Vappuaattona oli aivan upea aurinkoinen ja lämmin sää. Me päätimme ettemme lähde pitkälle lenkille, koska se voisi olla liian rankkaa Sipille. Sen sijaan menimme autolla Västerbyhyn ja ajoimme aika lähelle erästä laavua, jolla emme olleet ennen olleet. Sinne paistoi koko illan aurinko ja paikka oli todella rauhallinen.
Painotan sanaa "vähän", sillä en minä kauhean kauaa malttanut olla aloillani. Maailmassa on niin paljon tutkittavaa!
Isäntäväki söi makkaraa ja me odottelimme kiltisti. Koitimme näyttää erityisen söpöille, jotta saisimme jämät. Se onnistui! Emäntä teki meille makkaranpaloista etsintäradan kalliolle, se oli tosi hauskaa.
Jossain vaiheessa minua alkoi kyllästyttää ja koitin ehdotella, että jatkaisimme reittiä eteenpäin. Minä näin ne punaiset reittimerkit puissa, meidän polku olisi jatkunut niin mielenkiintoisen näköisesti eteenpäin. Mutta isäntäväki vaan sanoi, että meidän pitää olla laavulla.
Illan tullen järvi tyyntyi ja valo muuttui pehmeämmäksi. Minuakin alkoi jo vähän väsyttää; meidän retki oli kestänyt jo neljä tuntia.
Harmi vaan, että makkara oli jotain todella suolaista laatua ja sekä Sipillä että minulla meni maha aivan löysälle. Onneksi metsään ei ollut pitkä matka. Kävelimme vaan hiukan syrjään ja kävimme vaivihkaa tarpeillamme.
Onneksi maisemat sentään olivat ihan ok.
Sipi levähti mättäällä eikä suostunut lähtemään liikkeelle, ennen kuin oli ihan varmaa, että menemme takaisin autolle. Sipin mielestä ei kannata ottaa yhtään turhia askeleita siinä vaiheessa kun on riittävän väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti