Kevätretki Peikkometsään

Meillä oli kova hinku retkelle, joten emäntä vei meidät Peikkometsän retkipolulle. 

Emme käy siellä niin usein, joten siellä on joka kerta jotain uutta nähtävää. Tällä kertaa emme nähneet peikkoja, vaikka kuinka koitimme etsiä niitä. 

Tulimme järven rantaan ja mietimme, menisimmekö uimaan.

Ainakaan maisemia ei voinut moittia, mutta emme me ehtineet ihailla niitä kun oli kiire uimaan.

Ensin Sipi kävi toteamassa, että vesi on vielä tosi kylmää.

Hän haki kepin kuitenkin reippaasti.

Sitten minäkin uskalsin mennä, ja kylläpä se oli virkistävää! Sipi odotteli rannalla ja aikoi pölliä minun hakemani kepin!

Jouduin ravistelemaan raivokkaasti, että turkki kuivuisi edes vähän. 

Sitten jatkoimme matkaa ja nautimme lämpimästä säästä.

Taukopaikalla emäntä söi eväitä ja me joimme vettä järvestä.

Sipi haaveili, että voisi joskus asua veden äärellä ja juoda järvivettä joka päivä.

Tällä ilmeellä Sipi yrittää vakuuttaa emännän siitä, että voitaisiin olla aina retkellä.

Minäkin yritän, mutta en taida olla yhtä vakuuttava kuin Sipi.

Matkan edetessä pysähdyimme vielä yhdelle taukopaikalle poseeraamaan. Minä en jaksaisi istuskella, vaan haluaisin jo jatkaaa matkaa. Sipi otti ammattiposeeraajan ilmeen.

Retki oli muuten onnistunut, mutta retkikavereina olisi voinut olla muitakin koiria. Ehkä ensi kerralla taas.

Tammisaaren kivoin ulkoilupaikka

Tammisaaressa on kiva ulkoilualue Ramsholmenissa. Olemme käyneet siellä monta kertaa eri vuodenaikoina. Talvella ja huonolla säällä siellä saa olla melko rauhassa, mutta kevät ja valkovuokot houkuttelee sinne paljon ulkoilijoita. 

Olemme jo heittäneet talviturkitkin, Sipi ei voi vastustaa pulikoimista aina kun menemme merenrantaan. Minäkin olen kahlannut niin syvällä, että mahakarvat kastuivat.

Viimeksi eilen kävimme Ramsholmenissa Urpon kanssa, kun hän oli meillä kylässä. Ei huvittanut kyllä yhtään poseerata kameralle. Minä en kerta kaikkiaan suostunut istumaan kuvassa, vaan vaadin että saan seisoa kuten Urpo.

Kevät on Ramsholmenissa jo pitkällä. 

Meissä on aina paljon punkkeja kun tulemme sieltä. Emme voi vastustaa pusikoissa rymyämistä, vaikka isäntäväki muistutteleekin punkkivaarasta. On meillä onneksi punkkisuoja, mutta kyllä niitä punkkeja silti kantautuu kotiin meidän turkissamme. 

Lentokentällä harjoittelemassa

Lähdin lauantaina aamulla tosi aikaisin isäntäväen kanssa lentokentälle. Sipi jäi kotiin nukkumaan, koska hän ei niin kauheasti nauti automatkailusta. Minun oli tarkoitus tutustua uuteen jännittävään paikkaan, ja jos Sipi olisi ollut mukana, ei minun harjoittelustani olisi tullut mitään.

Lentokentällä oli melko hiljaista aikaisin lauantaiaamuna. Joitakin ihmisiä kulki laukkujensa kanssa eri paikkoihin ja minä ihmettelin kaikkia outoja hajuja. En oikein aluksi tiennyt, ollaanko sisällä vai ulkona, mutta päättelin sitten että ollaan sisällä, enkä tehnyt pissoja minnekään. 

Olin hetken aikaa kytkettynä tolppaan, kun isäntäväki kävi kioskilla. Minä odottelin rauhallisena ulkopuolella ja katselin ohikulkijoita. Eräs aasialaisen näköinen mies ihastui minun ulkonäkööni ja otti minusta valokuvia. 

Kaikenkaikkiaan harjoitus meni hyvin. Käyttäydyin rauhallisesti ja kiltisti, enkä hermostunut, vaikka mentiin portaita tai kun vieraita ihmisiä kulki ohitseni läheltäkin. Menimme myös maisemahissillä, josta näki ulos.

Harmikseni isäntä lähti sieltä eri suuntaan joidenkin porttien läpi, ja emäntä ja minä jäimme kahdestaan. Vielä ennen lähtöään isäntä antoi minulle pienen herkun, jottei minulle tulisi paha mieli. 

Kun isäntä oli mennyt, emäntä ja minä menimme takaisin autoon ja ajoimme kotiin. Sipi olikin siellä jo valmiina aamulenkille. Kello oli vasta kahdeksan, mutta oli jo ehtinyt käydä Helsingissä. 

Reissuviikonloppu

Nykyään olemme koko ajan jossain reissussa. Perjantaina ajoimme Lahteen ja vietimme siellä yhden yön. 

Sipi bongasi isännän vierestä sohvalta hyvän kyttäyspaikan. Hän istui selkä meihin muihin päin ja katseli vain kadulle. Aika epäkohteliasta käytöstä minun mielestäni. 

Aamulla ihmiset alkoivat puuhata jotain pihalla ja siinä meni koko päivä. Me saimme olla pihalla vapaina ja ihmetellä touhuja. Se oli hauskaa, mutta rankkaa. Olimme aivan poikki illalla. Onneksi ajoimme kotiin ja pääsimme omaan petiin nukkumaan.

Sillä seuraavana päivänä reissaaminen jatkui. Menimme taas tapaamaan Urpoa ja Kärsää. Heidän luonaan oli juhlat; paljon ihmisiä ja me neljä koiraa. 

Juhlien jälkeen kävimme ulkoilemassa yhdessä ja jouduimme tietenkin kuvaan. 

Kaikki tämä reissaaminen ja vahtiminen ja juhliminen väsytti minua kovasti. Maanantaina nukuin rättiväsyneenä omassa pedissäni. 

Vappumetsäilyt

Vappupäivänä menimme Urpon ja Kärsän kanssa Paimion koirametsään. 

Siellä oli kivaa kuten aina, mutta tällä kertaa emme jaksaneet riehua niin paljon vaan enimmäkseen tutkimme maastoa ja uusia hajuja suhteellisen rauhallisina. 

Metsäilyn jälkeen menimme Urpon ja Kärsän kotiin. Saimme lepuuttaa väsyneitä tassuja hetken heidän sohvallaan.

Pihalla meidän auton takakontti oli auki, kun olimme kohta lähdössä kotiin. Kärsä livahti sinne lepäilemään!

Minä kävin antamassa Kärsälle vähän suukkoja, vaikka hän inhooakin sitä. 

Vaisakon luontopolulla

Tänään on vappuaatto ja kävimme kavereiden kanssa ottamassa kevään vastaan Vaisakon luontopolulla. Mukana olivat Nipsu ja Kumu.

Sinivuokkoja oli joka puolella.

Polulla oli muuten rauhallista, ei juuri vastaantulijoita, mutta me kyllä pidimme huolen siitä, että meteliä riitti!

Sipi meni melkein koko ajan edellä, koska hän on vanhin ja arvokkain. Sipi myös tiedusteli reitin ja varmisti sen turvallisuuden loppuporukalle.

Minä en saanut olla vapaana, joten jouduin välillä odottelemaan muita. Pitkospuilla oli kuivaa, maa oli osittain vielä jäässä. 

Lenkin lopussa sain hepulin! Sipi ja Kumu jahtasivat minua ja minä juoksin minkä kintuista pääsin. 

Sitten he saivat minut kiinni ja kurittivat minua. 

Nipsu ei viitsinyt osallistua tähän, hän katseli vain sivusta. 

Peikkometsässä poikien kanssa

Tylsä viikko takana, kun olemme olleet koirahotellissa pari päivää ja sitten vaan kotona. Mutta perjantaina tylsyys palkittiin, kun pääsimme Urpon ja Kärsän kanssa Västerbyn Peikkometsään. 

Sää oli mitä parhain, viileä mutta aurinkoinen. 

Näköalapaikalla jouduimme valokuvaan. Vain Sipi ja Kärsä jaksoivat totella, Urpo ja minä menimme makaamaan vaikka se ei ollut käskynä. Emme jaksaneet esittää innostunutta, kun kuvien ottaminen vaan kesti ja kesti. 

Kärsä meni kivelle poseeraamaan dramaattisten tummien pilvien alle. Onneksi pilvet väistyivät, eivätkä sataneet meidän päälle.

Urpo hörppäsi vappujuomaa suoraan järvestä. 

Minä olisin halunnut riehua! Tässä odottelin lähtisikö joku kanssani juoksemaan. Kyllä Sipi onneksi lähti.

Jaksoin myös tarkkailla maisemia. Unohduin tähän kivelle vähän pidemmäksi ajaksi pohtimaan elämän tarkoitusta ja muita tärkeitä asioita. 

Pitkäperjantain pitkä lenkki

Eilen oli pitkäperjantai, ja silloin pitää tehdä pitkä lenkki. Me lähdimme Peikkometsään Västerbyn ulkoilualueelle. Siellä on vaikka mitä kivoja ulkoilureittejä. Olemme olleet siellä aiemminkin, mutta silloin on ollut pimeää. Nyt näimme maisemat ensimmäistä kertaa ja olivathan ne hienot!

Tässä on varmasti kiva uida kesällä. Laituri ei ollut meistä lainkaan pelottava, vaikka se on aika korkea.

Jäälle ei ollut enää mitään asiaa. Olisi se saattanut pienen paimenkoiran kantaa, mutta isäntäväki ei päästänyt meitä kokeilemaan. 

Polku oli paikoitellen vielä vähän jäinen. 

Muistimme pysähtyä tasaisin välein poseeraamaan valokuvissa. 

Paikoitellen oli vielä kunnon hanki. Yhdessäkin kohdassa emännän jalka upposi polvea myöten lumeen.

 Välillä isäntäväki pysähtyi tutkimaan tienviittoja ja opaskarttaa.

Ja sitten taas ihailimme maisemia.

Laavulla pidimme pienen tauon, vaikkei vettä kummempaa evästä ollutkaan mukana.

Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että välillä Sipin oli pidettävä silmiä kiinni.

Minä en halua vapaaehtoisesti kastella tassujani, vaikka toisaalta sitten kesällä tykkään kyllä uimisesta. 

Taukopaikalla pidimme pienet keppienjärsimistalkoot. 

Juoksut häiritsevät keskittymistä

Minulla on ollut nyt juoksut jo neljä viikkoa. Olen ollut tosi väsynyt ja pallo hukassa. En oikein jaksa keskittyä mihinkään, en edes tottelevaisuuskurssilla, jolla käymme joka viikko. Minä vaan haluan koko ajan mennä omalle peitolleni rauhoittumaan enkä haluaisi opetella mitään uusia juttuja. Oikeastaan en haluaisi tehdä yhtään mitään nyt. Haluaisin vain olla kotona ja viettää aikaa Sipin kanssa. Siitä minulle tulee turvallinen ja hyvä olo.

Juoksut ovat nyt kyllä jo loppuneet, mutta en ole vielä oikein palautunut. Vieläkin on vaikea keskittyä mihinkään. Joskus aiemmin minulla oli niin paljon energiaa, että saatoin juosta talon ympäri kolme kertaa ennen aamupalaa ihan vaan juoksemisen ilosta. Sellaista vauhtia minussa ei ole enää. Toivottavasti pian palaudun ennalleni. 

Ystäväni Uuno

Meille tuli kylään uusi ystävä nimeltään Uuno. Hän on 5 kuukautta vanha cockapoo eli cockerspanielin ja villakoiran risteytys. Hän oli tosi söpö eikä pelännyt meitä juurikaan. 

Uuno on vielä niin pieni, ettei hän edes välittänyt siitä että minulla on juuri nyt juoksut. Minä olen itsekin vielä sen verran nuori, etten oikein tiedä mikä näiden juoksujen tarkoitus on. 

Kävimme Uunon kanssa läheisellä pellolla riekkumassa. Uuno ei halunnut kuvaan meidän viereen, vaan jäi tuonne kauemmas istumaan. 

Illalla isäntäväki kävi kaupungilla syömässä ja Uuno pääsi mukaan. Sipi ja minä odottelimme kotona. Uuno pyöri katuliidussa ja keltaista väriä meni hänen viiksiinsäkin. 

Seuraavana päivänä lähdimme porukalla käymään Ramsholmenissa. Se oli mukava lenkki, vaikka näimmekin yhden meitä erittäin uhkaavasti lähestyvän oravan ja jouduimme äänekkäästi komentamaan sen muualle. Siinä rötäkässä hyppäsimme sillalta kaislikkoon ja emännän käsi paiskautui sillan kaidetta päin. Hiukan ihmettelimme itsekin, miten sinne kaislikkoon päädyimme ja minne se orava lopulta ehti kadota. 

Talviloma Vierumäellä

Päätin lähteä nauttimaan kevättalven päivistä vähän uusissa maisemessa. Vierumäki vaikutti sopivalta kohteelta. Otin isäntäväen ja Sipin mukaan, sillä minun mielestäni porukassa on mukavampi lomailla. Minä en olekaan aikaisemmin ollut varsinaisella talvilomalla, koska tämä on vasta minun toinen talveni.

Matkalla pysähdyimme mukavissa taukopaikoissa ja riehuimme liiat energiat pois, että jaksoimme taas matkustaa. Ei haitannut, vaikka meidän matkustustilassamme oli suksia, sillä ne oli kääritty mattoon.

Saimme kamalan ison mökin, mutta se ei haitannut, sillä kokoonnumme kuitenkin yleensä aina samaan huoneeseen. Olipahan ainakin tilaa köllötellä. Vierumäellä oli lunta vielä paksulti, mutta onneksi useimmissa paikoissa oli riittävä hankikanto meille neljällä tassulla kulkeville, ainakin aamuisin pakkasöiden jälkeen.

Harjujen harjalla ja lomassa kulkee kiva luontopolku. Sitä kävimme tutkimassa monta kertaa, päivällä auringonpaisteessa ja yöllä tähtien loisteessa.

Mökin edustalta oli pitkä rinne alas järvelle. Sipi löysi hangesta katkenneen hinausköyden pätkän. Siitä tuli heti meidän suosikkilelu, jota oli mukava riepottaa rinnettä ylös ja alas.

Järven jäällä saimme kulkea vapaana. Kuljimme mieluiten tallatuilla urilla, sillä polkujen ulkopuolella hanki upotti jonkin verran. Paksun hangen alla oli varmasti ainakin yhtä paksu jää.

Meillä oli Vierumäellä oikein rattoisat, reippaat ja rentouttavat lomapäivät. Sipi (kuvassa) ja minä lähetämme kaikille minun blogini lukijoille rakkaita terveisiä!