Kevätretki Peikkometsään

Meillä oli kova hinku retkelle, joten emäntä vei meidät Peikkometsän retkipolulle. 

Emme käy siellä niin usein, joten siellä on joka kerta jotain uutta nähtävää. Tällä kertaa emme nähneet peikkoja, vaikka kuinka koitimme etsiä niitä. 

Tulimme järven rantaan ja mietimme, menisimmekö uimaan.

Ainakaan maisemia ei voinut moittia, mutta emme me ehtineet ihailla niitä kun oli kiire uimaan.

Ensin Sipi kävi toteamassa, että vesi on vielä tosi kylmää.

Hän haki kepin kuitenkin reippaasti.

Sitten minäkin uskalsin mennä, ja kylläpä se oli virkistävää! Sipi odotteli rannalla ja aikoi pölliä minun hakemani kepin!

Jouduin ravistelemaan raivokkaasti, että turkki kuivuisi edes vähän. 

Sitten jatkoimme matkaa ja nautimme lämpimästä säästä.

Taukopaikalla emäntä söi eväitä ja me joimme vettä järvestä.

Sipi haaveili, että voisi joskus asua veden äärellä ja juoda järvivettä joka päivä.

Tällä ilmeellä Sipi yrittää vakuuttaa emännän siitä, että voitaisiin olla aina retkellä.

Minäkin yritän, mutta en taida olla yhtä vakuuttava kuin Sipi.

Matkan edetessä pysähdyimme vielä yhdelle taukopaikalle poseeraamaan. Minä en jaksaisi istuskella, vaan haluaisin jo jatkaaa matkaa. Sipi otti ammattiposeeraajan ilmeen.

Retki oli muuten onnistunut, mutta retkikavereina olisi voinut olla muitakin koiria. Ehkä ensi kerralla taas.