Talvikuvia

Tässä vielä muutama talvinen kuva meistä. 

On ollut kivojakin kelejä, vaikka usein onkin joko liukasta tai loskaista. 

Lähistöllä on kiva metsäreitti, joka menee sähkölinjan alapuolella. Aurinko paistaa sinne aina viimeiseksi illalla. 

Tämä on toisen sähkölinjan alapuolella, sielläkin on hienot maisemat. Tässä oli kiva hankikanto ja pystyimme kävelemään koppurahangen päällä.

Yhtenä päivänä kävimme Dagmarin lähteellä Källvikissä. Siellä oli jo melkein keväistä, kun jäät olivat lähteneet liikkelle ja aurinko oli sulattanut lunta kalliolta. 

Tykkään kyllä lumesta ja talvesta!

Sipikin tykkää, kun turkki pysyy puhtaana eikä tarvitse mennä suihkuun. 

Koirakoulussa

Olen aloittanut tottelevaisuusopinnot. Pikkuisena kävin pentukoulussa, mutta nyt olen aloittanut tokon alkeiskurssin. 

Keskiviikkoisin hyppäämme emännän kanssa autoon ja viemme ensin Sipin isännän työpaikalle, josta Sipi ja isäntä kävelevät kahdestaan kotiin. Sipi nauttii niin siitä, kun saa olla kahdenkesken isännän kanssa. 

Minä matkaan autolla emännän kanssa Lohjalle isoon halliin, jossa opettelemme tottelevaisuutta. 

Tähän mennessä olemme opetelleet perusasentoa eli sivulla olemista, maahanmenoa, vähän seuraamista, luoksetuloa ja paikallaanoloa. 

Tärkeää on tietenkin myös osata rauhoittua uudessa paikassa, eikä vaan touhottaa koko ajan. 

Minulle kävi hassu juttu viimeksi, kun harjoittelimme luoksetuloa. 

Emäntä jätti minut istumaan paikalle ja meni itse hallin toiseen päähän ja kutsui minua. Minä olin aivan varma, että koska minut on käsketty paikkaan, en saa liikahtaakaan. Joten en liikahtanut! En liikkunut mihinkään, vaikka emäntä koitti monta kertaa kutsua minua luokse. 

Lopulta emäntä otti lelun esiin ja heilutti sitä, joten lähdin kauhealla vauhdilla liikkeelle. 

Ensi kerralla pitää heti muistaa se lelu. 

Koirakoulun jälkeen olen aina aivan rätti, joten loppuilta menee uusia asioita prosessoidessa. 

Talvikelit jatkuu

Täällä on talvikelit jatkuneet. Lunta tulee koko ajan ja metsässä sitä on niin paljon, että me joudumme välillä kahlaamaan mahaa myöten. Sipille se on aika rankkaa, koska hän ei ole enää niin nuori kuten minä. Minusta on vain ihanaa jumpata hangessa. Otan isoja loikkia ja spurtteja, eikä tunnu missään.

Meidän lähimetsässä on näin hienot maisemat. Käymme siellä melkein joka päivä. Tässä Sipi kahlaa syvässä pehmeässä pakkaslumessa. 

Minä menen aina edellä, koska olen lauman tiedustelija. Teen usein myös Sipille polkua, jotta hän pääsee paremmin etenemään hangessa. 

Välillä kyllä joudun tunnustamaan, etten ole ihan tilanteen tasalla. Silloin joudun kysymään Sipiltä tiedusteluapua. Yhdessä yleensä bongaamme kaiken epäilyttävän.