Lähdimme maanantaina aamulla automatkalle. Arvasin, että olemme lähdössä matkalle, kun tavarat oli pakattu ja meidänkin ruuat ja ruokakupit otettiin mukaan.
Ennen lähtöä emäntä vei roskat ulos ja rappukäytävässä alakerran naapurin koira nappasi emäntää pohkeesta niin että siihen tuli kunnon haava.
Isäntä lähti omalle matkalleen ja sitten emäntä ja me ajoimme koko päivän Rheinland-Pfalziin asti. Matka kesti koko päivän ja olimme kyllä tosi poikki kun pääsimme perille hotelliin. Teimme pienen iltakävelyn Moselin rannassa ja sitten painuimme pehkuihin. Minä olisin halunnut emännän sänkyyn, niin kuin hotellissa on tapana, mutta tällä kertaa se ei onnistunut, koska sänky oli niin korkea ja lisäksi meillä oli aivan likaiset tassut iltalenkin jäljiltä.
Viki oli tosi levoton yöllä ja vaelteli ympäriinsä. Aamulla hän oksensi pienen kepinpalasen.
Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa Trieriin tarkemmin. Siellä oli aivan keväistä ja lämmintä jo. Emännällä oli mukana vain paksu ulkoilutakki, ja meilläkin on vielä nämä talviturkit.
Moselin vesi oli tosi korkealla ja rannoilla oli paljon hanhia ja sorsia ja joutsenia. Viki olisi halunnut jahdata niitä, mutta hän ei saanut.
Kävimme yhdessä asunnossa ja se vaikutti kivalle. Saimme olla siellä vapaana ja tutkia kaiken. En tiedä miksi kävimme siellä.
Kävimme myös vähän keskustassa katsomassa mm. vanhaa tuomiokirkkoa ja muistomerkkejä. Minusta se oli aika tylsää.
Sitten tapasimme yhden naisen, joka talutti meitä Moselin rannassa. Se piti meille kuria ja tottelimme kiltisti, vaikkemme ymmärräkään saksankielisiä komentoja.
Illalla emäntä meni vielä jonnekin ja jätti meidät hotellihuoneeseen. Se ei haitannut yhtään, koska olimme aika poikki vilkkaan päivän jälkeen.
Seuraavana päivänä kävimme Mariensäulella korkealla kukkulalla. Harmi vaan, että maisema oli aivan sumun peitossa, eikä näköala näkynyt ollenkaan.
Menimme myös autolla Luxemburgiin ja kävimme jossain pienessä kylässä vähän kävelemässä. Sekin oli ihan hauskaa. Emme olleet koskaan ennen käyneet siellä.
Saimme välillä olla hotellilla lepäämässäkin. Viki kertoi minulle salaisuuden, jota en voi tässä paljastaa. (Mutta sen verran voin sanoa, että se liittyy juoksuihin.)
Iltapäivällä menimme taas sinne samaan asuntoon ja emäntä sanoi, että siitä tulee meidän koti vähäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti