Dagmarin lähteellä Nipsun kanssa

Oli taas lämmin päivä, emmekä olleet oikeastaan vielä toipuneet eilisestä poikien vierailusta, kun päätimmekin lähteä käymään iltakävelyllä ja -uinnilla Dagmarin lähteellä. Mukaan tuli ystävämme Nipsu.

Me tiesimme jo parkkipaikalla, että nyt tultiin meren äärelle, ja aloimme vetää kiivaasti rantaa kohti. Onneksi siellä ei ollut paljon porukkaa ja pääsimme kävelemään suorinta reittiä hyvään uimapaikkaan. 

Ihmisetkin uivat ja minä ja Sipi menimme koko ajan veteen kahlaamaan ja uimaan. Koitin ottaa kiinni ohiajavien veneiden aaltoja, mutta ei se onnistunut. 

Jossain vaiheessa Sipi halusi pitää vähän taukoa ja hän vain katseli maisemia. 

Kivan viikonlopun kiva päätös!

Kesäretki Ramsholmeniin poikien kanssa

Ilo oli ylimmillään tänään, kun pihaan ajoivat autolla Urpo ja Kärsä! En ollut uskoa silmiäni ja korviani, kun tajusin mitä tapahtuu. Sipi oli aivan hermona ja haukkui vain, mutta minä juoksin ympäri ja vuorotellen nuolin Urpon ja Kärsän huulia ja välillä hypin heidän emäntää vasten. 

Lopulta rauhoituimme, Sipi keräsi kaikki lelut itselleen ja viimein meni sisälle viilentämään tunteitaan. Ihmiset söivät lounasta takapihalla ja minä otin nokosia varjossa poikien kanssa. 

Sitten lähdimme Ramsholmeniin luontokävelylle. Siellä oli vehreää ja linnut lauloivat. Ilmassa oli vähän ukkosta ja minä aina höristin korviani kun jostain kuului jyrinää. Kävelimme vakiouimapaikalle ja menimme uimaan. Ainoastaan Urpo ei oikein innostunut kuin kahlailemaan vähän, me muut uimme ihan kunnolla. Minä tein pitkiä lenkkejä ihan itsekseni. Jopa emäntä laittoi uikkarit päälle ja kävi pulikoimassa. 

Uinnin jälkeen meistä otettiin valokuvia, mutta Urpo vain koitti nuolla Kärsän märkää turkkia kuivaksi. 

Minäkin keksin, että se on muuten hyvä idea, ja aloin kuivata omia jalkojani. Sipiä ärsytti ja hän katsoi eri suuntaan.

Sitten alkoi näyttää uhkaavan sateiselle ja lähdimme kävelemään takaisin. Sillalla meistä otettiin vielä lisää kuvia ja ne onnistuivat vähän paremmin. 

Lopulta ehdimme autolle hyvissä ajoin ennen sadetta. 

Olipa mukava päivä ja kiva kun kävimme yhdessä uimassa!

Kesä on tullut!

Vihdoin on kesä! Pitkä luminen talvi on jäänyt taakse ja olemme nauttineet lämpimistä ja aurinkoisista päivistä.

Illat ovat valoisia, vaikka menisimme miten myöhään iltakävelylle. 

Sipikin jaksaa paremmin kävellä illalla, kun ei ole yhtä kuuma kuin päivällä. 

Minä poseerasin kesäisen voikukkapellon keskellä. 

Talviturkkikin tuli jo heitettyä Västerbyssä. 

Sipiä hymyilyttää, kun ei tarvitse varoa liukkaita kävelykatuja eikä pukea toppatakkia. 

Treffeillä Nuuksiossa

Olin tänään uudella seikkailulla. Emännän kanssa ajoimme autolla Espoon Nuuksioon tapaamaan Villa-tädin edesmenneen veljen "pikkuveljiä" Armania ja Jasperia. Olen tavannut molemmat aiemminkin, mutta siitä on hirvittävän kauan, enkä muistanut heitä enää oikein kovin hyvin. 

Me menimme treffeille Nuuksion koirametsään, joten saimme olla vapaina koko ajan. Se oli aika pelottavaa. Minä olin kauhean ujo, en uskaltanut aluksi ollenkaan lähestyä poikia ja heti kun he tulivat minun lähelleni, aloin kiljua paniikissa.

Lepyttelimme toisiamme.

Minä näytin Armanille, että olen vain pieni ja täysin viaton tyttö.

Sitten vähän rentouduin ja meillä alkoi sujua paremmin. Oli ihana lämmin sää ja oikeastaan jo vähän kuuma. 

Paluumatkalla autossa minä olin aivan hiljaista tyttöä takakontissa. Oli sen verran rankka reissu.

Matildanjärven lenkki

Eilen oli aurinkoinen päivä ja isäntäväki pakkasi minut autoon ja ajoimme Matildaan. Ensin menimme ravintolaan syömään. Olen ollut siellä ennenkin pari kertaa ja tälläkin kerralla käyttäydyin oikein hienosti.

Sitten kävimme hakemassa mukaan Urpon ja Kärsän ja menimme vielä läheiseen kahvilaan. Minä meinasin seota kun näin pojat. He ovat niin ihania! En osaa päättää kumpi on ihanampi, tykkään molemmista niin paljon.

Kahvittelun jälkeen menimme kiertämään Matildanjärven. Sää oli tosi aurinkoinen joten ihan alkajaisiksi ihmiset koittivat saada meitä koiria uimaan. Minä en kauheasti innostunut, eikä oikein pojatkaan. 

Kyllä minä lopulta sitten kastoin tassut. 

Reitti oli yhtä kiva kuin muistelinkin. Hienoja maisemia ja pitkospuita.

Taukopaikalla meistä otettiin valokuva. 

Kuvauksen jälkeen tapahtui kauheita: menin tökkäämään kuonolla käärmettä! Onneksi se oli vain rantakäärme, mutta kaikki säikähtivät kauheasti. Minä itsekin pelästyin. Se lähti luikertelemaan kauemmas meistä, ja se hyvä niin. 

Sipi ei valitettavasti päässyt mukaan tälle reissulle, koska hän loukkasi tassun lauantaina. Siinä kävi vähän hassusti niin, että yllytin hänet mukaan ja lähdimme jahtaamaan naapurin kissaa. Jotenkin siinä hötäkässä päädyimme naapurin pihalle aidan taakse, eikä Sipi päässyt sieltä enää pois. Hänet piti käydä hakemassa ja nostamassa aidan yli. Minä olin toisen naapurin pihalla ihmettelemässä, mihin se kissa hävisi. En oikeastaan ollut edes pahoillani, koska se oli ihan hauska karkureissu.

Harmi vaan, että Sipin jalka jotenkin venähti ja hän rupesi ontumaan. Sen takia hän ei päässyt mukaan Matildanjärvellekään. Siitä olin kyllä pahoillani.

Vappuaaton hulinat

Vappuaattona oli aivan upea aurinkoinen ja lämmin sää. Me päätimme ettemme lähde pitkälle lenkille, koska se voisi olla liian rankkaa Sipille. Sen sijaan menimme autolla Västerbyhyn ja ajoimme aika lähelle erästä laavua, jolla emme olleet ennen olleet. Sinne paistoi koko illan aurinko ja paikka oli todella rauhallinen.

Isäntä teki nuotiopaikalle tulet, ja sillä aikaa kun odottelimme sopivaa hiillosta, otimme pienet nokoset laavussa. Oli lämmin ja mukava levätä vähän. 

Painotan sanaa "vähän", sillä en minä kauhean kauaa malttanut olla aloillani. Maailmassa on niin paljon tutkittavaa!

Isäntäväki söi makkaraa ja me odottelimme kiltisti. Koitimme näyttää erityisen söpöille, jotta saisimme jämät. Se onnistui! Emäntä teki meille makkaranpaloista etsintäradan kalliolle, se oli tosi hauskaa. 

Harmi vaan, että makkara oli jotain todella suolaista laatua ja sekä Sipillä että minulla meni maha aivan löysälle. Onneksi metsään ei ollut pitkä matka. Kävelimme vaan hiukan syrjään ja kävimme vaivihkaa tarpeillamme. 

Jossain vaiheessa minua alkoi kyllästyttää ja koitin ehdotella, että jatkaisimme reittiä eteenpäin. Minä näin ne punaiset reittimerkit puissa, meidän polku olisi jatkunut niin mielenkiintoisen näköisesti eteenpäin. Mutta isäntäväki vaan sanoi, että meidän pitää olla laavulla. 

Onneksi maisemat sentään olivat ihan ok. 

Illan tullen järvi tyyntyi ja valo muuttui pehmeämmäksi. Minuakin alkoi jo vähän väsyttää; meidän retki oli kestänyt jo neljä tuntia. 

Sipi levähti mättäällä eikä suostunut lähtemään liikkeelle, ennen kuin oli ihan varmaa, että menemme takaisin autolle. Sipin mielestä ei kannata ottaa yhtään turhia askeleita siinä vaiheessa kun on riittävän väsynyt.