tiistai 25. kesäkuuta 2024

Juhannusjuhlat

Juhannusaattona isäntäväki teki koko päivän pihahommia, ja me saimme olla hengessä mukana. Eli loikoilimme nurmikolla ja katsoimme kun he kärräsivät soraa kottikärryillä ja kaivoivat lapiolla hiki hatussa. 
Seuraavana päivänä eli juhannuspäivänä lähdimme kuitenkin juhannusjuhliin Vartsalaan. Siellä näin taas Urpon ja Kärsän. Sipi oli kovana taas ja pisti kaikki ojennukseen haukkumalla äänekkäästi. Minulta lirahti pieni hätäpissa pihalle kun pojat saapuivat. Olin niin iloinen, että olimme taas yhdessä! 

Kävimme vähän kävelyllä kylällä ja rannassa. Oli lämmin keli ja tietysti menimme rannassa myös uimaan ihan kunnolla. Se teki hyvää myös henkisesti, kun alkoi olla aika paljon energiaa. 



perjantai 14. kesäkuuta 2024

Kesäreissu Kolille

Minä pääsin hienolle kesämatkalle Urpon ja Kärsän kanssa! Ajoimme yhdessä Kolille Pohjois-Karjalaan. Sipi jäi kotiin tältä matkalta, koska tarkoituksena oli tehdä patikkaretkiä, eikä Sipi olisi jaksanut. Hän ei ole enää nuori, eivätkä hänen voimat enää riitä samanlaiseen urheiluun kuin minulla. En ehtinyt reissussa kaivata Sipiä niin paljon, koska minulla oli ihanat Urpo ja Kärsä seurana. Ja tietenkin emäntä oli mukana. Sipi oli isännän kanssa kotona.


Mikkelissä pidimme ensimmäisen pidemmän vessatauon. Kävimme pulahtamassa ja juomassa tuossa takana näkyvässä Pitkäjärvessä. Tietysti meistä otettiin kuva matkamuistoksi.


Matka jatkui Outokumpuun, jossa pidimme seuraavan vähän pidemmän tauon. Siellä oli myös kauppatauko, koska aloimme jo olla aika lähellä määränpäätä Kolia.
Perillä me koirat valtasimme sohvan heti! Urpo ja Kärsä nukkuivat toisessa päässä ja minä toisessa. Ihmiset istuivat keittiönpöydän äärellä ja tihrustivat sieltä telkkaria. 
Minua nukutti yöllä todella hyvin, matka oli niin pitkä ja päivä oli ollut tapahtumarikas. 


Seuraavana aamuna lähdimme heti kapuamaan Ukko-Kolille. Maisemat olivat aivan huikaisevat! En ole koskaan nähnyt mitään tällaista aiemmin. Sipi on käynyt täällä Villan kanssa viisi vuotta sitten, ennen kuin minua oli olemassa. 


Kaikki ottivat kuvia edestä ja takaa, minäkin olen monessa kuvassa. Koitin ottaa söpön ilmeen. 


Kolin satamassa menin istumaan tähän. Hieno paikka tämä kansallispuisto kyllä on! 


Eräänä päivänä oli sateisempaa, joten lähdimme autolla käymään Lieksassa. Sinne oli noin tunnin automatka, eli ei kovin pitkä. Siellä tutkimme ensin keskustaa, mutta se oli nopeasti tutkittu.


Kävimme rannassa pitämässä evästauon ja tietysti otimme valokuvia. Minä kahlasin vähän ja join raikasta järvivettä. Minun korvalehdestäni löytyi punkki. Niitä oli kyllä aivan älyttömästi tällä reissulla. Joka koirassa oli varmaan kymmenen joka päivä. Hyttysiä oli myös todella paljon.


Palasimme kansallispuistoon ja kävimme valloittamassa Mäkrän. Maisemat olivat huikeat myös siellä.


Vaikkei ollut hirveän kuumia päiviä, käytin kaikki tilaisuudet uimiseen. Tässä nousen juuri vedestä. Oli ihanan virkistävää viilentää lihaksia raikkaassa vedessä.


Välillä kävelin polun sijasta vieressä kulkevassa purossa. Siinä pysyy tassut koko ajan viileinä ja samalla kun kävelee eteenpäin, voi hörppiä vettä. Se on erittäin kätevää ja tehokasta. 


Iltaisin olimme aika väsyneitä ja lepäsimme mökissä. Ihmislapsi antoi minun välillä katsoa hänen tabletilta ohjelmaa. Minua ei kyllä ihan hirveästi kiinnostanut se, mutta ajatus oli ystävällinen.


Viimeisenä retkipäivänä oli sateista, mutta menimme silti käymään Paimenen polulla. Siellä oli korkeita portaita, mutta eivät ne tietysti minulle olleet ongelma. 

Sitten lähdimmekin jo takaisin kotiin. Olin niin iloinen kun Lohjan ABC:llä pidimme tauon ja yhtäkkiä viereisessä autossa olikin isäntä! Vaihdoin autoa ja isäntä vei emännän ja minut kotiin. 
Kiitos Urpo ja Kärsä hienosta ja ikimuistoisesta matkasta! 


keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Vuorokausi Hangossa

Maanantaina tapahtui jotain hauskaa! Me lähdimme emännän työpäivän jälkeen Hankoon!
Isäntä oli mennyt jo edeltä ja tapasimme hänet hotellihuoneessa Hangon keskustassa. Kävimme iltakävelyllä rantakalliolla ja ihailemassa merinäköalaa. 


Casinon edustalla meistä otettiin kesäinen poseerauskuva.

Seuraavana aamuna kävimme aamulenkillä ja joka puolella näkyi maastopukuisia ihmisiä ja vihreitä ajoneuvoja. 


Hotellihuoneesta pääsi suoraan kadulle ja tässä me katselemme kun isäntä lähti töihin. 

Vietimme aamupäivän hotellihuoneessa ja sitten siirryimme autoon. Oli aurinkoista ja lämmintä, joten auton takaluukku oli kokonaan auki ja me loikoilimme siellä rentoina. Emäntä piti jotain työpalaveria tietokoneella.
Sitten lähdimme autolta kävelemään ihmispaljouteen. Tapasimme tuttuja ja menimme yhdessä katsomaan paraatia. Meistä oli hauskinta katsella ihmisiä. Sipi vähän pelästyi kun hornetit ja helikopterit lensivät meidän yli yhtäkkiä. 

Sitten menimme terassille koko porukalla ja Sipi ja minä makoilimme terassin nurkassa rauhassa. Ihmisiä oli joka puolella. 
Onneksi jossain vaiheessa emäntä tajusi tuoda meidät kotiin rauhoittumaan, ja sitten hän meni itse vielä takaisin Hankoon vähäksi aikaa. Rankka päivä, mutta aika hauskakin!

sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Dagmarin lähteellä Nipsun kanssa

Oli taas lämmin päivä, emmekä olleet oikeastaan vielä toipuneet eilisestä poikien vierailusta, kun päätimmekin lähteä käymään iltakävelyllä ja -uinnilla Dagmarin lähteellä. Mukaan tuli ystävämme Nipsu.


Me tiesimme jo parkkipaikalla, että nyt tultiin meren äärelle, ja aloimme vetää kiivaasti rantaa kohti. Onneksi siellä ei ollut paljon porukkaa ja pääsimme kävelemään suorinta reittiä hyvään uimapaikkaan. 

Ihmisetkin uivat ja minä ja Sipi menimme koko ajan veteen kahlaamaan ja uimaan. Koitin ottaa kiinni ohiajavien veneiden aaltoja, mutta ei se onnistunut. 


Jossain vaiheessa Sipi halusi pitää vähän taukoa ja hän vain katseli maisemia. 

Kivan viikonlopun kiva päätös!


lauantai 25. toukokuuta 2024

Kesäretki Ramsholmeniin poikien kanssa

Ilo oli ylimmillään tänään, kun pihaan ajoivat autolla Urpo ja Kärsä! En ollut uskoa silmiäni ja korviani, kun tajusin mitä tapahtuu. Sipi oli aivan hermona ja haukkui vain, mutta minä juoksin ympäri ja vuorotellen nuolin Urpon ja Kärsän huulia ja välillä hypin heidän emäntää vasten. 

Lopulta rauhoituimme, Sipi keräsi kaikki lelut itselleen ja viimein meni sisälle viilentämään tunteitaan. Ihmiset söivät lounasta takapihalla ja minä otin nokosia varjossa poikien kanssa. 

Sitten lähdimme Ramsholmeniin luontokävelylle. Siellä oli vehreää ja linnut lauloivat. Ilmassa oli vähän ukkosta ja minä aina höristin korviani kun jostain kuului jyrinää. Kävelimme vakiouimapaikalle ja menimme uimaan. Ainoastaan Urpo ei oikein innostunut kuin kahlailemaan vähän, me muut uimme ihan kunnolla. Minä tein pitkiä lenkkejä ihan itsekseni. Jopa emäntä laittoi uikkarit päälle ja kävi pulikoimassa. 


Uinnin jälkeen meistä otettiin valokuvia, mutta Urpo vain koitti nuolla Kärsän märkää turkkia kuivaksi. 


Minäkin keksin, että se on muuten hyvä idea, ja aloin kuivata omia jalkojani. Sipiä ärsytti ja hän katsoi eri suuntaan.

Sitten alkoi näyttää uhkaavan sateiselle ja lähdimme kävelemään takaisin. Sillalla meistä otettiin vielä lisää kuvia ja ne onnistuivat vähän paremmin. 

Lopulta ehdimme autolle hyvissä ajoin ennen sadetta. 

Olipa mukava päivä ja kiva kun kävimme yhdessä uimassa!


tiistai 21. toukokuuta 2024

Kesä on tullut!

Vihdoin on kesä! Pitkä luminen talvi on jäänyt taakse ja olemme nauttineet lämpimistä ja aurinkoisista päivistä.


Illat ovat valoisia, vaikka menisimme miten myöhään iltakävelylle. 


Sipikin jaksaa paremmin kävellä illalla, kun ei ole yhtä kuuma kuin päivällä. 


Minä poseerasin kesäisen voikukkapellon keskellä. 

Talviturkkikin tuli jo heitettyä Västerbyssä. 

Sipiä hymyilyttää, kun ei tarvitse varoa liukkaita kävelykatuja eikä pukea toppatakkia. 

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Treffeillä Nuuksiossa

Olin tänään uudella seikkailulla. Emännän kanssa ajoimme autolla Espoon Nuuksioon tapaamaan Villa-tädin edesmenneen veljen "pikkuveljiä" Armania ja Jasperia. Olen tavannut molemmat aiemminkin, mutta siitä on hirvittävän kauan, enkä muistanut heitä enää oikein kovin hyvin. 
Me menimme treffeille Nuuksion koirametsään, joten saimme olla vapaina koko ajan. Se oli aika pelottavaa. Minä olin kauhean ujo, en uskaltanut aluksi ollenkaan lähestyä poikia ja heti kun he tulivat minun lähelleni, aloin kiljua paniikissa.


Lepyttelimme toisiamme.


Minä näytin Armanille, että olen vain pieni ja täysin viaton tyttö.


Sitten vähän rentouduin ja meillä alkoi sujua paremmin. Oli ihana lämmin sää ja oikeastaan jo vähän kuuma. 
Paluumatkalla autossa minä olin aivan hiljaista tyttöä takakontissa. Oli sen verran rankka reissu.


maanantai 6. toukokuuta 2024

Matildanjärven lenkki

Eilen oli aurinkoinen päivä ja isäntäväki pakkasi minut autoon ja ajoimme Matildaan. Ensin menimme ravintolaan syömään. Olen ollut siellä ennenkin pari kertaa ja tälläkin kerralla käyttäydyin oikein hienosti.

Sitten kävimme hakemassa mukaan Urpon ja Kärsän ja menimme vielä läheiseen kahvilaan. Minä meinasin seota kun näin pojat. He ovat niin ihania! En osaa päättää kumpi on ihanampi, tykkään molemmista niin paljon.

Kahvittelun jälkeen menimme kiertämään Matildanjärven. Sää oli tosi aurinkoinen joten ihan alkajaisiksi ihmiset koittivat saada meitä koiria uimaan. Minä en kauheasti innostunut, eikä oikein pojatkaan. 


Kyllä minä lopulta sitten kastoin tassut. 


Reitti oli yhtä kiva kuin muistelinkin. Hienoja maisemia ja pitkospuita.


Taukopaikalla meistä otettiin valokuva. 
Kuvauksen jälkeen tapahtui kauheita: menin tökkäämään kuonolla käärmettä! Onneksi se oli vain rantakäärme, mutta kaikki säikähtivät kauheasti. Minä itsekin pelästyin. Se lähti luikertelemaan kauemmas meistä, ja se hyvä niin. 

Sipi ei valitettavasti päässyt mukaan tälle reissulle, koska hän loukkasi tassun lauantaina. Siinä kävi vähän hassusti niin, että yllytin hänet mukaan ja lähdimme jahtaamaan naapurin kissaa. Jotenkin siinä hötäkässä päädyimme naapurin pihalle aidan taakse, eikä Sipi päässyt sieltä enää pois. Hänet piti käydä hakemassa ja nostamassa aidan yli. Minä olin toisen naapurin pihalla ihmettelemässä, mihin se kissa hävisi. En oikeastaan ollut edes pahoillani, koska se oli ihan hauska karkureissu.
Harmi vaan, että Sipin jalka jotenkin venähti ja hän rupesi ontumaan. Sen takia hän ei päässyt mukaan Matildanjärvellekään. Siitä olin kyllä pahoillani.


keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Vappuaaton hulinat

Vappuaattona oli aivan upea aurinkoinen ja lämmin sää. Me päätimme ettemme lähde pitkälle lenkille, koska se voisi olla liian rankkaa Sipille. Sen sijaan menimme autolla Västerbyhyn ja ajoimme aika lähelle erästä laavua, jolla emme olleet ennen olleet. Sinne paistoi koko illan aurinko ja paikka oli todella rauhallinen.


Isäntä teki nuotiopaikalle tulet, ja sillä aikaa kun odottelimme sopivaa hiillosta, otimme pienet nokoset laavussa. Oli lämmin ja mukava levätä vähän. 
Painotan sanaa "vähän", sillä en minä kauhean kauaa malttanut olla aloillani. Maailmassa on niin paljon tutkittavaa!


Isäntäväki söi makkaraa ja me odottelimme kiltisti. Koitimme näyttää erityisen söpöille, jotta saisimme jämät. Se onnistui! Emäntä teki meille makkaranpaloista etsintäradan kalliolle, se oli tosi hauskaa. 
Harmi vaan, että makkara oli jotain todella suolaista laatua ja sekä Sipillä että minulla meni maha aivan löysälle. Onneksi metsään ei ollut pitkä matka. Kävelimme vaan hiukan syrjään ja kävimme vaivihkaa tarpeillamme. 


Jossain vaiheessa minua alkoi kyllästyttää ja koitin ehdotella, että jatkaisimme reittiä eteenpäin. Minä näin ne punaiset reittimerkit puissa, meidän polku olisi jatkunut niin mielenkiintoisen näköisesti eteenpäin. Mutta isäntäväki vaan sanoi, että meidän pitää olla laavulla. 
Onneksi maisemat sentään olivat ihan ok. 


Illan tullen järvi tyyntyi ja valo muuttui pehmeämmäksi. Minuakin alkoi jo vähän väsyttää; meidän retki oli kestänyt jo neljä tuntia. 

Sipi levähti mättäällä eikä suostunut lähtemään liikkeelle, ennen kuin oli ihan varmaa, että menemme takaisin autolle. Sipin mielestä ei kannata ottaa yhtään turhia askeleita siinä vaiheessa kun on riittävän väsynyt.

lauantai 27. huhtikuuta 2024

Kevät tulee keikkuen

Minun mielestäni tämä talvi on kestänyt todella pitkään.

Olimme jo avanneet uintikauden Ramsholmenissa ja kahlanneet innoissamme merivedessä.


Tässä todisteena märät tassut ja vatsanaluset. 


Sipi Ramsholmenin sillalla.


Sitten seuraavana viikonloppuna lähdimme Västerbyn ulkoilualueelle ja olikin taas talvi! Maassa oli lunta ja pakkasta. Oikeastaan ihan kivaa, että pysyimme taas hetken aikaa puhtaina, mutta aika kummalliselta se tuntui että taas tuli niin kylmä.


Eikä mennyt kauaa, kun oli taas keväistä. Menimme Billnäsiin kävelylle ja siellä oli tosi lämmin. Niin lämmin että meidän piti käydä pulikoimassa pyörätien vieressä Mustionjoessa.

torstai 11. huhtikuuta 2024

Jäykähkö tunnelma kotona

Minä pääsen nykyään usein yksityislenkille, koska Sipi ei enää jaksa hirveän pitkiä lenkkejä ja minä sen sijaan rakastan sellaisia. Tykkään siitä, että mennään reipasta vauhtia eteenpäin eikä pysähdellä koko ajan nuuhkimaan. Sipi taas tykkää juuri sellaisista rauhallisista lenkeistä, ja hän haluaa haistella jokaista hajua lenkin varrella vähintään 5 sekuntia.
Sen takia on hyvä, että me menemme erikseen lenkille. Yleensä Sipi on jo tehnyt oman lenkkinsä, kun minä tulen takaisin kotiin. Silloin meillä on yhteinen ruoka-aika. Paitsi jos Sipi on jo syönyt etukäteen. 
Tässä eräänä päivänä Sipi oli jo käynyt lenkillä ja syönytkin, kun minä tulin lenkiltä. Minä tietysti juoksin ruokakupille innoissani, mutta Sipi oli kauhean vihainen minulle siitä, että minulla oli vielä ruokaa ja hän oli jo syönyt omansa. 
Hän räyhäsi minulle kovaan ääneen ja tarttui minua niskakarvoista hampailla. Minä pissasin hätäpissan kuten pentuna. En ymmärtänyt ollenkaan, miten hän niin kovasti suuttui. 
Lohdutukseksi Sipi sai muutaman lisänappulan ruokaa, vaikka hän oli oikeastaan oman annoksensa jo saanut.
Tällaista tämä joskus on, kun on kyse ruuasta. Sittemmin isäntäväki on huolehtinut, että syömme samaan aikaan vaikka lenkkeilemmekin eri aikoihin.

tiistai 2. huhtikuuta 2024

Pääsiäislomalla Uudessakaupungissa

Tänä vuonna pääsiäinen oli jo maaliskuun lopulla ja me päätimme lähteä mökkeilylomalle Uuteenkaupunkiin. 
Menomatkalla pysähdyimme tutussa paikassa Myllyn ostoskeskuksen luona. Kävimme vähän jaloittelemassa ja tarpeillamme. Tervehdimme myös nopeasti ystäväämme Nipsua. Sitten matka jatkui, oli jo pimeää kun olimme perillä mökillä. 
Seuraavana aamuna oli pitkäperjantai ja me heräsimme aamulla aikaisin. Sipille oli otettu oma peti mukaan, joten hänellä oli siellä mukavaa ja pehmeää. Minä menin kielloista huolimatta mökin sohvalle, ja lopulta emäntä laittoi siihen peiton, niin että sain olla siinä ihan luvan kanssa. 

Lähdimme kiertämään Pamprinniemen luontopolkua merenrantaan. Ilma oli vähän suhmurainen, mutta oli silti upeaa olla meren äärellä luonnon keskellä. Sateisen sään hyvänä puolena koko luontopolulla ei ollut muita. 


Evääksi koitin syödä lunta. Sitä oli rannassa vielä paksu kerros, vaikka meri oli sula ja poluillakin oli melko hyvin jo lumet sulaneet. 


Kivet olivat liukkaita, joten koitimme pysytellä sohjoisella jäällä.


Retki oli oikein onnistunut! Meillä oli niin mukavaa. 


Niemen kärjessä isäntäväki piti evästaukoa ja Sipi otti suloisimman ilmeensä, jos sen auvulla saisi murusia.


Mietimme, että tästä olisi niin hyvä pulahtaa uimaan. Mutta oli se vesi sen verran kylmää, että emme tohtineet kastautua kokonaan. Kahlailimme vain.

Seuraavana mökkilomapäivänä oli aurinkoista ja lämmintä. Me päätimme lähteä Pyhärannan Reilaan tarkistamaan uuden ulkoilureitin Hierkonpolun. Sipi oli eilisestä niin väsynyt, että hän jäi mökille lepäilemään. 
Kun tulimme perille Reilaan, huomasi isäntäväki että minun juoksut olivat alkaneet. 
Hierkonpolulla oli tosi paljon ulkoilijoita. Varmasti siksi, kun sää oli niin upea. 


Kyhkärännokassa oli paljon joutsenia, joita en saanut jahdata. Katselin niitä vain uteliaana rannalta. 

Kun olimme retkeilleet tarpeeksi, palasimme mökille viettämään mökkielämää. Eli isäntäväki saunoi ja grillasi, ja me koirat lepäilimme terassilla ja vahdimme metsän eläimiä.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Menimme ensin käymään Vartsalassa . Siellä oli paljon porukkaa ja myös uusi ystävä Sixten. Emme voineet kuitenkaan tavata Sixteniä muuten kuin lasioven läpi, koska minulla on ne juoksut. Sipi ja minä vietimme siis iltapäivän terassilla. Ei sekään huono vaihtoehto ollut. 

Illalla tulimme kotiin ja pääsin omalle patjalle nukkumaan. Minua aina väsyttää niin paljon, kun on juoksut. 
Maanantai oli vielä isäntäväen vapaapäivä ja sää sattui olemaan todella lämmin. Me olimme melkein koko päivän takapihalla ja seurasimme luonnon heräämistä. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Hyvät ulkoilusäät

Viime viikkoina ulkoilusäät ovat olleet vaihtelevia. Välillä on paistanut aurinko, mikä on tietysti tosi kivaa, mutta sen seurauksena kaikki lumet ovat sulaneet kävelyteiltä. Kaduilla on vaan paksu kerros hiekoitussoraa.
 

Minä voin kävellä missä vaan, en välitä liukkaista jäätiköistä enkä hiekoituksesta.
Mutta Sipi ei tykkää sorasta ollenkaan. Hänen tassuihinsa koskee, kun pitää kävellä terävällä hiekoituksella. 
Sen takia olemme koittaneet käydä ulkoilemassa paikoissa, joissa ei ole hiekoitettu.
 

Esimerkiksi Dagmarin puistossa, jossa olikin vielä ranta ihan jäässä. Sää oli aivan upea, aurinko lämmitti jo ja tuntui aivan keväälle.


Minäkin kokeilin hetken aikaa olla ilman remmiä ja se meni ihan hyvin (ainakin omasta mielestäni).


Tänään koimme suuren yllätyksen, kun yön aikana maahan oli satanut uudet lumet! Menimme heti pitkälle lenkille ja Sipikin käveli aivan reippasti. Niin ihanaa kun tassujen alla on pehmeää. 
Löysimme tällaisen hanskan, josta tuli Sipin aarre.


Hän heitteli sitä ilmaan ja "tappoi" sen monta kertaa. 


Hanskasta riitti iloa pitkäksi ajaksi, mutta lopulta se oli pakko jättää tienposkeen, jotta voimme jatkaa lenkkiä.


Ihanaa kun on taas talvi! Meille sopisi että olisi talvi koko ajan.