Koiratreffit Tikanmaalla

Kävin tapaamassa paria uutta koirakaveria Tikanmaan parkkipaikalla tänään. Niistä toinen, 5-vuotias Unsku, oli tosi hauska kaveri. Ärsytin sitä koko ajan ja meinasinkin saada aikaiseksi pari mehevää riitaa. Unsku ja minä räyhättiin toisillemme kovaäänisesti ja näykittiin toisiamme kyljistä.

Toinen kaveri, puolivuotias Hero, oli myös kiva komennettava. Pistin sen matalaksi monta kertaa ja jäin vahtimaan, ettei se vaan luule itsestään mitään. Minä määrään aina kun olen paikalla. (No myönnetään, että Unskulle en kovin kovasti uskaltanut sanoa vastaan ja aluksi jouduin jopa hieman mielistelemään sille.)

Kummipoika kylässä

Viime viikolla isäntäväen kummipoika oli meillä yhden päivän hoidossa. Minä ja Rekku tykkäämme lapsista, koska ne jaksavat aina leikkiä meidän kanssa. Kummipoika otti kaikki lelut esille lelulaatikosta. Erityisesti silikonipallot olivat hänen mieleensä ja niistä mekin pidämme. Meistä tuli heti hyviä kavereita.

Välillä kummipoika halusi leikkiä silikonipalloilla itse, mutta minä jaksoin odottaa vuoroani.

Kummipoika halusi tehdä samoja juttuja kuin minä. Tässä huilaamme hetken matolla vierekkäin.

Ylimääräinen kynsi

Isäntä ja emäntä huomasivat jo syksyllä selässäni omituisen näppylän. Se oli ikävästi tiellä kun turkkiani harjattiin, mutta ei siitä muuten mitään harmia ollut. Talven aikana näppylä kuitenkin kasvoi, ja kun siitä nyt kevään korvalla oli tullut omituinen, pitkulainen uloke, minut päätettiin viedä eläinlääkäriin sitä näyttämään.

Oma lääkärini Vettorissa sanoi heti näppylän nähtyään, että minulle on kasvanut selkään kynsi! Siinä on sarveiskudostakin. Hän sanoi, ettei se ole ollenkaan vaarallista eikä edes haitallista, mutta ylimääräinen kynsi voidaan poistaa pienessä leikkauksessa, mikäli se on tiellä. Kynsi selässäni saattaa olla jäänne kaksoissisaruksesta, joka ei kehittynyt kokonaiseksi koiraksi asti. Periiköhän kasvattaja meiltä nyt maksun toisestakin pennusta, jonka saimme vahingossa kaupan päälle?

Pienen pieni, ylimääräinen kynsi on kasvanut keskelle selkääni.

Maalauksellinen Villa

Olenko muistanut mainita, että minusta on tehty jo kolme muotokuvaa? Ne ovat kaikki ripustettuna meidän talomme seinille, niin että isäntäväen lisäksi myös satunnaiset vieraat voivat ihailla minua paitsi luonnossa myös kuvista. Luonnossa olen tietenkin paljon kauniimpi, sillä kuvista puuttuu toistaiseksi liike, ääni, tuoksu ja karvat. Jostain syystä olen tähän mennessä inspiroinut vain naisihmisiä taideteosten luomiseen, sillä kaksi kuvista on Lauran piirtämiä ja yksi Ellin.

Tässä on ensimmäinen Lauran tekemä kuva. Olen siinä oranssi, mutta Rekku on vihreä!

Toisessa Lauran taululla me puuhastelemme Rekun kanssa kaikenlaista hyvin vauhdikasta, kuten tavallista. Värit ovat tässä mielestäni paremmin kohdallaan.

Ellin tekemässä kuvassa lukee nimeni, mikä on hyvä, sillä keltainen väri ja kaarevat korvat saattaisivat muuten erehdyttää jonkun luulemaan kuvan esittävän naapurin kultaistanoutajaa. Ilme ja asento ovat kylläkin näköiseni.

Hankikanto

Pelloilla on nyt todella hyvä hankikanto, sen huomasimme kun kävimme Rekun ja Urpon kanssa juoksentelemassa Raision tehtaiden lähettyvillä olevilla pelloilla. Tila ei lopu kesken, ja tottavie käytimmekin koko aukean hyvin hyödyksi.
Urpo on niin kamalan vikkelä, että en millään meinaa pysyä sen vauhdissa! Olin aivan rättipoikki peltolenkin jälkeen, tai oikeastaan jo sen puolivälissä. Se Urpohan pitää meitä muita pilkkanaan!
Katsokaa nyt tätä:

(Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.)

Lumi-Villa

Löysin metsälenkillä lumesta tehdyn Villan! Varmaankin joku fani on käynyt tekemässä minusta lumifiguurin. Kuonon ja korvien muodossa olisi vielä hiomista, mutta muuten se on aika paljon näköiseni, vai mitä sanotte?

Kuva: M.M.