Pienellä karhunkierroksella

Joulupäivänä päätimme lähteä kiertämään Pienen karhunkierroksen. Seniorit jäivät sohvalle lämpimään ja pehmeään, kun me muut lähdimme reippailemaan. Reitti on 12 km pitkä, joten jouduimme pitämään hyvää tahtia että ehtisimme takaisin ennen kuin tulee ihan kokonaan pimeä. 

Metsässä oli täysi talvi. Lumiset puut ja hiljaisuus ympäröivät meidät. Minä pyrin koko ajan kulkemaan porukan kärjessä, mutta ei se ihan täysin onnistunut. Minusta on vaan niin hauskaa olla eka ja vahtia kaikkea. 

Maisemissa ei ollut valittamista, eikä retkiseurasta. Kärsä on niin ihana. 

Vaikka olin melkein koko ajan ensimmäisenä, koitin myös vahtia että kaikki pysyvät porukan mukana. 

Lumimaisemissa oli ihana viettää joulupäivää. Mökillä lepäävillä Sipillä ja Urpolla oli myös kiva päivä ja he saivat iltapäivällä oman privaattilenkin rauhalliseen senioritahtiin. 

Joululoma pohjoisessa

Eräänä aamuna ennen joulua lähdimme autolla reissuun ihan hirveän aikaisin, oikeastaan keskellä yötä. Matkustimme ihan koko päivän ja lopulta saavuimme Kuusamoon. Isäntä halusi käydä kaupassa, joten pidimme taukoa samalla. Hämmästys oli suuri, kun parkkipaikalla törmäsimme Urpoon ja Kärsään! Sipi ei ollut uskoa silmiään. 
Kaupalta oli vielä pieni automatka mökille, mutta kyllä se sitten tuntui hyvälle kun saavuimme perille. 

Ensimmäisenä lomapäivänä menimme koko porukalla Konttaisen huipulle. Sieltä on mahtavat näköalat. Sipi ja Urpokin jaksoivat hyvin kavuta huipulle. 

Tosin illalla Sipi oli tosi kärttyinen ja ehkä hänellä oli kipuja, joten emäntä antoi hänelle särkylääkkeen. Sen jälkeen Sipi oli taas ystävällisempi versio itsestään. 

Toisena päivänä lähdimme käymään Rukalla Pyhän Jyssäys -nimisen lenkin. Sipi jäi suosiolla mökille lepuuttamaan tassujaan. Maisemat olivat hienot niin kauan kuin ne näkyivät. Olimme nimittäin vähän myöhään liikkeellä ja aurinko laski jo alkumatkasta. Ei se meitä haitannut. Olin vain niin iloinen että sain tehdä näin kivan lenkin ystävieni kanssa. 

Jouluaattona senioriosasto eli Urpo ja Sipi jäivät mökille ja me muut lähdimme käymään Kiutakönkäällä. Siellä on upea koski, jota ihastelimme. 

Jouluaattona tapahtui myös joulun ihme, josta Urpo kertoi blogissaan. 

Parasta tällä lomalla oli ehdottomasti poikien ja minun välinen ystävyys, joka vain syveni päivä päivältä. Olin niin iloinen siitä, että sain viettää monta päivää heidän kanssaan.

Talviunilla

Minä olen tosi hyväuninen koira, pystyn nukkumaan oikeastaan missä vain, ei haittaa jos taustalla on kova meteli tai jos olen omituisessa asennossa. 

Usein nukun joko omassa tai Sipin pedissä kerällä. 

Sen sijaan Sipistä on tullut aika herkkäuninen vanhemmiten. Hän ei pidä kovasta metelistä eikä juuri välitä muiden seurasta. Sipin mielestä paras nukkumapaikka on kodinhoitohuoneen lattialla omassa rauhassa. Siellä lattia on kova ja kylmä, joten emäntä laittoi Sipille lampaantaljan lämmikkeeksi ja pehmusteeksi. Nyt Sipi rakastaa omaa paikkaansa vielä enemmän. Taljalla hän saattaa nukkua aivan sikeästi, eikä hän välttämättä herää vaikka joku tulisi ovesta sisään. 

Sipin kuulo on huonontunut viimeisen vuoden aikana merkittävästi, joten olen joutunut ottamaan omat korvani kuulokäyttöön. Aiemminhan pidin niitä lähinnä koristeina. Nyt olen alkanut kuuntelemaan paljon enemmän ja nykyään minä olen se joka ilmoittaa jos joku on ovella. 

Sporttitreeni

Minä olen kova riehumaan ja minulla riittää usein energiaa vaikka muille jakaa. Niinpä käyn emännän kanssa välillä juoksulenkeillä Västerbyssä tai lähimaastoissa. On niin ihanaa jolkotella eteenpäin hyvää vauhtia eikä pysähdella haistelemaan koko ajan. 

Syksyn aikana olen käynyt monta kertaa Västerbyn poluilla ja metsäteillä lenkillä. Yleensä pysähdymme tällä paikalla pitämään pienen tauon. Jos järvi on sula, otan hörpyn ja ehkä kahlailen hiukan vedessä. Nyt järvi oli jäässä, joten tyydyin vain poseeraamaan kameralle. 

Itsenäisyyspäivän lenkki Perniössä

Itsenäisyyspäivän aamuna isäntä meni töihin, mutta onneksi hänellä ei ollut pitkä päivä. Kun hän tuli kotiin, lähdimme seikkailemaan Perniöön Latokartanonkoskelle. Siellä menee Sipillekin sopivan pituiset lenkit, joten pääsimme koko porukalla lähtemään. 

Reitin alussa on mylly, joka näyttää tosi vanhalle. Ehkä jopa Sipiä vanhemmalle.

Ylitimme siltoja pari kertaa ja kiersimme joen molemmat puolet. Joessa oli paljon vettä ja kova virta. Emme nähneet raakkuja, vaikka niitäkin täällä kuulemma on. 

Keli oli vähän suhmurainen, mutta ei se meitä haitannut. 
Retki oli oikein onnistunut ja hauska!

Päivälenkki Paimiossa

Eilen lähdimme heti aamusta ajamaan Urpon ja Kärsän luokse. Olimme aivan intoa täynnä, kun auto kurvasi heidän pihaansa. Sipikään ei kehdannut olla niin tyly tällä kertaa, kun olimme kuitenkin kylässä. 

Kun olimme ehtineet hetken aikaa rauhoittua, lähdimme pitkälle kävelylenkille. Sipi on viime päivinä ollut tavallista väsyneempi ja hän on myös vasta toipumassa rajusta mahataudista, joten hän jäi Urpolaan pitämään vahtia. 

Urpo ja Kärsä ja minä lähdimme valloittamaan Paimion katuja. 

Sää oli mitä parhain, sillä aiemmin tällä viikolla meille tuli talvi! Maassa on ihan kunnolla lunta ja ilmassa aurinkoa ja pakkasta. 

Olin ihan innoissani, kun pääsin näin kivassa seurassa uudelle lenkkipolulle. Kävelimme katuja ja metsäpolkuja pitkin. 

Johdin joukkoja, vaikken oikeastaan tiennyt minne olemme menossa. Se oli vähän hankalaa, mutta selvisin siitä hyvin. 

Lumisen metsän valo oli aivan maaginen. 

Meillä oli niin hauska lenkki! En ollut ollenkaan väsynyt, kun tulimme takaisin. Lähdin Sipin kanssa vielä käymään postilaatikolla, jotta hänen ei tarvinnut mennä yksin. 

Kotimatkalla autossa minua kyllä alkoi vähän väsyttää ja kotona nukuin jo kuin tukki.

Sunnuntai Hangossa

Isäntä keksi, että lähdetään käymään päiväretkellä Hangossa. Siellä aina paistaa aurinko. Tällä kertaa oli myös kova tuuli! 

Meidän suuret korvat liehuivat tuulessa, kun koitimme poseerata kalliolla.

Ei kuvaamisesta tullut mitään.

Tykkäämme kävellä tätä Rakkauden polkua, sieltä on niin kivat maisemat merelle. Polku ei ole liian pitkä Sipillekään. Hän on kyllä ollut tosi hyvässä kunnossa viime aikoina ja tehnyt muutaman pitkän lenkin. Esimerkiksi perjantaina kävimme Västerbyssä Peikkometsässä ja Sipi jaksoi sen ihan hyvin. 

Nipsun kanssa Onnelannummella

Viikonloppuna pääsimme taas retkelle! Tällä kertaa ajoimme Teijon kansallispuistoon Onnelannummen reitille. Sipi on viime aikoina voinut hyvin ja ollut reipas, joten hän lähti mukaan tälle retkelle.

Oli ihanaa olla metsässä! Minäkin olin vähän aikaa vapaana ja nautin siitä paljon. Reitillä ei tullut juuri muita vastaan ja oli muutenkin ihanan rauhallista. 

Kuljin joukon ensimmäisenä koko ajan. koska tykkään olla tiedustelija. Haluan aina tietää, mitä tapahtuu ja tuleeko ketään vastaan. Lisäksi olen tietysti tosi nopea kävelijä.

Sipin mielestä ei ollut ollenkaan liian kylmä mennä uimaan, joten hän koitti kastautua joka välissä. Emäntä ei kyllä kauheasti tykännyt siitä ja kielsi menemästä kokonaan veteen. 

Nukka 4 vuotta

Eilen oli minun 4-vuotissyntymäpäiväni! Aamusta alkaen isäntäväki huolehti, etten vaan unohda että tänään on minun päiväni. En saanut lahjoja enkä edes mitään erityistä herkkua, mutta monta halia ja rapsutusta. 

Päätimme juhlistaa synttäreitä lauantaina ihanalla metsäretkellä. Menimme Lohjalle Karnaistenkorven luontopolulle. Isäntäväkeä vähän huoletti, jaksaako Sipi näin pitkän lenkin, mutta ihan hyvin se meni.

Karnaistenkorvessa on tosi vanhaa metsää ja joka paikka on sammaleen peitossa. Monet polut on päällystetty pitkospuilla, joten oli helppo kävellä. Tassut olisivat pysyneet kuivina, jollemme olisi käyneet joka purossa ja ojassa kahlaamassa. 

Koska olen nyt 4-vuotias eli aikuisempi ja viisaampi, ja koska luontopolulla ei ollut juuri muita kulkijoita, sain olla vapaana aika pitkään. Käyttäydyin aivan hienosti. En huidellut missään kaukana enkä häippässyt kertaakaan omille teilleni. 

Reitin alkupäässä on hieno laavu ja laituri. Isäntä kävi tässä jopa uimassa! Me tyydyimme kastelemaan tassut ja juomaan vettä rannasta. 

Tämä oli todella kiva reitti ja varmasti tulemme tänne uudestaan. 

Kaksi eläinlääkärikäyntiä

Olen viime viikkojen aikana käynyt kaksi kertaa eläinlääkärissä. Ensin menin rokotuksille, koska edellisestä kerrasta on nyt kulunut kolme vuotta. Emäntä oikein kehuskeli, miten terve olen ollut kun en ole kolmeen vuoteen joutunut käymään kertaakaan edes tutkittavana.
Rokotusten lisäksi kävin punnituksella, painan nyt 28,6 kiloa eli ihan sopivasti.

Minullahan oli juoksut juuri parhaimmillaan, joten minulle kävi pieni vahinko vastaanotolla. Siellä oli niin paljon hyviä hajuja, että minun oli aivan pakko lirauttaa lattialle myös omia ihania tuoksujani. Sain kyllä huutia siitä tempusta ja eläinlääkäri joutui siivoamaan heti, ettei hajut pinty. En silti ole pahoillani jos totta puhutaan. 

Seuraavalla viikolla minun silmän alle nousi pieni patti. Se oli sellaisessa paikassa, että emäntä huolestui ja alkoi tutkia asiaa internetistä ja laittoi kuvia kasvattajallekin. Esille nousi epäilys hammasjuuripaiseesta. Se on kivulias vaiva joka pitäisi hoidattaa mahdollisimman nopeasti. Emäntä soitteli hammaslääkäriklinikallekin, mutta siellä oli niin pitkät hoitojonot (tammikuulle asti!), joten hän päätti viedä minut ensin tavalliselle eläinlääkärille. Päädyin siis samaan paikkaan kuin viime viikolla. Onneksi se pissaepisodi oli jo unohdettu.

Eläinlääkäri tutki pattiani, mutta ei keksinyt mikä siinä voisi olla vikana. Hampaita on tosi hankala tutkia, vaikka olenkin kiltti, joten minut päätettiin rauhoittaa tutkimuksen ajaksi. Sain peppuun piikin ja hetken päästä minua alkoikin nukuttaa. 

Kun olin aivan rento, eläinlääkäri pääsi tutkimaan suutani paremmin. Aivan ensimmäiseksi poskesta löytyi kiinnittynyt punkki, joka eli vielä. 

Seuraavaksi tutkittiin hampaita ja ikeniä ja poskea sisäpuolelta. Mitään ei löytynyt - kaikki näytti aivan normaalille. 
Eli minusta ei löytynyt mitään muuta kuin kiinnittynyt punkki. Eläinlääkäri selitti, että punkki oli ollut kasvojen lihaksien välissä piilossa, mutta kun minut rauhoitettiin ja kasvot rentoutuivat, se tuli näkyville.

Pian sain heräämispiikin ja virkosin taas. Pääsimme lähtemään kotiin ja koko homma oli ohi vajaassa tunnissa. Kyllä emäntä oli iloinen että selvittiin näin vähällä, vaikka maksettavaa tulikin 189 euroa kiinnittyneen punkin irrottamisesta. 

Syyslomareissu pohjoiseen

Lauantaina lähdimme tosi pitkälle matkalle. Automatka kesti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Lopulta olimme perillä mökillä Kuusamossa. Tämä oli tuttu mökki, jossa vierailimme myös kaksi vuotta sitten. Silloin olin aika nuori vielä   ̶  nyt olen paljon kokeneempi.

Sunnuntaina kävimme ensin pienellä aamukävelyllä. Sipi oli lumoutunut kauniista tunturimaisemasta. 

Sitten minä lähdin isäntäväen kanssa kiertämään Pienen Karhunkierroksen. Sipi jäi mökkiin lepäämään, koska ei hän olisi millään jaksanut näin pitkää ja vaativaa reittiä. Sitä paitsi Sipi on jo käynyt tämän reitin, niin hänen ei enää tarvitse. Minä sen sijaan olin valmiina seikkailuun! 

Reitin alussa on pitkä riippusilta, mutta se nyt ei ollut minulle mikään jännittävä juttu. Menin tästä kuin vanha tekijä. 

Reitin varrella on upeita maisemia koko ajan. Minä en enää jaksanut hämmästellä niitä niin paljon, kun niitä tuli jatkuvasti. 

Tässäkin tällainen hieno näköalapaikka. 

Taukopaikoilla on hyvä ottaa kunnon levot. Minä nukuin tässä Siilastuvan edustalla pienet torkut kosken pauhatessa taustalla. 

Minusta oli niin hauskaa kävellä tämä reitti! Varmasti tulen uudestaankin, jos saan tilaisuuden. 

Seuraavana päivänä kävin emännän kanssa Suolammen laavulla, joka on ison Karhunkierroksen varrella, mutta aika lähellä meidän mökkiä. Reitti oli tosi vaativa, hirveää ylämäkeä ja jyrkkiä portaita. Huipulla on tällainen lampi, jonka rannassa on mukava laavu. Sää oli tosi tuulinen ja kylmä, joten emme pitäneet pitkää taukoa. Ja toden totta, yön aikana oli satanut lunta! Täällä ylhäällä lunta oli aika paljonkin.

Tuolla alhaalla näkyy meidän mökki. 

Mökin terassilta oli hyvä bongailla poroja. Minä en voi sietää niitä! 

Iltalenkillä taivaalla loisti kirkkaat revontulet! Jos katsotte tarkkaan, voitte nähdä minut tuossa kuvan etualalla. En ollut koskaan nähnyt näin paljon revontulia - koko taivas oli täynnä niitä. 

Yhtenä päivänä vein isäntäväen Rukalle iltapäiväkävelylle. Menimme Pyhän Jyssäys -nimisen reitin. Sieltä oli huikeat näköalat ja aurinko oli juuri laskemassa. 

Perjantai oli meidän viimeinen päivä mökillä. Lähdimme käymään Oulangan kansallispuistossa vähän kauempana. Isäntä johdatti meidät Rytikönkään reissu -nimiselle polulle. Ilma oli lämmin ja lähes kaikki lumet olivat sulaneet. 

Kävimme myös kurkkaamassa Kiutakönkäällä. Siellä on upea koski, jota ihmiset ihastelivat pitkän tovin. 

Sen jälkeen menimme vihdoin laavulle, jossa paistoimme makkaraa ja tietysti minäkin sain oman osuuteni. Ensin piti kuitenkin tehdä isännälle temppu.

Seuraavana päivänä koitti kotiinlähtö. Ajoimme ensin Kemijärvelle. 

Siellä pidimme tauon ja kävimme Ämmänvaaran luontopolulla. 

Maisemat olivat huikeat. Saatoimme nähdä Kemijärven keskustaan saakka. 

Illalla kävimme Rovaniemellä vähän käppäilemässä. Hurmasimme opiskelijajoukon ja ihastelimme Jätkänkynttilää. Saimme iltaruuat vielä ennen yöjunaan nousua.

Junassa oli tiivis tunnelma, koska emäntäkin nukkui tässä meidän pedissä. Minusta oli vain ihanaa nukkua näin lähellä Sipiä. Voisinpa aina olla Sipin kyljessä. 

Retkipäivä Teijon kansallispuistossa

Tänään pääsin emännän kanssa Teijon kansallispuistoon Matildanjärven kierrokselle. Mukana retkellä olivat Nipsu ja Kumu. Minä niin tykkään Kumusta! Meillä on täsmälleen samanlainen huumorintaju ja olemme samalla aaltopituudella, vaikka hän onkin minuun verrattuna ihan pikkukoira. Me huudamme toisillemme tosi kovaan ääneen koko ajan ja hyökkäilemme toistemme kimppuun. Mutta se on tietenkin vain meidän tapa leikkiä. 

Korkealla kallion päällä otimme tietysti valokuvia. Kumu ei meinannut tulla kuvaan ollenkaan ensin, mutta kyllä hän sitten suostui tulemaan minun viereeni. Maltoimme olla hetken riehumatta, kun meitä kovasti komennettiin.

Sitten Nipsukin tuli vielä samaan kuvaan! Olen onnekas, kun minulla on tällaisia ihania kavereita. 

Taukopaikalla riehuimme niin kauheasti, että siitä metelistä ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Sitten meidät komennettiin eri paikkoihin ja sain hetken levättyä. Katselin järvelle haaveilevasti ja pohdin elämän suuria kysymyksiä.

Pitkospuut olivat aika liukkaita ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Vähän väliä joku tuli vastaan. Tapasimme myös monta kivaa koiraa. 

Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi eikä ollut liian kylmä. Saimme muutaman pienen sadekuuron niskaan, mutta ei se haitannut meidän menoa. 

Minä kahlailin ja hörpin juotavaa aina kun pääsin veden äärelle. Kumu seurasi minua melkein minne vaan. 

Kylläpä oli mukava päivä ja olin erityisen iloinen siitä, että sain riehua Kumun kanssa.