Vahdolla uimassa

Huh mitä hellettä on ollut viime päivät! Olemme olleet aivan voipuneita kuumuudesta. Ulkona on voinut käydä vain pikaisilla tarpeidentekolenkeillä ja muuten olemme makoilleet sisällä viileässä. Takkahuoneessa on niin viileä, että helposti unohtuu miten tukalaa ulkona on. Olemme olleet todella ikävystyneitä tähän helteeseen, vaikka isäntäväki onkin yrittänyt viihdyttää meitä parhaansa mukaan.

Olemme käyneet viikon sisään noin neljä kertaa Haunisten altaalla. Se on mukava lenkki, koska koko ajan pääsee veteen vilvoittelemaan ja juomaan. Mutta muuten sama lenkki monena peräkkäisenä päivänä alkaa olla vähän tylsä.

Eilen illalla kävimme Vahdon hiekkamontuilla uimassa. Siellä on yksi iso hiekkakuoppa, jossa koirien ja hevosten uittaminen on sallittua. Siellä olikin kova kuhina illalla pahimman helteen helpotettua. Meidän lisäksi uimassa oli muutama koira sekä kolme hevosta. Me menimme isännän ja emännän kanssa uimaan ja minä villiinnyin niin että koitin monta kertaa hukuttaa Sipin. En tietenkään tahallaan, mutta en aluksi tajunnut että jos kiipeän Sipin selkään vedessä, se painuu pinnan alle. Sipi tietenkin suuttui siitä ja rähjäsi minulle. Meillä oli vähän tunteet kuumina!

Nyt on onneksi vähän viileämpi ilma. Olen aivan energinen monen päivän levon jälkeen ja ehdotan lenkillä koko ajan pidempiä reittejä.

Kesälomalla

Isännän kesäloma alkoi tänään. Aamu alkoi ihan normaalisti, kun isäntä jäi tekemään aamupalaa ja emäntä vei meidät aamukävelylle. Sen jälkeen kaikki menikin ihan eri tavalla kuin yleensä.

Isäntä ei lähtenytkään töihin, vaan jäi kotiin. Menimme takapihalle tekemään pihahommia, mikä olikin aika uuvuttavaa. Yleensä nukumme aamupäivät sikeästi, mutta nyt pitää koko ajan vahtia pihaa ja seurata mitä isäntä tekee. Auringossa on liian kuuma, joten joudun aina siirtymään varjoon makaamaan.

Kaikenlaista kiirettä siis pitää!

Sipi 7 vuotta!

Sipi täyttää tänään 7 vuotta ja on nyt ihan oikeasti aikuisen koiran iässä. Minä olen aina pitänyt Sipiä vähän pentuna, mutta kyllä nyt on myönnettävä, että ei se enää mikään pentu ole.
Onnea rakas Sipi-sipuli!

Kuvassa leikimme bileitä: meillä oli mukamas kokista ja sipsejä. Oikeasti isäntä söi sipsit ja joi kolan ja me vaan katsoimme vierestä.

Laavulla iltapalalla

Eilen illalla kävimme laavulla Nipsun kanssa. Retkellä oli mukana myös muutama ihminen. Teimme tulet nuotiopaikalla ja ihmiset paistoivat makkaraa ja lämmittivät voileipiä.
Minusta tällaiset retket ovat parhaita. On sopivasti seuraa, sekä ihmisiä että koirakavereita (mutta ei ketään ärsyttäviä), ei tarvitse kävellä kauhean pitkästi, ja laavulla saa levätä ja nauttia ulkoilmasta.

Näimme myös muutaman ohikulkevan koiran sekä läheiseltä tallilta kävelylle lähteneen hevosen ratsastajineen. Niille tietenkin haukuimme, mutta muuten käyttäydyimme hienosti.

Kun palasimme kotiin, meidän turkit haisi savulle. Se on hyvän retken merkki.

Vaskijärven luonnonpuistossa

Aloitimme heinäkuun retkeilyn merkeissä. Lähdimme tutkimaan Vaskijärven luonnonpuistoa - samassa paikassa kävimme talvella. Silloin lunta oli niin paljon, ettemme päässeet kiertämään koko lenkkiä, mutta nyt ei lunta ollut onneksi enää ollenkaan.

Lähdimme liikkelle hyvillä energiatasoilla. Päivä oli melko lämmin ja aurinkoisissa paikoissa pörräsi paarmoja. Minusta ne oli aika ärsyttäviä ja söin ainakin yhden elävältä.



Ensimmäisellä taukopaikalla ajattelin, että olipas rankka retki ja nyt varmaan kohta menemme takaisin autolle ja ajamme kotiin.



Mutta mitä vielä! Matka vaan jatkui ja jatkui. Kävelimme eteenpäin ja eteenpäin. Aina välillä pysähdyimme kahlaamaan ojissa tai katselemaan maisemia tai vaan pitämään taukoa.



Reitti oli tosi kaunis ja rauhallinen. Näimme koko päivänä vain yhden ihmisen sekä muutaman peuran ja joutsenen.



Lounasaikaan pidimme pidemmän tauon järven rannalla ja Sipi ja minä kävimme kunnolla uimassa. Sen jälkeen jaksoimme taas uudella tarmolla kävellä eteenpäin. Aina taukopaikoilla minä lepäsin, ja loppumatkasta Sipikin malttoi rauhoittua.



Olimme jo aivan poikki kun lopulta tulimme autolle. Uskokaa tai älkää, mutta kävelimme yli 21 km! Pelkkään kävelyyn meni noin 5 tuntia. Taukoineen koko retkeen meni noin 7 tuntia.
Teräsmummona jaksoin hyvin. Yhtään kertaa en pysähtynyt vaatimaan taukoa, vaan kuljin muiden mukana eteenpäin.

Tuolla varvikossa oli mukava pitää lepotaukoa.

Kyllä seuraavana päivänä lihaksiin koski ja nukuin oikeastaan koko päivän. Vielä sitä seuraavanakin päivänä nukuin melkein koko ajan, mutta kolmantena päivänä olin jo täysin palautunut ja jaksoin ihan normaalit lenkit. Kuntoni vaan kasvoi ja olin todella hyvässä vedossa!

Lisää vaan tällaisia äärisuorituksia!