Kevät tulee keikkuen

Minun mielestäni tämä talvi on kestänyt todella pitkään.

Olimme jo avanneet uintikauden Ramsholmenissa ja kahlanneet innoissamme merivedessä.

Tässä todisteena märät tassut ja vatsanaluset. 

Sipi Ramsholmenin sillalla.

Sitten seuraavana viikonloppuna lähdimme Västerbyn ulkoilualueelle ja olikin taas talvi! Maassa oli lunta ja pakkasta. Oikeastaan ihan kivaa, että pysyimme taas hetken aikaa puhtaina, mutta aika kummalliselta se tuntui että taas tuli niin kylmä.

Eikä mennyt kauaa, kun oli taas keväistä. Menimme Billnäsiin kävelylle ja siellä oli tosi lämmin. Niin lämmin että meidän piti käydä pulikoimassa pyörätien vieressä Mustionjoessa.

Jäykähkö tunnelma kotona

Minä pääsen nykyään usein yksityislenkille, koska Sipi ei enää jaksa hirveän pitkiä lenkkejä ja minä sen sijaan rakastan sellaisia. Tykkään siitä, että mennään reipasta vauhtia eteenpäin eikä pysähdellä koko ajan nuuhkimaan. Sipi taas tykkää juuri sellaisista rauhallisista lenkeistä, ja hän haluaa haistella jokaista hajua lenkin varrella vähintään 5 sekuntia.

Sen takia on hyvä, että me menemme erikseen lenkille. Yleensä Sipi on jo tehnyt oman lenkkinsä, kun minä tulen takaisin kotiin. Silloin meillä on yhteinen ruoka-aika. Paitsi jos Sipi on jo syönyt etukäteen. 

Tässä eräänä päivänä Sipi oli jo käynyt lenkillä ja syönytkin, kun minä tulin lenkiltä. Minä tietysti juoksin ruokakupille innoissani, mutta Sipi oli kauhean vihainen minulle siitä, että minulla oli vielä ruokaa ja hän oli jo syönyt omansa. 

Hän räyhäsi minulle kovaan ääneen ja tarttui minua niskakarvoista hampailla. Minä pissasin hätäpissan kuten pentuna. En ymmärtänyt ollenkaan, miten hän niin kovasti suuttui. 

Lohdutukseksi Sipi sai muutaman lisänappulan ruokaa, vaikka hän oli oikeastaan oman annoksensa jo saanut.

Tällaista tämä joskus on, kun on kyse ruuasta. Sittemmin isäntäväki on huolehtinut, että syömme samaan aikaan vaikka lenkkeilemmekin eri aikoihin.

Pääsiäislomalla Uudessakaupungissa

Tänä vuonna pääsiäinen oli jo maaliskuun lopulla ja me päätimme lähteä mökkeilylomalle Uuteenkaupunkiin. 

Menomatkalla pysähdyimme tutussa paikassa Myllyn ostoskeskuksen luona. Kävimme vähän jaloittelemassa ja tarpeillamme. Tervehdimme myös nopeasti ystäväämme Nipsua. Sitten matka jatkui, oli jo pimeää kun olimme perillä mökillä. 

Seuraavana aamuna oli pitkäperjantai ja me heräsimme aamulla aikaisin. Sipille oli otettu oma peti mukaan, joten hänellä oli siellä mukavaa ja pehmeää. Minä menin kielloista huolimatta mökin sohvalle, ja lopulta emäntä laittoi siihen peiton, niin että sain olla siinä ihan luvan kanssa. 

Lähdimme kiertämään Pamprinniemen luontopolkua merenrantaan. Ilma oli vähän suhmurainen, mutta oli silti upeaa olla meren äärellä luonnon keskellä. Sateisen sään hyvänä puolena koko luontopolulla ei ollut muita. 

Evääksi koitin syödä lunta. Sitä oli rannassa vielä paksu kerros, vaikka meri oli sula ja poluillakin oli melko hyvin jo lumet sulaneet. 

Kivet olivat liukkaita, joten koitimme pysytellä sohjoisella jäällä.

Retki oli oikein onnistunut! Meillä oli niin mukavaa. 

Niemen kärjessä isäntäväki piti evästaukoa ja Sipi otti suloisimman ilmeensä, jos sen auvulla saisi murusia.

Mietimme, että tästä olisi niin hyvä pulahtaa uimaan. Mutta oli se vesi sen verran kylmää, että emme tohtineet kastautua kokonaan. Kahlailimme vain.

Seuraavana mökkilomapäivänä oli aurinkoista ja lämmintä. Me päätimme lähteä Pyhärannan Reilaan tarkistamaan uuden ulkoilureitin Hierkonpolun. Sipi oli eilisestä niin väsynyt, että hän jäi mökille lepäilemään. 

Kun tulimme perille Reilaan, huomasi isäntäväki että minun juoksut olivat alkaneet. 

Hierkonpolulla oli tosi paljon ulkoilijoita. Varmasti siksi, kun sää oli niin upea. 

Kyhkärännokassa oli paljon joutsenia, joita en saanut jahdata. Katselin niitä vain uteliaana rannalta. 

Kun olimme retkeilleet tarpeeksi, palasimme mökille viettämään mökkielämää. Eli isäntäväki saunoi ja grillasi, ja me koirat lepäilimme terassilla ja vahdimme metsän eläimiä.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Menimme ensin käymään Vartsalassa . Siellä oli paljon porukkaa ja myös uusi ystävä Sixten. Emme voineet kuitenkaan tavata Sixteniä muuten kuin lasioven läpi, koska minulla on ne juoksut. Sipi ja minä vietimme siis iltapäivän terassilla. Ei sekään huono vaihtoehto ollut. 

Illalla tulimme kotiin ja pääsin omalle patjalle nukkumaan. Minua aina väsyttää niin paljon, kun on juoksut. 

Maanantai oli vielä isäntäväen vapaapäivä ja sää sattui olemaan todella lämmin. Me olimme melkein koko päivän takapihalla ja seurasimme luonnon heräämistä.