Seikkailu rotkossa ja vesiputouksella

Viikonloppuna oli taas hulinaa. Helle sen kuin jatkui, ja meidän lenkkitreffit Camun kanssa vaihtuivat pieneen pulikointiin Canachissa Luxemburgissa. 

Camu oli meille uusi tuttavuus, mutta tulimme hyvin juttuun, kun kävimme pienellä kävelyllä ja menimme läheiseen ojaan kahlailemaan. Camu jopa meni ojaan makaamaan, jolloin hän sai paremman viilennyksen. Viki oli aivan innoissaan Camusta, mutta minä en viitsinyt näyttää tunteitani niin avoimesti. 

Näiden helteiden aikana Viki on oppinut menemään veteen ihan kunnolla. Minä kerroin hänelle, että märkä turkki pitää olon viileänä pitkään, ja sitten Viki huomasi sen itsekin. Ei hän ole vielä uinut oikeasti, mutta kahlannut kyllä niin syvällä että turkki on melkein kokonaan märkä.

Sunnuntaina lähdimme käymään Echternachissa, jossa on uskomattomia ulkoilureittejä. Menimme ensin Teufelsschluchtille katsomaan jääkauden muovaamia kalliorykelmiä ja isoa rotkoa. 

Se oli aivan huikea luonnonmuodostelma, ja paikoin aika vaarallinenkin meille koirille. 

Onneksi kaikki meni hyvin, pysyttelimme hienosti emännän takana vaikeissa kohdissa eikä meille käynyt kuinkaan. Kukaan ei kaatunut tai kompuroinut jyrkissä portaissa.

Rotko vain jatkui ja jatkui. 

Tunsimme itsemme pieniksi isojen kallioiden välissä.

Kallioiden jälkeen kävelimme Irreler Wasserfälle -nimiselle vesiputoukselle ja riippusillalle. Se silta oli meille ihan helppo, Vikikin käveli siitä kuin vanha tekijä, vaikkei hän ollut koskaan aikaisemmin mennyt riippusiltaa pitkin. 

Pääsimme kahlailemaan ja uimaan, mikä tuntui ihanalle viilennykselle näin kuumana päivänä. Viki oli oikea vesipeto, hän oli koko ajan vedessä, kun minä taas välillä menin rantaan tutkimaan mitä syötävää siellä voisi olla minulle. 

Viilentävästä kahlailusta huolimatta väsähdin paluumatkalla. Onneksi menimme lyhyempää reittiä takaisin autolle. 

Kyllä Vikiäkin sitten väsytti kun tulimme kotiin. 

Melkoinen seikkailuviikonloppu taas! 

Pitkä, kuuma kesäviikonloppu

Olemme viettäneet pitkää viikonloppua täällä Trierissä. 

Perjantaina emännällä oli vielä työpäivä, mutta auto piti viedä kesken päivän huoltoon ja me lähdimme mukaan. Menimme läheiseen puistoon kävelylle ja virkistäydyimme myös lammessa. Se teki hyvää, koska oli kuuma päivä. 

Sitten menimme takaisin autohuoltoon viilentymään kivilattialle. Olimme aivan rentoja, vaikka ihmisiä kulki ohi.

Oli todella kuuma päivä ja minä koitin viilentyä, mutta Viki änkesi itsensä samaan petiin ja ihan kiinni minuun. En raskinut komentaa sitä pois, kun nykyään niin harvoin nukumme vierekkäin. 
Tässä kuvassa näette myös Vikin tuhoaman pedin, jota emäntä on kursinut kasaan.

Illalla meidät oli kutsuttu Nitteliin kävelylle. Tapasimme siellä Espanjan kaduilta pelastetun Debbien, mutta en ollut siitä niin kiinnostunut. Viki koitti aluksi leikkiä sen kanssa, mutta pian totesimme että on parempi jos vaan kävelemme eteenpäin emmekä koita riehua. Oli niin kuumakin. 

Nittelissä on huikeat maisemat ja kävelimme kukkulan päälle ihailemaan niitä. Kävelylenkin jälkeen menimme Debbien kotiin takapihalle rentoutumaan. Ihmiset söivät ja me koirat saimme paljon raikasta vettä. Viki yritti uudestaan leikkiä Debbien kanssa, mutta se oli niin hurjaa että Debbie päätti mennä sisälle ja me jäimme pihalle. Se oli parempi niin. 

Sunnuntaina 30 asteen helle vaan jatkui. Lähdimme käymään Luxemburgissa Echternachissa.

Siellä piti olla kiva varjoinen metsälenkki, mutta emme onnistuneet löytämään oikeaa reittiä. 

Sen sijaan löysimme kivan puiston, jossa oli ensin pieni pätkä varjoista metsää, mutta sitten myös järvi jossa pääsimme kahlamaan ja juomaan.  

Keskustassa oli paljon ihmisiä, eikä meitä kiinnostanut olla siellä, vaikka emäntä ehkä olisi halunnut käydä syömässä jotain. 

Mainitsinko jo, että oli tosi kuuma? No, oli ihan hauska viikonloppu helteestä huolimatta. 

Turbonaama kolmen valtion rajalla

Tällä viikolla isäntäväellä oli vapaata töistä eli se tarkoitti meille enemmän yhdessäoloa. Jo tiistai-iltana ilahduimme, kun emäntä tuli töistä ja samalla ovenavauksella tuli isäntä. Se oli niin hauskaa. Lähdimme heti vähän ulkoilemaan ja näyttämään isännälle meidän lenkkireittejä.

Torstaina oli pyhäpäivä ja kaikilla oli töistä vapaata. Aamulenkki meni normaalisti, mutta jossain vaiheessa aamupäivällä emäntä huomasi, että minun naamani on turvonnut. 

Ensin toinen puoli ja muutaman hetken päästä molemmat silmät olivat muurautuneet turvonneiden silmäluomien alle. Lisäksi minun päätäni kutitti vietävästi ja yritin koko ajan raapia silmiä ja kuonoa. Isäntäväki antoi minulle ison palan maksamakkaraa, ja epäilen että sinne oli piilotettu jotain lääkettä, koska kutina alkoi hellittämään. Turvotus ei kuitenkaan vielä laskenut ja isäntä alkoi kutsua minua Turbonaamaksi.

Ulkona oli sadepäivä, joten lähdimme autolla tutkimaan lähialueita. Ajoimme Schengeniin kolmen valtion rajalle. Sade taukosi juuri sopivasti joten lähdimme tutkimaan kaupunkia. 

Tässä muistomerkillä meistä otettiin kuvia ja minä näytän vihaiselta, kun silmät ovat turvoksissa.

Viki on vähän ihmeissään minun ilmeistäni.

Löysimme lisää muistomerkkejä sekä kaikkien EU-valtioiden liput. Menimme tietysti Suomen lipun viereen.

Sitten jatkoimme matkaa autolla Ranskan puolelle ja pysähdyimme pikkukylässä nimeltä Sierck-les-Bains.

Siellä oli hieno vanha keskiaikainen linna, jonne koiratkin olivat tervetulleita. Poseerasimme erilaisten lippujen ja maisemien edessä, kuljimme jänniä kapeita portaita ja haistelimme historiallisia raunioita. 

Muita vieraita oli onneksi aika vähän, joten meillä oli paljon tilaa eikä tarvinnut väistellä koko ajan.

Sitten alkoi taas sataa rankasti, joten juoksimme autolle ja lähdimme kotiin. 

Seuraavana aamuna minun naamani näytti onneksi taas normaalille.

Näköalapaikalla

Meillä riittää täällä meidän uudessa väliaikaisessa kotipaikassa Trierissä paljon uutta löydettävää. Tänään menimme Villa Weißhausin metsään etsimään hienoa näköalapaikkaa, josta olimme kuulleet. Sieltä näkee koko Trierin yli. Me katselemme sitä maisemaa usein Petrisbergin kukkulalta, mutta nyt menimme toiselle puolelle kaupunkia katsomaan samaa maisemaa toisesta vinkkelistä. 

Sää oli lämmin ja meillä oli tosi kuuma, kun kapusimme ylämäkeen. Viki oli vähän aikaa vapaana, mutta emäntä pelkää että Viki juoksee itsensä piippuun ja lämpöhalvauksen partaalle, joten kuumina päivinä Vikikin on yleensä remmissä. 

Olemme käyneet täällä Weißhauswaldissa kerran aiemminkin, mutta silloin emme löytäneet näköalapaikkaa. Nyt löysimme sen helposti, kun seurasimme opasteita. Siellä oli tällainen hieno penkki, mutta Viki ei suostunut istumaan. Hän halusi välttämättä esitellä kaunista profiiliaan.

Katselimme myös toisesta paikasta eri penkiltä maisemia, mutta Viki ei ollut lainkaan kiinnostunut. 

Onneksi kävelimme varjossa, mutta silti meidän kielet roikkuivat. 

Emäntä päätti, että tehdään vähän lyhempi lenkki ja mennään kotiin vilvoittelemaan.

Iltapäivällä kävimme pienellä lenkillä lähialueilla ja löysimme tällaisen hienon taustamaiseman. Hyvä että ehdittiin tehdä pikainen kävely juuri ennen kuin sade ja ukkonen alkoivat. 

Vappureissu

Viikonloppuna ajoimme taas Rostockiin, koska oli vappu ja ylimääräinen vapaapäivä. Menomatkalla olimme taas hotellissa yötä, jottei matka olisi niin kauhean pitkä. 

Viki meni tietysti heti sängylle ja otti homman haltuun. 

Kyllä hän osaa nauttia lellipennun elämästä. 

Rostockissa oli hellepäivä ja menimme puistoon vappupiknikille. Käyttäydyimme aivan hienosti, vaikka emäntää etukäteen jännittikin, millaisen sirkuksen pistämme pystyyn. Minä olin näin kiltisti, ja Viki oli myös ihan rentoutunut. 

Yöllä nukuin sohvalla, mutta en usko että kukaan huomasi sitä.

Seuraavana päivänä kävimme Bad Doberanissa ulkoilemassa. Menimme vähän eri reittiä kuin yleensä, mutta se oli aivan yhtä kivaa. 

Metsässä oli mukavan varjoista. Löysimme myös erittäin hyvän uimapaikan koirille. Minä menin heti veteen vilvoittelemaan.

Loiskuttelin vettä niin paljon, että Viki oli myös aivan märkä, vaikkei hän uinutkaan. Viilennys teki hyvää meille molemmille. 

Vaikka kyllä olimme silti väsyneitä kun tulimme kotiin. Metsälenkki teki tehtävänsä.

Patikassa Grevenmacherissa

Emäntä päätti eilen viedä meidät Luxemburgin puolelle Grevenmacheriin ulkoilemaan. Menimme autolla Moselin rantaan ja nousimme siitä viininviljelysten sekaan merkitylle 5 kilometrin reitille. Taivas oli aivan kirkas ja oli lämmin päivä. 

Kapusimme koko ajan korkeammalle ja korkeammalle ja lopulta olimme niin ylhäällä, että näimme Moselin vastarannalla olevan Nittelin kylän kokonaan. 

Tietysti meistä otettiin paljon kuvia. 

Maisemat olivat huikaisevat. 

Välillä reitti meni metsän siimeksessä ja siellä oli ihanan varjoista. Menimme myös puron yli, ja siitä saimme juotavaa. Se tuli tarpeeseen, kun olimme jo aika kuumissamme. 

Reitillä ei ollut kovin paljon muita kulkijoita, mutta muutamia koiria tuli kyllä vastaan. Hiukan yllätyimme, että eräässä mutkassa tapasimme toiset kaksi valkoistapaimenkoiraa! Juttelimme hetken aikaa ja nauroimme tilanteelle, mutta emme sentään alkaneet leikkiä niiden kanssa. Vaikka olemmekin samannäköisiä, en silti luota jokaiseen vastaantulijaan. (Tai oikeastaan en luota juuri keneenkään.)

Kyllä näissä maisemissa kelpaa koiran patikoida. 

Retken loppupäässä oli pieni lähde, josta saimme raikasta vettä. Ja ennen kuin hyppäsimme autoon, kävimme vielä juomassa Moselin vettä. Minä kävin hiukan uimassakin, mutta Viki on hyvin tarkka siitä, ettei hän vain kastu. Toivon, että hän tänä kesänä oppii nauttimaan uimisesta, koska se on niin hyvä tapa viilentää turkki kesäpäivänä.

Isännän kanssa Römerpfadilla

Perjantaina saimme kivan yllätyksen, kun isäntä tuli tänne! Oli kaunis ja lämmin päivä, joten lähdimme katsomaan auringonlaskua Petersbergin kukkulalle. 

Pidimme taukoa viininviljelysten välissä ja lekottelimme lämpimällä nurmikolla. Hurmasimme samalla muutamia ohikulkijoita.

Seuraavana päivänä menimme taas Römerpfadille katsomaan luolaa. Oli lämmin päivä jälleen, joten joimme vettä kaikista puroista. Siellä on myös hauska lähde, josta pulppuaa kirkasta pohjavettä. Viki ei vieläkään ole ymmärtänyt, miten kivaa vedessä lotraaminen on, joten hän tyytyi vain maistamaan vettä. Minä sen sijaan kastelin tassut kunnolla ja varauduin kuumaan lenkkiin. 

Tällä kertaa kävimme linnanraunioilla sisällä. Viimeksi emme menneet raunioille, mutta kyllä olisi kannattanut. 

Sieltä oli hyvät näköalat ja paljon hyviä tuoksuja. Linnanraunioiden vieressä oli Biergarten, jossa pidimme takaisin tullessa tauon; isäntäväki otti kylmät juomat ja mekin saimme vettä. 

Kävimme tällä kertaa myös Genovevahöhlen näköalapaikalla ja minä hyppäsin vahingossa ensin tuonne kiven päälle. Emäntä melkein sai sydänkohtauksen kun hän säikähti niin paljon. Tuosta on kymmenien metrien pudotus maahan, mutta en minä tietenkään aikonut pudota sieltä. 

Sitten menimme vielä käymään Klausenhöhlenin luolassa. Ensin isäntäväki meni sinne itsekseen ja me odottelimme tässä ulkopuolella, mutta sitten mekin saimme mennä luolaan.

Emme kylläkään kiivenneet tikkaita, mutta muuten tutkimme kaikki paikat. Siellä oli ihanan viileää, kun oli niin lämmin päivä. 

Retki oli kaiken kaikkiaan onnistunut, ja erityisen kivaa oli se että isäntä oli mukana. 

Räjähtelevä peti

Emäntä on usein pitkään pois kotoa, ilmeisesti jossain työpaikalla. Ne ovat meille pitkiä päiviä, varsinkin Vikille. Meillä käy täällä kyllä koiranulkoiluttaja kaksi kertaa päivässä, mutta Vikillä riittäisi energiaa tehdä paljon enemmän. Joskus hän vähän riehaantuu, jos ei ole mitään kivaa tekemistä. Silloin hän keksii itse jotain hauskaa puuhaa. 

Aiemmin hän teki hampaillaan reikiä kämpän seiniin. Hän on kokeillut lähes jokaista tämän asunnon kulmaa ja tehnyt hampaanjälkiä niihin. Ihmeen pehmeät ne seinät onkin, kun niin pienestä tulee pahoja koloja. Sitten emäntä alkoi ruiskuttaa seiniin jotain pahanmakuista ainetta ja Viki on enimmäkseen jättänyt seinät rauhaan. 

Mutta sen jälkeen alkoi meidän pedin riepottelu. Tämä on se peti, joka ostettiin minulle kun olin aivan pieni pentu.

Näyttää siltä kuin peti olisi räjähtänyt aivan itsestään, mutta voin luottamuksellisesti kertoa, että Vikillä oli kyllä näppinsä pelissä. Vai pitäisikö sanoa hampaansa ja tassunsa. 

Samassa hötäkässä mattoon on tullut iso reikä ja asunnon toinenkin matto sai vähän osumaa. 

Nyt peti on niin riekaleina, että sitä ei voi enää käyttää, vaan se pitää heittää pois. Kaikki vetoketjut on revitty, kankaisiin on tehty isoja reikiä ja täytteet tulevat kokonaan ulos. 

Sen seurauksena emäntä osti eilen uuden (mahdollisimman halvan) pedin. Otin sen heti käyttöön.

Pitäkää tassut ristissä, että se kestää.

Pääsiäisseikkailu Rostockiin

Lähdimme keskiviikkona emännän työpäivän jälkeen ajamaan kohti Rostockia. Matka on niin pitkä, että on hyvä ajaa kahdessa pätkässä. Menimme hotelliin yöksi ja vihdoin mekin pääsimme sängylle nukkumaan. 

Viki nukkui koko yön emännän lähellä ja minä olin sängyn jalkopäässä. 

Aamulla ajoimme Hampurin lentokentälle ja otimme pääsiäisvieraat kyytiin. Perillä Rostockissa oli ihanaa tulla omaan kotiin! Lähdimmekin heti pitkän automatkan jälkeen peltolenkille verryttelemään tassuja. Viki oli aluksi vapaana vähän aikaa, mutta sitten pellonreunassa näkyi peuroja ja Vikikin joutui kytketyksi. 

Pitkäperjantaiaamuna lähdimme Warnemündeen rannalle. Aivan ensimmäiseksi meidät päästettiin vapaaksi, jotta saisimme riehua kunnolla pitkästä aikaa. Ja kyllä meillä riittikin energiaa! Pidimme sellaista meteliä, että kaikki katsoivat meitä. Juoksimme ja räyhäsimme ihan kunnolla. 

Viimein maltoimme rauhoittua ja meistä saatiin vähän parempi valokuvakin. 

Kiertelimme Warnemünden hiekkarannalla, kävimme aallonmurtajan majakalla ja sitten menimme vielä kahvilan terassille hetkeksi lepäämään. Siellä me käyttäydyimme melko hyvin, vaikka koko ajan kulki ihmisiä ja koiria meidän ohi.

Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin Bad Doberanin pyökkimetsässä. Siellä oli kaikki muuten ennallaan, mutta kevät oli ottanut harppauksen eteenpäin sitten viime kerran. Oli mukavaa tehdä kunnon kävely tutussa paikassa. 

Pääsiäispäivänä menimme taas Bad Doberaniin, mutta tällä kertaa ihmiset kävivät ensin tutustumassa isoon luostariin ja me odottelimme sen aikaa autossa. 

Sitten kiertelimme luostarin pihassa ja mekin pääsimme mukaan. Siellä olimme myös hetken aikaa vapaana ja riehaannuimme. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut siitä mieltään. 

Pääsiäisloma oli niin ohjelmantäytteinen, että sunnuntai-iltana menimme vielä Kühlungsbornin rannalle ihailemaan auringonlaskua. Se oli oikein mukavaa, vaikka siellä olikin aika paljon ihmisiä. 

Kun aurinko oli laskenut, menimme hiekalle ja siellä ei onneksi ollut juuri ketään ihmisiä ja saimme olla vapaina. 

Päivät menivät nopeasti ja maanantaina lähdimmekin aamulla ajamaan takaisin toiseen kotiin Trieriin. Matka tuntui pitkälle, mutta lopulta illalla olimme perillä. Täällä on jo puissa lehdet ja ilmassa lämpöä. Kevät on pitkällä.