Olemme reippailleet joka päivä talvisissa maisemissa. Melkein jokainen aamu alkaa sillä, että teemme pihalla pienet lumityöt. Tai no emäntä lakaisee lumet oven edestä ja Rekku ja minä koitetaan livahtaa jo aamulenkille.
Metsässä saamme olla vapaina! Lunta on välillä niin paljon, että pitää loikkia eteenpäin. Meidän metsälenkillä käy joskus myös hevosia (ainakin hajuista päätellen) ja välillä on pakko työntää pää lumihankeen niin että korvatkin ovat lumen alla. Jos sieltä vaikka löytyisi jokunen ihana papana.
Minulla on tapana kantaa lumikokkareita suussa lenkillä. Joskus kokkareet eivät ole kiltisti, ja silloin minun pitää yrittää tappaa ne. Yhtenä iltana ravistin lumikokkaretta niin raivokkaasti, että minulta katosi suuntavaisto täysin ja kävelin suoraan lumipenkkaan!