Viikonloppuna reissasimme taas. Hyppäsimme autoon lauantaina aamulla ja ajoimme Lahteen. Siellä meitä oli vastassa monta ihmistä ja muutama ihmislapsi. Meitä paijattiin ja juoksutettiin niin paljon, että olimme ihan läkähtyneitä.
Illalla paikalle saapui vielä ystävämme Miska, jonka kanssa meillä on asiallisen viileät välit. Emme oikein välitä toisistamme, mutta emme myöskään ole millään tavalla riidoissa. Sellaiset suhteet ovat mielestäni ihan kivoja; ei tarvitse miettiä välienselvittelyä, kun kaikki on ihan selvää.
Sunnuntaina kävimme aamulenkillä Miskan kanssa ja haistelimme samoja pusikoita ja ojanpenkkoja.
Iltapäivällä, kun oli kotiinlähdön aika, meitä väsytti aika paljon. Olimme aika iloisia, kun pääsimme omiin häkkeihimme nukkumaan.
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Kiitos hyvää!
Minulle kuuluu nykyään todella hyvää. Olen saanut ehtaa sianhaimaa nyt melkein viikon jokaisella aterialla, ja se tekee minulle niin hyvää! Syön sen aina erittäin hyvällä ruokahalulla. Toki syön nappulat ja lihapullakin, ruokahaluni on lähes pohjaton.
Se, mihin sianhaima on eniten vaikuttanut, on minun suolentoimintani. Nykyään käyn ulostamassa vain noin 2-3 kertaa päivässä, kun aikaisemmin 4-7 kertaa päivässä oli ihan normaalia minulle. Tästä on seurannut se, että olen pikkuhiljaa alkanut saada massaa takaisin. Olen vielä melko laiha, mutta kylkiluut ovat taas piilossa.
Kaikkein eniten minä kuitenkin iloitsen siitä, että minulla on energiaa! Jaksan juosta ja pelmuta kuin nuori koira! Ulkona haluan koko ajan kirmata edestakaisin ja hyökkäillä Sipin kimppuun ja ottaa spurtteja.
Tänään kävin emännän kanssa juoksemassa noin 6 kilometrin lenkin ja olin koko ajan vapaana. Ensin juoksin emännän rinnalla, sitten edellä. Aina välillä jättäydyin haistelemaan jotain mielenkiintoista hajua, ja sitten laitoin korvat menemään päätä myöten ja juoksin niin kovaa kuin pystyin ja otin emännän kiinni. Tein tätä monta kertaa ja voi että se tuntui minusta kivalle!
Olen niin iloinen kun voin näin hyvin!
Se, mihin sianhaima on eniten vaikuttanut, on minun suolentoimintani. Nykyään käyn ulostamassa vain noin 2-3 kertaa päivässä, kun aikaisemmin 4-7 kertaa päivässä oli ihan normaalia minulle. Tästä on seurannut se, että olen pikkuhiljaa alkanut saada massaa takaisin. Olen vielä melko laiha, mutta kylkiluut ovat taas piilossa.
Kaikkein eniten minä kuitenkin iloitsen siitä, että minulla on energiaa! Jaksan juosta ja pelmuta kuin nuori koira! Ulkona haluan koko ajan kirmata edestakaisin ja hyökkäillä Sipin kimppuun ja ottaa spurtteja.
Tänään kävin emännän kanssa juoksemassa noin 6 kilometrin lenkin ja olin koko ajan vapaana. Ensin juoksin emännän rinnalla, sitten edellä. Aina välillä jättäydyin haistelemaan jotain mielenkiintoista hajua, ja sitten laitoin korvat menemään päätä myöten ja juoksin niin kovaa kuin pystyin ja otin emännän kiinni. Tein tätä monta kertaa ja voi että se tuntui minusta kivalle!
Olen niin iloinen kun voin näin hyvin!
lauantai 14. marraskuuta 2015
Sipin pieni seikkailu
Sipi lähti viime keskiviikkona illalla kasvattajamme luokse yökylään. Illalla hyppäsimme kaikki autoon ja ajoimme kasvattajan luokse. Pihalla minä ja Sipi tutustuimme mielenkiintoisiin hajuihin ja juttelimme kasvattajan kanssa mm. minun haimaongelmistani.
Sitten minä hyppäsin takaisin autoon ja Sipi ja emäntä lähtivät sisälle kasvattajan kanssa. Eteisessä tuli heti ainakin kolme tai neljä koiraa tervehtimään ja pian loputkin. Yhteensä kasvattajan laumassa on 7 narttukoiraa. Sipi oli aluksi hieman hätää kärsimässä ja joutui muutaman kerran näyttämään hampaitakin, kun muut olivat niin kamalan kiinnostuneita vieraasta. Kun emäntä lähti kotiin, oli tilanne rauhoittunut nopeasti ja Sipi oli sopeutunut laumaan.
Yö sujui rauhallisesti ja aamulenkki meni muuten ihan hyvin, mutta Sipi ei suostunut kulkemaan samassa reunassa muiden kanssa. Hassua!
Iltapäivällä Sipi kävi kasvattajan kanssa eläinlääkärissä antamassa verinäytteen dna-testiä varten. Tulokset kuulemme muutaman päivän päästä.
Sillä välin minä nautin täysin siemauksin ainoan koiran elämästä! Aamulenkillä kuljin vapaana. Kukaan ei joutunut komentamaan koko ajan ja sain nuuhkia ja tepastella omaan tahtiini. Kävimme emännän kanssa katsomassa kaunista auringonnousua ja teimme vähän tavallista pidemmän aamukävelyn.
Iltapäivällä pääsin taas yksin lenkille. Se oli niin kivaa! Minä nautin kyllä paljon siitä, kun saan kaiken huomion.
Illalla emäntä kävi hakemassa Sipin kotiin. Kasvattajan luona Sipi meinasi seota kun hän huomasi, kuka ovelle tuli. Sipin laulu oli niin kovaäänistä, ettei ihmisten keskustelusta meinannut tulla mitään!
Kyllä minusta oli ihan kivaa, kun Sipi tuli kotiin ja koko lauma on taas koossa. Haistelin Sipiä aika tarkkaan, kun hän tuli kotiin. Häneen oli tarttunut kaikkia outoja hajuja.
Sipi oli tästä seikkaulusta niin uupunut, että meni heti nukkumaan ja oli vielä seuraavanakin päivänä aika poikki.
Sitten minä hyppäsin takaisin autoon ja Sipi ja emäntä lähtivät sisälle kasvattajan kanssa. Eteisessä tuli heti ainakin kolme tai neljä koiraa tervehtimään ja pian loputkin. Yhteensä kasvattajan laumassa on 7 narttukoiraa. Sipi oli aluksi hieman hätää kärsimässä ja joutui muutaman kerran näyttämään hampaitakin, kun muut olivat niin kamalan kiinnostuneita vieraasta. Kun emäntä lähti kotiin, oli tilanne rauhoittunut nopeasti ja Sipi oli sopeutunut laumaan.
Yö sujui rauhallisesti ja aamulenkki meni muuten ihan hyvin, mutta Sipi ei suostunut kulkemaan samassa reunassa muiden kanssa. Hassua!
Iltapäivällä Sipi kävi kasvattajan kanssa eläinlääkärissä antamassa verinäytteen dna-testiä varten. Tulokset kuulemme muutaman päivän päästä.
Sillä välin minä nautin täysin siemauksin ainoan koiran elämästä! Aamulenkillä kuljin vapaana. Kukaan ei joutunut komentamaan koko ajan ja sain nuuhkia ja tepastella omaan tahtiini. Kävimme emännän kanssa katsomassa kaunista auringonnousua ja teimme vähän tavallista pidemmän aamukävelyn.
Iltapäivällä pääsin taas yksin lenkille. Se oli niin kivaa! Minä nautin kyllä paljon siitä, kun saan kaiken huomion.
Illalla emäntä kävi hakemassa Sipin kotiin. Kasvattajan luona Sipi meinasi seota kun hän huomasi, kuka ovelle tuli. Sipin laulu oli niin kovaäänistä, ettei ihmisten keskustelusta meinannut tulla mitään!
Kyllä minusta oli ihan kivaa, kun Sipi tuli kotiin ja koko lauma on taas koossa. Haistelin Sipiä aika tarkkaan, kun hän tuli kotiin. Häneen oli tarttunut kaikkia outoja hajuja.
Sipi oli tästä seikkaulusta niin uupunut, että meni heti nukkumaan ja oli vielä seuraavanakin päivänä aika poikki.
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Haimavamma
Eilen emännälle soitettiin eläinlääkäristä: viime viikolla otetun verikokeeni analyysi oli valmistunut. Siitä näkyi aivan kuten olimme oireiden perusteella epäilleetkin, että minulla on haiman vajaatoiminta. Haimani ei tuota suolistoon riittävästi entsyymejä, mistä seuraa se, että ruoka ei suolessani pilkkoonnu kunnolla eivätkä sen sisältämät ravintoaineet imeydy elimistön käyttöön. Vaiva on melko harvinainen, mutta eniten sitä esiintyy saksanpaimenkoirilla. Minun isäni molemmat vanhemmathan olivat saksanpaimenkoiria, joten ehkä sillä voi olla jotain vaikutusta asiaan.
Hyvä että tulokset saatiin, sillä nyt ei kenenkään tarvitse enää ihmetellä melko vilkasta suolentoimintaani eikä hiljattaista selittämätöntä laihtumistani. Minulta on tässä syksyn mittaan nimittäin jäänyt jo kolme kiloa jonnekin. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta n. 28-kiloiselta koiralta se on yli 10 % ruumiinpainosta! Haiman vajaatoiminta on onneksi helppo hoitaa: ravintoon lisätään vain puuttuvia entsyymejä, ja ruuan pitäisi alkaa pilkkoontumaan ja imeytymään normaalisti. Entsyymiä voi ostaa joko jauheena purkissa, tai sitten ihan luonnontuotteena sianhaiman muodossa. Minä valitsin tietenkin sianhaiman, jota emäntä tilasi eilen varastoon 5 kg. Toimitus saapuu ensi viikolla, minkä jälkeen saan joka ikisen ruuan yhteydessä n. 50 grammaa ihanaa, raakaa possunhaimaa!
En kyllä millään malttaisi odottaa ensi viikkoon. Minulla on laihtumisen jälkeen nykyään koko ajan aivan kauhea nälkä! Syön hirvittävällä ruokahalulla kaiken mikä vähänkin vaikuttaa syötävältä. Nolottaa tunnustaa, mutta tänään söin lattialta löytämäni koivunlehden ja langanpätkän. Toivottavasti lisäravinto auttaa ja saan nopeasti kadonneet kilot takaisin. Tahtoisin mieluusti ensi kesäksi taas takaisin rantakuntoon sekä myös normaalin, sivistyneen koiran ruokahalun.
Hyvä että tulokset saatiin, sillä nyt ei kenenkään tarvitse enää ihmetellä melko vilkasta suolentoimintaani eikä hiljattaista selittämätöntä laihtumistani. Minulta on tässä syksyn mittaan nimittäin jäänyt jo kolme kiloa jonnekin. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta n. 28-kiloiselta koiralta se on yli 10 % ruumiinpainosta! Haiman vajaatoiminta on onneksi helppo hoitaa: ravintoon lisätään vain puuttuvia entsyymejä, ja ruuan pitäisi alkaa pilkkoontumaan ja imeytymään normaalisti. Entsyymiä voi ostaa joko jauheena purkissa, tai sitten ihan luonnontuotteena sianhaiman muodossa. Minä valitsin tietenkin sianhaiman, jota emäntä tilasi eilen varastoon 5 kg. Toimitus saapuu ensi viikolla, minkä jälkeen saan joka ikisen ruuan yhteydessä n. 50 grammaa ihanaa, raakaa possunhaimaa!
En kyllä millään malttaisi odottaa ensi viikkoon. Minulla on laihtumisen jälkeen nykyään koko ajan aivan kauhea nälkä! Syön hirvittävällä ruokahalulla kaiken mikä vähänkin vaikuttaa syötävältä. Nolottaa tunnustaa, mutta tänään söin lattialta löytämäni koivunlehden ja langanpätkän. Toivottavasti lisäravinto auttaa ja saan nopeasti kadonneet kilot takaisin. Tahtoisin mieluusti ensi kesäksi taas takaisin rantakuntoon sekä myös normaalin, sivistyneen koiran ruokahalun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)