kiertämään Pamprinniemen luontopolkua merenrantaan. Ilma oli vähän suhmurainen, mutta oli silti upeaa olla meren äärellä luonnon keskellä. Sateisen sään hyvänä puolena koko luontopolulla ei ollut muita. 

Evääksi koitin syödä lunta. Sitä oli rannassa vielä paksu kerros, vaikka meri oli sula ja poluillakin oli melko hyvin jo lumet sulaneet. 

Kivet olivat liukkaita, joten koitimme pysytellä sohjoisella jäällä.

Retki oli oikein onnistunut! Meillä oli niin mukavaa. 

Niemen kärjessä isäntäväki piti evästaukoa ja Sipi otti suloisimman ilmeensä, jos sen auvulla saisi murusia.

Mietimme, että tästä olisi niin hyvä pulahtaa uimaan. Mutta oli se vesi sen verran kylmää, että emme tohtineet kastautua kokonaan. Kahlailimme vain.

Seuraavana mökkilomapäivänä oli aurinkoista ja lämmintä. Me päätimme lähteä Pyhärannan Reilaan tarkistamaan uuden ulkoilureitin Hierkonpolun. Sipi oli eilisestä niin väsynyt, että hän jäi mökille lepäilemään. 

Kun tulimme perille Reilaan, huomasi isäntäväki että minun juoksut olivat alkaneet. 

Hierkonpolulla oli tosi paljon ulkoilijoita. Varmasti siksi, kun sää oli niin upea. 

Kyhkärännokassa oli paljon joutsenia, joita en saanut jahdata. Katselin niitä vain uteliaana rannalta. 

Kun olimme retkeilleet tarpeeksi, palasimme mökille viettämään mökkielämää. Eli isäntäväki saunoi ja grillasi, ja me koirat lepäilimme terassilla ja vahdimme metsän eläimiä.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Menimme ensin käymään Vartsalassa . Siellä oli paljon porukkaa ja myös uusi ystävä Sixten. Emme voineet kuitenkaan tavata Sixteniä muuten kuin lasioven läpi, koska minulla on ne juoksut. Sipi ja minä vietimme siis iltapäivän terassilla. Ei sekään huono vaihtoehto ollut. 

Illalla tulimme kotiin ja pääsin omalle patjalle nukkumaan. Minua aina väsyttää niin paljon, kun on juoksut. 

Maanantai oli vielä isäntäväen vapaapäivä ja sää sattui olemaan todella lämmin. Me olimme melkein koko päivän takapihalla ja seurasimme luonnon heräämistä.