Kevätretki Peikkometsään

Meillä oli kova hinku retkelle, joten emäntä vei meidät Peikkometsän retkipolulle. 

Emme käy siellä niin usein, joten siellä on joka kerta jotain uutta nähtävää. Tällä kertaa emme nähneet peikkoja, vaikka kuinka koitimme etsiä niitä. 

Tulimme järven rantaan ja mietimme, menisimmekö uimaan.

Ainakaan maisemia ei voinut moittia, mutta emme me ehtineet ihailla niitä kun oli kiire uimaan.

Ensin Sipi kävi toteamassa, että vesi on vielä tosi kylmää.

Hän haki kepin kuitenkin reippaasti.

Sitten minäkin uskalsin mennä, ja kylläpä se oli virkistävää! Sipi odotteli rannalla ja aikoi pölliä minun hakemani kepin!

Jouduin ravistelemaan raivokkaasti, että turkki kuivuisi edes vähän. 

Sitten jatkoimme matkaa ja nautimme lämpimästä säästä.

Taukopaikalla emäntä söi eväitä ja me joimme vettä järvestä.

Sipi haaveili, että voisi joskus asua veden äärellä ja juoda järvivettä joka päivä.

Tällä ilmeellä Sipi yrittää vakuuttaa emännän siitä, että voitaisiin olla aina retkellä.

Minäkin yritän, mutta en taida olla yhtä vakuuttava kuin Sipi.

Matkan edetessä pysähdyimme vielä yhdelle taukopaikalle poseeraamaan. Minä en jaksaisi istuskella, vaan haluaisin jo jatkaaa matkaa. Sipi otti ammattiposeeraajan ilmeen.

Retki oli muuten onnistunut, mutta retkikavereina olisi voinut olla muitakin koiria. Ehkä ensi kerralla taas.

Tammisaaren kivoin ulkoilupaikka

Tammisaaressa on kiva ulkoilualue Ramsholmenissa. Olemme käyneet siellä monta kertaa eri vuodenaikoina. Talvella ja huonolla säällä siellä saa olla melko rauhassa, mutta kevät ja valkovuokot houkuttelee sinne paljon ulkoilijoita. 

Olemme jo heittäneet talviturkitkin, Sipi ei voi vastustaa pulikoimista aina kun menemme merenrantaan. Minäkin olen kahlannut niin syvällä, että mahakarvat kastuivat.

Viimeksi eilen kävimme Ramsholmenissa Urpon kanssa, kun hän oli meillä kylässä. Ei huvittanut kyllä yhtään poseerata kameralle. Minä en kerta kaikkiaan suostunut istumaan kuvassa, vaan vaadin että saan seisoa kuten Urpo.

Kevät on Ramsholmenissa jo pitkällä. 

Meissä on aina paljon punkkeja kun tulemme sieltä. Emme voi vastustaa pusikoissa rymyämistä, vaikka isäntäväki muistutteleekin punkkivaarasta. On meillä onneksi punkkisuoja, mutta kyllä niitä punkkeja silti kantautuu kotiin meidän turkissamme. 

Lentokentällä harjoittelemassa

Lähdin lauantaina aamulla tosi aikaisin isäntäväen kanssa lentokentälle. Sipi jäi kotiin nukkumaan, koska hän ei niin kauheasti nauti automatkailusta. Minun oli tarkoitus tutustua uuteen jännittävään paikkaan, ja jos Sipi olisi ollut mukana, ei minun harjoittelustani olisi tullut mitään.

Lentokentällä oli melko hiljaista aikaisin lauantaiaamuna. Joitakin ihmisiä kulki laukkujensa kanssa eri paikkoihin ja minä ihmettelin kaikkia outoja hajuja. En oikein aluksi tiennyt, ollaanko sisällä vai ulkona, mutta päättelin sitten että ollaan sisällä, enkä tehnyt pissoja minnekään. 

Olin hetken aikaa kytkettynä tolppaan, kun isäntäväki kävi kioskilla. Minä odottelin rauhallisena ulkopuolella ja katselin ohikulkijoita. Eräs aasialaisen näköinen mies ihastui minun ulkonäkööni ja otti minusta valokuvia. 

Kaikenkaikkiaan harjoitus meni hyvin. Käyttäydyin rauhallisesti ja kiltisti, enkä hermostunut, vaikka mentiin portaita tai kun vieraita ihmisiä kulki ohitseni läheltäkin. Menimme myös maisemahissillä, josta näki ulos.

Harmikseni isäntä lähti sieltä eri suuntaan joidenkin porttien läpi, ja emäntä ja minä jäimme kahdestaan. Vielä ennen lähtöään isäntä antoi minulle pienen herkun, jottei minulle tulisi paha mieli. 

Kun isäntä oli mennyt, emäntä ja minä menimme takaisin autoon ja ajoimme kotiin. Sipi olikin siellä jo valmiina aamulenkille. Kello oli vasta kahdeksan, mutta oli jo ehtinyt käydä Helsingissä. 

Reissuviikonloppu

Nykyään olemme koko ajan jossain reissussa. Perjantaina ajoimme Lahteen ja vietimme siellä yhden yön. 

Sipi bongasi isännän vierestä sohvalta hyvän kyttäyspaikan. Hän istui selkä meihin muihin päin ja katseli vain kadulle. Aika epäkohteliasta käytöstä minun mielestäni. 

Aamulla ihmiset alkoivat puuhata jotain pihalla ja siinä meni koko päivä. Me saimme olla pihalla vapaina ja ihmetellä touhuja. Se oli hauskaa, mutta rankkaa. Olimme aivan poikki illalla. Onneksi ajoimme kotiin ja pääsimme omaan petiin nukkumaan.

Sillä seuraavana päivänä reissaaminen jatkui. Menimme taas tapaamaan Urpoa ja Kärsää. Heidän luonaan oli juhlat; paljon ihmisiä ja me neljä koiraa. 

Juhlien jälkeen kävimme ulkoilemassa yhdessä ja jouduimme tietenkin kuvaan. 

Kaikki tämä reissaaminen ja vahtiminen ja juhliminen väsytti minua kovasti. Maanantaina nukuin rättiväsyneenä omassa pedissäni. 

Vappumetsäilyt

Vappupäivänä menimme Urpon ja Kärsän kanssa Paimion koirametsään. 

Siellä oli kivaa kuten aina, mutta tällä kertaa emme jaksaneet riehua niin paljon vaan enimmäkseen tutkimme maastoa ja uusia hajuja suhteellisen rauhallisina. 

Metsäilyn jälkeen menimme Urpon ja Kärsän kotiin. Saimme lepuuttaa väsyneitä tassuja hetken heidän sohvallaan.

Pihalla meidän auton takakontti oli auki, kun olimme kohta lähdössä kotiin. Kärsä livahti sinne lepäilemään!

Minä kävin antamassa Kärsälle vähän suukkoja, vaikka hän inhooakin sitä.